Ajankohtaista

Uhrin asema on turvattava myös lievissä rikoksissa

Massarikostutkinnan ongelmat (HS 4.1.19) ovat tuttuja Rikosuhripäivystyksen (RIKU) arjessa. Ymmärrämme kyllä, että rikoksia ei aina voi tai kannata tutkia. Kyse on kuitenkin myös rikoksen uhrin oikeusturvasta ja henkilökohtaisesta kokemuksesta.

Yksittäisen uhrin kannalta tutkimatta jättäminen voi tuntua epäoikeudenmukaiselta ja saattaa uhriuttaa entisestään. Rikoksen uhriksi joutuminen ei ole koskaan samantekevä asia. Jollekin se tuottaa jonkinasteista harmia ja toiselle vakavia pelkotiloja, fyysisiä seurauksia tai taloudellisia kustannuksia. Uhrin näkemys rikoksen vakavuudesta voi myös poiketa poliisin käsityksestä.

Vaikka rikos ei vaikuta poliisin silmin vakavalta, uhreja tulisi ohjata tukipalveluihin nykyistä aktiivisemmin.  Poliisiohjaus on viime vuosina lisääntynyt, mutta siinä on edelleen suuria alueellisia eroja.

Mikäli yhteiskunta ei ota kantaa rikoksen moitittavuuteen, uhrin tukipalvelut nousevat merkityksellisiksi. Vaikka rikos ei vaikuta poliisin silmin vakavalta, uhreja tulisi ohjata tukipalveluihin nykyistä aktiivisemmin. Poliisiohjaus on viime vuosina lisääntynyt, mutta siinä on edelleen suuria alueellisia eroja.

Rikosuhripäivystyksestä kaikki rikosuhrit saavat tietoa siitä, miten rikosprosessi etenee, miksi tutkintaa saatetaan rajoittaa tai miksi prosessi kestää niin kauan. Moni uhri saa apua jo siitä, että hän ymmärtää, mitä hänen asiassaan tapahtuu ja miksi prosessi saattaa pysähtyä. Tärkeää on myös päästä puhumaan rikoskokemuksestaan.

Olemme RIKUssa huolissamme myös siitä, miten rikosten tutkinnan keskeyttäminen tai rajoittaminen vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja haluun ilmoittaa rikoksista. Millainen viesti se on rikoksen uhrille tai tekijälle? Mikäli rikosasiaa ei selvitetä missään, se voi horjuttaa yksilön luottamusta oikeusvaltioon.

Pahimmillaan se lisää hälläväliä-asennetta ja välittää myös rikoksentekijälle käsityksen, että rikoksista ei tule seuraamuksia. Meillä on kokemuksia myös siitä, että rikoksen tekijä käyttää tilannetta hyväkseen sanomalla uhrille, että ”ilmoita vaan, mutta poliisi ei tee mitään”. Äärimmillään uhri saattaa ottaa oikeuden omiin käsiinsä.

Uhrin kannalta on tärkeää, että asiaa pääsee käsittelemään jossain. Uhrilla on oikeus tulla kuulluksi asianmukaisesti ja saada hänelle kuuluva hyvitys. Lievissä rikoksissa sovittelu voi olla hyvä keino tukipalvelun rinnalla. Sovittelussa osapuolet voivat puolueettomalla ja turvallisella maaperällä käydä tapahtunutta läpi ja sopia rikoksen hyvittämisestä. Näissäkin tilanteissa on tärkeää, että poliisi on jollain tavalla ratkaissut rikosasian osapuolten aseman – erityisesti, jos osapuolilla on siitä erilainen näkemys. Sovittelutoiminnan tehtävänä ei ole, eikä tule olla selvittää, kuka on vastuussa rikoksesta.

Leena-Kaisa Åberg, toiminnanjohtaja
Jaana Koivukangas, kehitysjohtaja
Rikosuhripäivystys

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 6.1.2019.

Takaisin