Kun lapsi joutuu rikoksen uhriksi

  • Tee rikosilmoitus poliisille niin pian kuin mahdollista. Hanki myös oikeusavustaja.
  • Poliisi ohjaa lapsen lääkärin perusteellisiin tutkimuksiin mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen. Tutkimuksen yhteydessä voidaan ottaa valokuvia, joskus myös verinäytteitä, virtsanäyte ja muita tarvittavia näytteitä. Lapsen tutkiminen aloitetaan tavallisella lääkärintarkastuksella, jossa mm. kuunnellaan sydäntä ja keuhkoja, kokeillaan vatsaa ja katsotaan suuhun. Lapsi tarkastetaan "päästä varpaisiin", jotta mitään tärkeää ei jää havaitsematta.
  • Jos lapsi on viety lääkäriin ennen rikosilmoitusta, on huomioitava, että lääkäreillä, muilla terveydenhuollon viranomaisilla ja eräillä muilla viranomaisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus ja rikosilmoitus, jos he epäilevät lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä. Mikäli terveydenhuollon viranomainen epäilee, että lasta on pahoinpidelty, hänellä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus ja rikosilmoitus. Myös poliisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus silloin, kun epäillään lapseen kohdistunutta pahoinpitely- tai seksuaalirikosta. Lastensuojelun tehtävänä on arvioida lapsen tilanne ja varmistaa, että lapsi on turvassa. Lisäksi lastensuojelu tarjoaa tarvittaessa apua vanhemmille.
  • Keskustele poliisin kanssa, missä vaiheessa tutkintaa lapselle mahdollisesti haetaan ammattiapua. Rikoksen tutkintaa hoitavan poliisin tulee tietää avun piiriin hakeutumisesta, koska tällä voi olla merkitystä lapsen kertomuksen arvioinnissa myöhemmin. Alkuvaiheessa lapselle voi olla hyödyksi keskustelutuki, mutta on suositeltavaa, että esitutkintaan kuuluva lapsen kuuleminen tehdään ennen terapian aloittamista. On myös tärkeää, että lapselle kerrotaan ikätasonsa mukaisesti siitä, mitä rikosprosessissa tapahtuu.
  • Älä painosta lasta kertomaan tapahtuneesta. Asia selvitetään poliisin ja muiden asiantuntijoiden avulla.
  • Jos lapsi haluaa oma-aloitteisesti kertoa tapahtumista, kirjoita asiat ylös mahdollisimman sanatarkasti eli juuri siten kuin lapsi on ne kertonut ja myös se, missä yhteydessä asia tuli esille, sekä mahdollisesti esittämäsi kysymykset. Vältä ehdottomasti lisäämästä omia tulkintojasi. Jos joudut tarkentamaan jotain, käytä neutraaleja kysymyksiä, kuten "Mitä tarkoitat?" tai "Kerro siitä vähän tarkemmin". Älä tuo itse keskusteluun uusia asioita.
  • Pidä kiinni arjen rutiineista niin paljon kuin mahdollista.
  • Älä puhu tilanteesta muiden kanssa lapsen kuullen.
  • Älä päivittele ja surkuttele lapsellesi hänen kohtaloaan. Pyydä myös muita aikuisia välttämään sellaista. Joskus ympäristön voimakkaat reaktiot voivat olla lapselle yhtä haitallisia kuin itse rikoksen uhriksi joutumisen kokemus.
  • Pyri purkamaan omaa ahdistustasi siten, että lapsi ei ole paikalla.
  • Huolehdi myös omasta jaksamisestasi. Voit saada itsellesi ja lapsellesi maksuttoman tukihenkilön Rikosuhripäivystyksestä. Saat sieltä neuvoja myös muuhun ammattiapuun.
  • Vaikka rikosprosessi kestää pitkään, on lapsen osuus prosessissa päättynyt, kun hän on kertonut asiasta esitutkinnan yhteydessä. Tämän jälkeen lapsen tulisi saada jatkaa elämäänsä mahdollisimman normaalisti. Perhe on lapsen tärkein tuki. Rikoksen tekijän tuomitseminen ei ole lapselle yhtä tärkeää kuin aikuisille.
  • Rikosprosessin edetessä lisää tietoa ja neuvoja saa esimerkiksi poliisilta ja Rikosuhripäivystyksen palvelupisteestä .

Lue lisää:

Rikosprosessitietoa nuorelle rikoksen uhrille
Rikosuhripäivystyksen nuorten omat sivut
Opas vanhemmille: Lapsi rikoksen uhrina
Kouluissa tarvitaan tietoa seksuaalirikoksista