Lausuntoja

Rikosuhripäivystyksen lausunto lapsiasiainvaltuutetun vuosikirjaa 2017 varten

Rikosuhripäivystys (RIKU) kiittää mahdollisuudesta lausua valtioneuvostolle annettavasta lapsiasiavaltuutetun kertomuksesta 2017. Kiitämme valtuutettua myös siitä, että hän on nostanut esille tärkeän lapsen oikeusturvaa koskevan teeman.

Rikosuhripäivystys kohtaa työssään sekä lapsia että nuoria ja heidän vanhempiaan. RIKU on toteuttanut vuodesta 2012 lähtien nuorten hanketta RAY:n rahoituksella. Hankkeen tarkoituksena on ollut tunnistaa ja tukea nuoria rikoksen uhreja sekä lisätä alan ammattilaisten osaamista. Hankkeen myötä nuorten asiakkaiden määrä onkin noussut selvästi. Yksi keskeinen auttamisen muoto on chat-palvelu. Nuorten mahdollisuus lähestyä RIKUa on helppoa ja anonyymiä chatissa, mikä madaltaa yhteyden ottamisen kynnystä.

Haluamme lausunnossamme nostaa esille kolme kysymystä: lapsen asema rikosuhridirektiivissä, alaikäisten rikoksen uhrien rikosprosessien pituus sekä ilmoittamisvelvollisuus.

Lapsen asema rikosuhridirektiivissä

Rikosuhridirektiivi tuli kansallisesti voimaan saatettavaksi 16.11.2015. Direktiivissä korostetaan vahvasti lapsen oikeuksia ja lapsen edun ensisijaisuutta. Suomessa tehtiin direktiivin johdosta useita lakimuutoksia, jotka astuivat voimaan alkuvuodesta.

Direktiivin 22 artiklassa todetaan, että direktiiviä sovellettaessa lapsiuhrien oletetaan olevan erityissuojelun tarpeessa johtuen heidän alttiudestaan toissijaiselle ja toistuvalle uhriksi joutumiselle, pelottelulle ja kostotoimille. Sen määrittämiseksi, hyötyisikö lapsiuhri ja missä määrin direktiivissä säädetyistä erityistoimenpiteistä, lapsiuhreista on laadittava henkilökohtainen arviointi. Direktiivin 24 artiklassa säädetään lapsiuhrien oikeudesta suojeluun rikosoikeudellisten menettelyjen kuluessa. Direktiivi lähtee siitä, että jos uhri on lapsi, häneen sovelletaan direktiivin 23 artiklassa säädettyjä erityisiä toimenpiteitä.

Direktiivin 23 artiklan johdosta esitutkintalain 11 lukuun lisättiin 9 a § (voimaan 1.3.16), missä säädetään henkilökohtaisen suojelutarpeen arvioinnista sekä niistä erityisistä toimenpiteistä, jotka voivat olla tarpeen silloin, kun kyseessä on erityisen suojelun tarpeessa oleva uhri. Nämä toimenpiteet liittyvät kuulustelun suorittamiseen (esim. tilat, kuulustelija) tai asianomistajan kuulemiseen pääkäsittelyssä (näkösuoja, videoneuvottelun kautta, yleisön läsnä olematta tai videotallenne).

Merkittävä alaikäisiä koskeva direktiivin vuoksi tehty lakimuutos oli oikeudenkäymiskaaren 24 §:n muuttaminen (voimaan 1.1.16) siten, että esitutkinnassa tallennettua videotallennetta tai muuta siihen rinnastettavaa kuva- ja äänitallennetta voidaan käyttää todisteena, kun 15 - 17-vuotias asianomistaja on erityisen suojelun tarpeessa tai asianomistajana seksuaalirikoksessa eikä halua tulla oikeudenkäyntiin kuultavaksi. Aiemmin videotallenteen käyttäminen koski alle 15-vuotiaita.

Rikosuhripäivystys korostaa sitä, että kun rikoksen uhri on lapsi, tulisi näiden toimenpiteiden soveltaminen aina käydä huolella läpi sen varmistamiseksi, että itse rikosprosessi ei lisää lapsen kärsimystä. Lapsista tulee aina tehdä esitutkinlain 11 luvun 9 a §:n mukainen henkilökohtainen suojelutarpeen arviointi.

