RIKU-lehti 3/2009
Henkisen väkivallan hintana kadotettu minuus
Pitkäkestoinen henkisen väkivallan uhri tarvitsee aikaa löytää vastauksia siihen kuka minä olen, mistä olen tullut, mitä elämällä olisi minulle tarjottavaa ja minkälaista omannäköinen elämä ylipäätään olisi.
Henkinen väkivalta voidaan määritellä alentamiseen pyrkivänä käytöksenä, joka voi tapahtua sanoin, ilmein, elein tai teoin. Uhri voi esimerkiksi elää narsistisen kumppanin kanssa parisuhteessa, olla läheisen itsemurha- tai tappouhkausten kohteena tai työpaikkakiusattu.
Henkisen väkivallan vauriot ovat useimmissa tapauksissa vielä kauaskantoisempia kuin fyysisen väkivallan uhreilla. Parisuhteissa, joissa esiintyy fyysistä väkivaltaa, väkivalta ilmenee usein sykleittäin eli välillä on hyvittelyä ja tyynempää, kunnes tilanne alkaa kiristyä ja väkivalta purkautuu teoin.
Henkiselle väkivallalle ominaisempaa on sen jatkuvuus ja laaja-alaisuus ilman hengähdystaukoja. On kohtuullisen helppo ymmärtää, että lyönnit ja fyysinen väkivalta ovat väärin. Sen sijaan onkin vaikeampaa kyseenalaistaa sitä käsitystä, minkä henkisen väkivallan käyttäjä on saanut uhrin uskomaan itsestään.
Tahto toisen taskussa
Syntyy erilaisia vääristyneitä uskomuksia koskien itseä, toista, vastuukysymyksiä, käsitystä oikeasta ja väärästä. Henkisen väkivallan uhri elää maailmassa, jossa tahto on toisen taskussa ja vähitellen omat mielipiteet sivuutetaan ja lopulta kadotetaan kokonaan. Uhrin uskomukset itsestä ovat avuttomuuden, pelon, häpeän, arvottomuuden ja huonommuuden sävyttämiä. Toisen syöttämät käsitykset omitaan todeksi itselle.
Usein uhri uskoo tarvitsevansa väkivallan käyttäjää selviytyäkseen elämässään tai ettei olisi paremman elämän arvoinen tai että kukaan muu ei voisi hänestä välittää. Uhri voi eristäytyä muista ihmisistä ja yhteisöistä. Pitkällä aikavälillä voi seurauksena olla uupumusta, masennusta tai erilaisia ruumiillisia vaivoja.
Uhri jää usein yksin
Uhri jää herkästi yksin tuntemuksineen. Etenkin narsistisesti häiriintynyt väkivallan tekijä osaa näyttää ulospäin varsin toisenlaisen puolen itsestään ja ulkopuolisten on varsin vaikea uskoa uhrin kokemaa. Sitä paitsi useimmitenhan uhri vaiennetaan uhkailuilla. Kulissit velvoittavat valheellisuuteen, ne myös eristävät aidosta yhteydentunteesta toisiin ja toimivat samalla esteenä saada ymmärrystä, tukea ja toisenlaisia käsityksiä itsestä ja tilanteestaan.
Työyhteisössä kiusattu henkilö voidaan eristää muusta työryhmästä kielteisellä suhtautumisella, vaikenemalla, eristämällä yhteisöstä tai mitätöimällä hänen työpanoksensa. Työpaikkakiusaamisissakin moottorina voi toimia narsistisesti häiriintynyt esimies tai työtoveri.
Kohti selviytymistä
Silloin, kun uhri kyseenalaistaa itseensä kohdistuvan henkisen väkivallan oikeutusta tai taistelee sitä vastaan, ovat asiat vielä hyvin ja uhrin on helpompi irrottautua väkivallan vaikutuspiiristä omin avuin. Hänellä on kenties muita toimivia ihmissuhteita, joiden avulla hän kykenee säilyttämään realistisen minäkuvan eikä ole niin altis omaksumaan väkivallan käyttäjän tarjoamia ominaisuuksia itsestään. Kasvun ja kehityksen myötä syntynyt myönteinen minäkuva auttaa luottamaan itseensä riittävässä määrin sekä tarjoaa hallinta- ja selviytymiskeinoja suojautua haitallisilta ihmissuhteilta.
Pitkäkestoisen henkisen väkivallan uhri tarvitsee usein ammatillista keskusteluapua, jopa vuosien mittaista terapiaa. Terapeuttisen työskentelyn tavoitteeksi muodostuukin vaurioituneen minäkuvan ja vääristyneiden itseä koskevien uskomusten korjaaminen ja sen myötä elämänhallinnan parantuminen.
Teksti: Ritva Ropponen, Joensuun Kriisikeskuksen johtaja ja kriisi- ja traumapsykoterapeutti
Artikkeli julkaistaan RIKU-lehden numerossa 3/2009, jonka teemana on henkinen väkivalta.
Voit ladata koko lehden luettavaksi tästä