Millaisia psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia rikoksen uhrille voi koitua rikoksesta?
Rikos on yleensä aina yllätys, eikä sen kaikkiin seurauksiin voi varautua etukäteen. Fyysisten ja taloudellisten seurauksien lisäksi väkivallan uhri kokee usein myös psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia – erityisesti kun on kyse väkivaltarikoksista.
Rikokseen reagoiminen on normaalia. Ihmisen oma historia, elämäntilanne, voimavarat sekä tapa käsitellä tapahtunutta vaikuttavat reagointitapaan. Voimakkaita tunteita aiheuttaa myös ajatus, mitä olisi voinut tapahtua. Joillekin ihmisille rikoskokemus aiheuttaa pientä harmia, toisille se on hyvinkin järkyttävä traumaattiseen kriisiin johtava kokemus.
Turvattomuuden, pelon ja ahdistuksen tunteet ovat tavallisia. Ihminen joutuu yllättäen tilanteeseen, jota hän ei uskonut itselleen tapahtuvaksi. Rikoskokemus voi tuntua epätodelliselta ja painajaismaiselta. Ahdistus vie kohtuuttomasti tilaa mielessä aiheuttaen tuskaa ja arvottomuuden tunnetta. Syyllisyys ja häpeä kietoutuvat toisiinsa.
On hyvin tavallista, että uhri kokee syyllisyyttä tapahtuneesta ja uskoo osaltaan itse aiheuttaneensa tai mahdollistaneensa rikoksen. Tavallisia ajatuksia voivat olla: ”Jos en olisi ärsyttänyt häntä…”, ”Jos en olisi mennyt sinne… ”. Häpeäntunteet voivat estää uhria kertomasta tilanteestaan kenellekään. Häpeän tunnetta on vaikea itse hallita. Vaikka järjellä tietää, että tapahtunut ei ole omaa syytä, häpeä ei siitä huolimatta helpota. Suojautuakseen näiltä tunteilta, uhri saattaa käyttää puolustusmekanismeja. Kokemuksen kieltäminen on yksi esimerkki psyyken tavoista lievittää tuskaa.
Rikoksen uhrilla voi olla myös masennusta, syömishäiriöitä tai itsetuhoista käyttäytymistä. Itsemurha-ajatukset ja -yrityksetkin ovat mahdollisia, kuten myös päihteiden ja/tai lääkkeiden väärinkäyttö. Ajatus tuskan helpottumisesta tulevaisuudessa ei aina tuo lohtua, sillä traumaattisen kokemuksen jälkeen ihmisellä ei välttämättä ole kykyä hahmottaa tulevaisuuttaan. Uhri voi kokea itsensä voimattomaksi ja ulkopuoliseksi, jolloin normaalit, arkipäivään liittyvät keskustelut eivät jaksa kiinnostaa. Vihan, aggression, masennuksen ja ahdistuksen tunteet voivat vaihdella ja katkeruus tai kostonhalu saattaa ”myrkyttää mielen”.
Traumaattisesta kokemuksesta johtuen uhrin kyky ajatella ja toimia järkevästi voi heikentyä, jolloin annetun tiedon ymmärtäminen vaikeutuu. Toimintaohjeet saattavat unohtua tai ne muistetaan väärin. Käyttäytyminenkään ei ole aina oman edun mukaista. Esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhri saattaa käydä suihkussa välittömästi, vaikka olisi kuullut että peseytymistä tulisi välttää ennen lääkärin tutkimusta.
Myös rikokseen liittyvät muistikuvat voivat olla sekavia tai uhri ei muista tapahtuneesta juuri mitään. Järkyttävä tapahtuma saattaa lamaannuttaa toimintakykyä osittain tai lähes kokonaan. Keskittymiskyky ja kiinnostus aivan tavallisiin arkisiin tehtäviin voi heikentyä, puhumattakaan vaativista opiskelu- tai työtehtävistä.
On tärkeää, että rikoksen uhri saa apua mahdollisimman nopeasti. On tavallista, että ensimmäisinä päivinä rikoksesta kokemus ei tunnu juuri miltään. Shokki suojaa ihmisen mieltä raskailta tunteilta.
Selviytymisprosessi etenee paremmin ja nopeammin, jos uhrilla on mahdollisuus puhua kokemuksestaan ja sen aiheuttamista tunteistaan. Toisille myös aiheen käsittely esimerkiksi lukemalla, ulkoilemalla tai musiikin avulla voi olla toimiva apu. Läheisten ja mahdollisen tukihenkilön avusta voi olla hyötyä – niin psykososiaalisesti kuin käytännön asioiden hoitamisessakin.
Tukihenkilöitä voi kysyä jättämällä yhteydenottopyynnön Rikosuhripäivystykseen tai soittamalla lähimpään palvelupisteeseen