Ajankohtaista

13.10.2011: RIKU-lehti 2/2011 ilmestynyt

Pääkirjoitus

Ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus, yhteisvastuu, kokonaisnäkökulma

Usein kuultu väite on, että rikoksen uhrin asema Suomessa on kansainvälisesti vertaillen vahva. Onko se sitä myös ulkomaalaistaustaisten näkökulmasta? Suomessa keskustelu maahanmuutosta on saanut aikaisempaa kriittisempiä vivahteita. Keskustelussa on esitetty mm. että maahanmuuttajat olisivat tervetulleita vain, mikäli he hyödyttävät Suomalaista yhteiskuntaa. Tällaisessa keskustelussa unohtuvat helposti ihmisoikeudet, yhdenvertaisuus, yhteisvastuu sekä kokonaisnäkökulma.

Ulkomaalaistaustaiset eivät ole yhtenäinen ryhmä ihmisiä, vaan monenlaisia ihmisiä monenlaisista taustoista ja elämäntilanteista. He voivat olla kiintiöpakolaisia, turvapaikanhakijoita, laillista ja laitonta työvoimaa, opiskelijoita, laittomasti maassa oleskelevia, matkailijoita ja avioliiton kautta Suomeen muuttaneita. Heidän mahdollisuutensa ja oikeutensa suomalaisessa yhteiskunnassa vaihtelevat. Asemaan vaikuttavat mm. oleskelu- ja työlupa, kielitaito, taloudelliset olosuhteet, sosiaalinen verkosto ja kulttuurin tuntemus.

Rikosuhripäivystyksen kokemuksen mukaan ulkomaalaiset ovat Suomessa keskimääräistä haavoittuvammassa asemassa rikoksen uhriksi joutuessaan. Heidän tarpeensa ja oikeutensa rikoksen uhrina vaihtelevat. Lisäksi he ovat taustansa takia alttiita syrjinnälle ja rasistisille rikoksille. Heille tukipalvelujen löytäminen on muita vaikeampaa, eikä tukemiseen ole riittävästi erilaisten taustojen huomioivaa erityisosaamista.

Tuen, neuvojen ja erityisosaamisen puolesta tilanne ei ole puutteellinen pelkästään Suomessa tai pelkästään ulkomaalaistaustaisten rikoksen uhrien osalta. Tilanne on yleiseurooppalainen ja tunnistettu myös EU:n parlamentissa ja neuvostossa, jotka ovat luonnostelleet ns. uhridirektiivin. Luonnoksen mukaan rikoksen uhri saisi merkittäviä oikeuksia mm. tuen ja neuvojen osalta.

Jatkuva puhe globaalista talouden epävarmuudesta luo epävarmuutta kaikkeen. Rikosuhrityön osalta huoli kohdistuu uhridirektiiviluonnoksen vahvistamisen aikatauluun, sillä korjaukset uhrin asemassa eivät tapahdu ilman taloudellisia vaikutuksia. Toisaalta rikoksen uhreihin satsaaminen tukee rikosten ennalta estämistä ja kansalaisten turvallisuutta sekä hyvinvointia maksaen itsensä sitä kautta takaisin.

lataa RIKU 2/2011 (pdf) tästä