Petokset
Petosrikokset liittyvät hyvin usein maksuvälineiden käyttöön. Petoksia verkossa voivat olla esimerkiksi olemattoman tai toimittamattoman tuotteen myynti ja huijausviestien lähettäminen tavoitteena saada haltuun verkkopankkitunnuksia tai salasanoja. Toisen henkilön henkilötietojen käyttö hyödyn saamiseksi tai saadusta palvelusta maksamatta jättäminen ovat suhteellisen yleisiä petosrikoksia. Muita petosrikoksia ovat vakuutusvilpit, jossa henkilö syyllistyy vakuutusyhtiön erehdyttämiseen sekä erilaiset maksuvälinepetokset, jossa käytetään pankki-, maksu-, tai luottokorttia väärin.
Petosrikosten määrä on 2000-luvulla moninkertaistunut, ja petoksen uhreiksi joutuvat kaikenikäiset ihmiset. Kasvuun on vaikuttanut verkkoasiointien ja verkossa tehtävien kaupankäyntien määrän runsas kasvu. Nykytekniikka ja sosiaalisen median laaja käyttö on luonut petoksille helpon maaperän, jossa on mahdollista toimia anonyymisti tai väärennetyillä profiileilla. Samaan aikaan saman rikoksen uhriksi voi joutua nainen Pohjois-Suomesta, mies Aasiasta ja kuka tahansa verkossa juuri asioiva ihminen. Maantieteelliset rajat ovat verkossa hämärtyneet. Ei ole harvinaista, että poliisi tutkii netissä tapahtunutta petossarjaa, jossa tekijällä on voinut olla satoja uhreja.
Petoksen uhriksi joutuminen tuottaa yleensä selkeää taloudellista menetystä, jota on vaikeaa saada takaisin. Vaikka rikoksentekijä saadaan kiinni ja hänet tuomitaan oikeudessa vahingonkorvauksiin, voi korvausten saaminen tekijältä, vakuutuksesta tai Valtiokonttorista olla hankalaa. Yleensä petoksen uhrit kokevat syyllisyyttä ja häpeää siitä, että ovat tulleet huijatuksi, vaikka olosuhteet ovat hyvin vaihtelevia. Petos voi tapahtua jo yksittäiseen myynti-ilmoitukseen tai yhteydenottopyyntöön vastaamisessa, pitkän nettisuhteen aikana tai yhteisessä arjessa läheisen kanssa. Jokainen petoksen uhri on tullut hyväksikäytetyksi luottaessaan toiseen ja hänet on saatu toimimaan hyväuskoisesti vastoin omaa etuaan kuten lahjoittamaan rahaa tekijälle tai antamaan tunnistetietoja tililleen. Huijatuksi tulemisen taustalla on vahva usko hyvään ja siihen, että tilanne muuttuu paremmaksi ja tekijän kertoma tilanne on totta.
On vaikeaa myöntää tulleensa huijatuksi ja usein toivetta asioiden korjaantumisesta ylläpidetään pitkään. Rikoksen tekijät myös osaavat pitkittää luottamusta ja toimivat niin, ettei uhri osaa vaatia esimerkiksi dokumentteja tapahtumista. Uhrista voi tuntua, ettei tapahtunutta petosta ole helppoa todistaa. Mahdollisten omien kirjallisten todisteiden vähyys ei estä rikosilmoituksen tekemistä.