Rikoksen käsittelyn kiireellisyys

Tällä hetkellä kiireellistä rikoksen käsittelyä sovelletaan vain kun rikoksen tekijä on nuori (lisätietoja). Rikosuhripäivystys esittää, että kiireellistä rikoksen käsittelyä sovellettaisiin myös silloin, kun rikoksen uhri on alaikäinen.

Nuoriin kohdistuu eniten rikoksia eivätkä läheskään kaikki rikokset tule poliisin tietoon. Nuorena rikoksen kohteeksi joutuminen on erityisen haasteellista, sillä tässä ikävaiheessa käydään läpi myös muita kehityskriisejä. Traumaattinen tapahtuma voi pahimmillaan vaikuttaa nuoren normaaliin kehitykseen. Kouluikäiset nuoret oireilevat pääsääntöisesti niillä alueilla, joihin kehitysvaiheen tärkeimmät haasteet liittyvät. Tyypillisiä ongelmia ovat erilaiset oppimisvaikeudet, käytöshäiriöt ja vaikeudet kaveri- ja parisuhteissa.

Arjen ja rutiinien jatkuminen on nuoren selviytymisen kannalta tärkeää. Mitä nopeammin rikosprosessi on nuoren kohdalta ohi, sitä paremmin nuori voi suunnata voimavarojaan muihin asioihin ja pyrkiä jatkamaan normaalia arkea. Rikoskokemuksen mielessä pitäminen vuodesta jopa kolmeen vuoteen on nuorelle vaativaa ja hankaloittaa normaalia arjen kulkua. Nuoria voi olla vaikeampi motivoida ilmoittamaan rikoksista, jos tiedossa on useita vuosia kestävä prosessi. Ongelma liittyy myös siihen, että Suomessa rikosprosessit valitusvaiheineen ovat ylipäätään liian pitkiä.

Ilmoittamisvelvollisuudet (lastensuojelulain 25 §)

Rikoksen uhriksi joutuneen nuoren tai lapsen kannalta on tärkeää, että hänet tunnistetaan ilman viiveitä ja avun saaminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Ongelmana on tunnistamisen vaikeus ja mahdollinen epävarmuus ilmoitusvelvollisuudesta.

Nuori tai lapsi ei välttämättä itse tunnista joutuneensa rikoksen uhriksi tai tiedä oikeuksiaan. Nuori saattaa tahtoa unohtaa tapahtuneen ja yrittää jatkaa normaalia elämää kertomatta tilanteesta kenellekään. Sen vuoksi aikuisten tai ystävien antama tuki ja reagointi tapahtumaan on erityisen tärkeää.

Rikosuhripäivystys pitää erittäin tärkeänä, että jokainen lasten ja nuorten parissa työskentelevä ammattilainen tuntee velvollisuuden tehdä lastensuojeluilmoitus sekä ilmoitus poliisille. RIKUn kokemus omista asiakaskohtaamisista nuorten kanssa on, että ammattilaisiltakin jää näitä ilmoituksia tekemättä.

Ammattilaisten ei tarvitse kerätä todistusaineistoa vaan tehdä ilmoitus oikealle viranomaiselle, kun oma huoli lapsen tai nuoren terveydestä tai hyvinvoinnista on herännyt. Tällöin avun saaminen tapahtuu mahdollisimman nopeasti. Lastensuojeluilmoitus tulee tehdä, kun lapsesta herää lastensuojelullinen, esimerkiksi lapsen turvallisuuteen tai terveyteen liittyvä huoli. Tämän lisäksi on tehtävä ilmoitus poliisille, kun on syytä epäillä, että alaikäiseen on kohdistettu seksuaalirikos (rikoslaki 20 luku), pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely (rikoslain 21 luvun henkeen ja terveyteen kohdistuneet sellaiset rikokset, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta).    

Leena-Kaisa Åberg, toiminnanjohtaja
Maatu Arkio, verkko- ja nuortenpalveluiden koordinaattori

Takaisin