Miten kertoa lapselle terrorismista?

Viimeistään kouluiässä lapset joutuvat esimerkiksi median tai kavereiden kautta tekemisiin asioiden ja ilmiöiden kanssa, jotka he voivat kokea ahdistaviksi tai pelottaviksi. Kouluikäisten lasten kanssa on hyvä keskustella paljon uutisoiduista ja ajankohtaisista aiheista kuten esimerkiksi tapahtuneista terrori-iskuista.

Keskustelussa on hyvä huomioida muutama asia:

Pysy itse levollisena

Lapsi peilaa aikuisen tunteita ja ottaa mallia omaan reagointiinsa vanhemman tai muun läheisen aikuisen suhtautumisesta. Jos itse aikuisena on ahdistunut, kannattaa keskusteluja käydä ensin toisten aikuisten kanssa, ettei siirrä omaa pelkoaan lapseen. Lapsi ei hyödy epämääräisestä pelon tunteesta, johon ei omalla toiminnallaan pysty vaikuttamaan.

Kerro tosiasiat lapsen ikä huomioiden, jottei lapsi turvaudu mielikuvitukseen

Kerro lyhyesti lapselle, mitä on tapahtunut mutta vältä yksityiskohtia. Ihmisten surulla mässäily ei ole tarpeellista, eikä lapsen tunnemaailmaa tule valjastaa siihen.

Terrorismia voi selittää joidenkin ihmisten tai ryhmien toisiin kohdistettuna julmuutena ja pelotteluna, jolla yritetään väkivaltaisin ja laittomin keinoin vaikuttaa yhteiskuntiin ja niiden tekemiin päätöksiin. Terroristit eivät toiminnassaan ota huomioon kärsimystä, mitä he teoillaan aiheuttavat. Terrorismiin syyllistyvät ovat usein itse kasvaneet sotaisissa ja väkivaltaisissa ympäristöissä, eikä heille ole välttämättä muodostunut käsitystä normaalista elämästä. Heille on myös saattanut tapahtua isoja ja vakavia asioita lapsena, eikä kukaan ole pystynyt huolehtimaan ja puuttumaan siihen, miten tapahtumat ovat heihin vaikuttaneet.

Lapselle voi myös sanoa, että asiaa on toisinaan vaikea myös aikuisena ymmärtää. On tärkeä kuitenkin vakuuttaa, että Suomi on terrorismin suhteen yksi maailman turvallisimmista maista ja lapsen ei tarvitse pelätä.

Huomioi lapsen temperamentti ja anna lupa erilaisiin tunnereaktioihin

Jotkut lapset reagoivat herkemmin ja voimakkaammin asioihin ja saattavat tarvita paljon rauhoittelua. Toisille lapsille väkivallasta puhuminen ei ainakaan ulkoisesti aiheuta voimakkaita tunnereaktioita. Jotkut saattavat käsitellä ahdistustaan vitsailemalla ja pelleilemällä. Tunteita ei pidä kaivaa väkisin esille ja asian käsittely omalla tavallaan on luvallista.

Tärkeää on, että lapsen kaikenlaisiin reaktioihin suhtaudutaan kärsivällisesti ja hänelle annetaan aikaa ja mahdollisuus ilmaista, ymmärtää ja työstää asioita ja tapahtumia omalla tavallaan.

Kuuntele ja kysele mitä lapsi itse asiasta ajattelee ja mitä tuntee

Anna tilaa lapsen omille pohdinnoille ja tilaa kertoa omista tuntemuksistaan. Kysele rohkeasti, jos sinusta tuntuu, että lapsi pohtii asiaa tai asia painaa hänen mieltään, mutta älä pakota puhumaan.

Huomioi, että jos lapsella on vaikeita tai traumaattisia kokemuksia menneisyydessään, ne saattavat aktivoitua erilaisten kriisitapahtuminen ja niiden uutisoinnin yhteydessä

Jos lapsi on hyvin ahdistuneen oloinen, voi aikuisena kysellä, nouseeko lapselle mieleen muita, aiempia ahdistavia asioita tai tilanteita. Lapselle voi kertoa, että se on tavallista, jos on joutunut kokemaan jotain isoa ja mieltä kuormittavaa.

Keskeistä on vakuuttaa, että lapsi on turvassa. Näissä tilanteissa on hyvä pohtia sitä, olisiko tarpeen konsultoida myös ammattilaista, jonka kanssa asiaa voi käydä vielä läpi.

Tatjana Pajamäki
päällikkö, Auttavat puhelin- ja nettipalvelut, MLL

Avaa koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 1/2019