Ammattilaisten käsityksiä rikoksen uhrin käyttäytymisestä

Ruotsissa tehty tutkimus osoittaa, miten poliisien ja syyttäjien käsitykset uhrin oletetusta käyttäytymisestä voivat vaikuttaa heidän uskottavuuteensa ammattilaisten silmissä. Tutkimuksessa selvitettiin myös koulutuksen merkitystä uhrien käyttäytymisen arvioimisessa.

Kaikilla ihmisillä on vaistomaisia stereotyyppisiä käsityksiä rikoksen uhreista. Kriminologiassa on tutkittu paljon niin sanotun ideaalin uhrin käsitettä. Hän on kunnollinen ja vastuullinen ihminen, joka ei ota turhia riskejä. Suuttumusta ja kostonhimoa hän osoittaa maltillisesti. Sukupuoli on yleensä nainen.

Todellisuudessahan tilanne ei ole tällainen vaan paljon monimuotoisempi, vaikka toki uhreiksi joutuu henkilöitä, jotka vastaavat tällaista käsitystä. On kuitenkin tunnettua, että jotkut joutuvat uhriksi toistuvasti. Myös monen rikoksen tekijän taustalla on oma uhrikokemus.

On syytä pohtia sitä, miten stereotyyppiset vallitsevat näkemykset uhrin oletetusta käyttäytymisestä voivat vaikuttaa heidän oikeudelliseen ja yhteiskunnalliseen asemaansa. Merkitystä on sekä sillä miten oikeusalalla toimivat henkilöt että niin sanottu suuri yleisö ajattelevat uhrista ja hänen toimintansa. Vaikka esimerkiksi poliisien, syyttäjien ja tuomareiden käsityksillä voi olla suorempi vaikutus uhrin asemaan, vaikuttavat kansalaisten näkemykset poliitikkojen välityksellä maassa harjoitettuun kriminaalipolitiikkaan. Tästä syystä myös median luomilla käsityksillä on suuri merkitys.

Ruotsalainen oikeuspsykologi Karl Ask on tutkinut kyselytutkimuksen avulla poliisien ja syyttäjien näkemyksiä uhrin oletetuista käyttäytymistavoista ja uskottavuudesta. Tutkimus avaa sitä, miten alan ammattilaisten käsitykset eivät aina vastaa tutkittua tietoa ja miten tällä voi olla vaikutusta uhrin oikeusturvan toteutumiseen.

Tunnekäyttäytyminen ja uskottavuus

Tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten poliisien ja syyttäjien näkemykset uhrien käyttäytymisestä vaikuttavat heidän arvioonsa uhrin uskottavuudesta. Entä voidaanko näihin näkemyksiin vaikuttaa koulutuksen avulla?

Rikoksen uhrin käyttäytymisestä rikoksen jälkeen on ennakkokäsityksiä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että uhrin tunnekäyttäytyminen voi vaikuttaa hänen uskottavuuteensa uhrina. Neutraali käyttäytyminen yleensä vähentää uhrin uskottavuutta kun taas selvästi tunteellinen käyttäytyminen lisää. Empiirinen aineisto osoittaa, että uhrien odotetaan tunnetasolla käyttäytyvän kulttuurisesti jaetun stereotyyppisen käsityksen mukaisesti suhteessa tapahtuneen rikoksen vakavuuteen.

Oikeustoimen ammattiryhmissä on myös havaittu eroja siinä, miten paljon tunnekäyttäytyminen vaikuttaa uskottavuuden arvioon. Koska tutkimusta aiheesta on tehty vähän, valittiin tämän tutkimuksen kohteeksi poliisit ja syyttäjät. Heidän käsityksissään olevia eroavaisuuksia tarkasteltiin kyselytutkimuksen avulla.

Ruotsissa toteutettuun tutkimukseen osallistui 211 poliisia ja 190 syyttäjää. Tutkimuksen aineistona olivat kyselyt, joissa kysyttiin asteikolla 1–5 (samaa–eri mieltä) raiskausuhrien tyypillisestä käyttäytymisestä, uskottavuuteen vaikuttavista tekijöistä, näkemyksiä uhrien kohtelun merkityksestä, arvioita omasta osaamisesta uhrien käyttäytymisestä sekä sitä, oliko työntekijä saanut uhrien käyttäytymiseen ja kohtaamiseen liittyvää koulutusta.

Tutkimuksen tuloksista

Tehtyjen kyselyiden perusteella voitiin päätellä, että poliisit ja syyttäjät ajattelevat yleisesti, että rikostyyppi vaikuttaa merkittävästi uhrin käyttäytymiseen. Raiskauksen ja lähisuhdeväkivallan uhrien arvioitiin reagoivan voimakkaimmin ja syyllistävän itseään eniten. Näiltä uhreilta siis odotetaan tietynlaista vahvan tunnepitoista käyttäytymistä ja sen koettiin lisäävän uhrin uskottavuutta.

Useat aiemmin tehdyt tutkimukset toisaalta osoittavat, että raiskauksen uhrit reagoivat yhtä usein voimakkaan tunteellisesti kuin kontrolloidusti. Myös non-verbaalin käyttäytymisen osalta tutkituilla ammattilaisilla oli erilainen käsitys kuin mitä tutkimukset osoittavat raiskauksen uhrien käyttäytyvän.

Tuloksena oli näin ollen se, että tutkituilla ammattiryhmillä saattaa olla vääränlaisia käsityksiä uhrien tavasta reagoida ja käyttäytyä. He eivät esimerkiksi oleta, että raiskauksen uhrille olisi luontaista käyttäytyä kontrolloidusti, mikä saattaa vähentää tällä tavalla toimivien uhrien uskottavuutta.

Tutkimuksessa tuli myös esille, että poliisit uskoivat syyttäjiä useammin, että rikosilmoituksia raiskauksista oli tehty väärin perustein. Tämä voi johtua myös siitä, että poliisit tapaavat enemmän uhreja kuin syyttäjät ja syyttämisvaiheessa tapaukset ovat jo seuloutuneet. Vastaamiseen on voinut myös vaikuttaa ”poliittinen korrektius”, jonka arveltiin olevat suurempaa syyttäjien keskuudessa.
Myönteinen tulos oli se, että koulutuksella on merkitystä. Ne, jotka olivat saaneet koulutusta uhrin käyttäytymisestä, esimerkiksi painottivat vähemmän non-verbaalin käyttäytymisen merkitystä uskottavuuden arvioinnissa. Tämä vahvistaa rikosuhrijärjestöjen vahvasti ajamaa tavoitetta kaikkien oikeusalalla toimivien kouluttamisesta uhrien käyttäytymisen ymmärtämiseen ja sensitiiviseen kohteluun.


1 Leena-Kaisa Åberg KUVA Sami LiukkonenKirjoitus perustuu oikeuspsykologian erikoistumiskoulutuksessa tehtyyn artikkelianalyysiin.

Lähteenä käytetty artikkeli: Karl Ask, Department of Psychology, University of Gothenburg, Sweden
A Survey of Police Officers’ and Prosecutors’ Beliefs About Crime Victim Behaviors, Journal of Interpersonal Violence 2009


Leena-Kaisa Åberg
RIKUn toiminnanjohtaja

Kuva: Sami Liukkonen

 

 

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 1/2018.

Avaa koko lehti (pdf)