Kirkko antaa henkistä huoltoa kriisissä

Henkinen kriisinkestävyys on keskeinen osa yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta. Kirkolla on oma erityinen roolinsa yhteiskunnan kriisi- ja häiriötilanteissa.

Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa annetaan kirkolle suuri painoarvo ja luotetaan siihen, että kirkko osallistuu kriisien ja onnettomuuksien yhteydessä henkiseen huoltoon. Näin kertoo Kirkon keskushallinnon projektisihteeri Timo-Matti Haapiainen, jonka tehtäviin kuulu toimia myös kirkon valmiuspäällikkönä.
– Kirkko toimii osana yhteiskuntaa hädän hetkellä, mutta samalla myös sen omista arvoista ja olemuksesta käsin eli toteuttaa sitä kirkon ominta tehtävää: menee lähimmäisen rinnalle, kuuntelee, pitää yllä toivoa ja omaa sanomaansa, Haapiainen toteaa.

Kriisiviestintä pitää miettiä tilanteen mukaan

Kriisin tullessa kirkon keskeinen viesti on aina, että se on saatavilla.
– Esimerkiksi nyt Uuden-Seelannin terrori-iskun yhteydessä kirkot ympäri maailmaa reagoivat, myös meidän Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Häiriötilanteissa kirkko jatkaa sitä samaa työtä kuin niin sanotussa normaalitilassakin eli kulkee rinnalla, palvelee ja julistaa, mutta eri tilanteissa nämä asiat pitää tehdä eri tavoin, Haapiainen sanoo.
Kirkko saa kriisiviestinnästään myös kritiikkiä.
– On niitäkin puheenvuoroja, joissa sanotaan, että kirkko yrittää kiillottaa mainettaan hädän hetkellä, mutta kirkko tosiaan toteuttaa samaa perustyötä silloinkin, kun se ei ole niin näkyvissä. Kritiikki on tervetullutta tietysti. Kirkon pitää oppia toimimaan palautteen perusteella paremmin ja muuttuvien olosuhteiden mukaan, Haapiainen sanoo.

Henkinen huolto on kirkon kriisityön ydintä

Kirkkolaissa on merkintä, että kirkon pitää varautua henkisen huollon tarjoamiseen kriisitilanteessa.
– Siihen vaatimukseen vastaa Henkinen huolto eli Hehu. Kun jotain tapahtuu, Hehu on valmiina toimimaan. Hehussa toimii koulutettuja kirkon työntekijöitä, jotka toimivat esimerkiksi seurakuntien eri tehtävissä, mutta heillä on Hehu-koulutus. Paikallisen kriisin sattuessa viranomaiset ottavat yhteyttä Hehu-työntekijöihin. Hehu ei ota siis itse tehtävää, vaan pelastusviranomaiset ottavat yhteyttä Hehuun, ja Hehu toimii sen tahon ohjaamana, joka koordinoi psyko-sosiaalista tuen antoa kriisissä, Haapiainen valottaa.
Haapiainen kertoo, että Hehu-työntekijöiden osaamisen pitää olla kunnossa, jotta he osaavat antaa oikeanlaista psyko-sosiaalista tukea ja hallitsevat yhteistoiminnan käytännöt.

– Hehu on esimerkiksi suuronnettomuuksissa pystynyt reagoimaan nopeasti. Yhteydenoton tullessa esimerkiksi Hehu-koulutettu pappi voi lähteä apuun heti, ellei nyt ole juuri vaikka kaste tai muu välttämätön työ menossa. Hehu-toiminta myös yleensä jatkaa vielä pitkään, kun kriisin muut toimijat ovat saaneet työnsä tehtyä, sillä kriisissä kaivataan usein juuri henkistä tukea akuuttitilanteen ollessa ohi, Haapiainen sanoo.

Kirkko monikulttuurisessa ympäristössä

Kirkko haluaa vastata avun tarpeeseen myös kulttuuriltaan moninaisemmassa Suomessa.
– Hädän hetkellä ei jäsenyyttä tai vakaumusta kysytä. Kyllä apua tarjotaan jokaiselle tarvitsevalle. Uskontodialogilla eli eri uskontojen välisellä vuoropuhelulla ja yhteyden etsimisellä pyritään myös helpottamaan tilanteita. Esimerkiksi Turun puukotuksien yhteydessä uskontojen välinen yhteistyö nousi kirkon keskeiseksi viestiksi. Siinä on pohjalla pitkäjänteinen yhteistyö uskontojohtajien ja -vaikuttajien kesken, Haapiainen kertoo.

Tutkittua tietoa ei-kristittyjen suhtautumisesta kirkon valmiustyöhön ei Haapiaisen tietojen mukaan ole, mutta hän arvelee, että esimerkiksi juuri Hehua arvostetaan laajalti.
– Esimerkiksi armeijassa sotilaspappien tukeen turvaudutaan katsomuksesta huolimatta. Kirkon on tärkeää tuntea toimintaympäristönsä, jotta se voi vastata juuri sen tarpeisiin hädän hetkellä. Paikallisuus on avainsana, sillä pitää tuntea autettavien olosuhteet ja kulttuuri. Apu ja toiminta sidotaan aina todelliseen tilanteeseen, todellisiin ihmisiin, Haapiainen päättää.

Teksti: Heli Yli-Räisänen

Avaa koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 1/2019