Yhdenvertaista palvelua rikoksen uhreilla

Tämän RIKU-lehden teemana ovat vähemmistöt. Miten vähemmistöön kuuluminen vaikuttaa siihen, että ylipäätään joutuu rikoksen uhriksi? Entä vaikuttaako vähemmistöön kuuluminen mahdollisuuksiin saada oikeutta ja tukea?

Mikäli rikoksen kohteeksi joutumisen syynä on kuuluminen vähemmistöön, voi tämä lisätä uhrin ja koko ryhmän pelkoja. Jos yhden kerran joutuu uhriksi taustansa tai ominaisuuksiensa vuoksi, miksi näin ei voisi käydä uudestaan? Olemmeko jatkuvasti meitä vihaavien ihmisten kohteena? Vähemmistöjä tuleekin suojella erityisesti, ja vihamotiivin tunnistamiseen rikosprosessissa on panostettava vahvemmin.

Entä miten uhrien tukipalvelut voivat vaikuttaa siihen, että vähemmistöön kuuluvien henkilöiden oikeusturva toteutuu ja he saavat tarvitsemansa tuen ja palvelut? RIKUn kokemuksen perusteella tiedämme, että jo pelkästään maahanmuuttajataustaisten henkilöiden on vaikeampi löytää palvelumme, puhumattakaan vähemmistöistä vähemmistöissä tai yhteiskunnan ulkopuolella elävistä ihmisistä.

RIKUn palveluissa sukupuolten tasa-arvo on jatkuva haaste, koska palveluihimme ohjautuu selvästi vähemmän miehiä kuin naisia. Kaikki naisasiakkaat haluamme meille totta kai edelleenkin, mutta heidän lisäkseen meidän tulisi tavoittaa tukea tarvitsevat miehet. Ei ole poikkeuksellista, että tämän tyyppiset tukipalvelut koetaan sukupuolittuneina. On vaikutettava palvelusta syntyviin mielikuviin, jotta kaikki avun tarvitsijat kokisivat ne sellaisiksi, että apu on tarkoitettu juuri heille.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä kirjoittaa kolumnissaan yhdenvertaisuussuunnittelun mahdollisuuksista ja haasteista. Kaikki hänen mainitsemansa onnistuneen suunnittelun tulokset ovat RIKUlle tärkeitä tavoitteita.

Ensimmäinen tulos on, että palvelu on yhä useamman saatavilla. Myös rikosuhridirektiivi lähtee siitä, että tukipalveluiden tulee olla uhrien saatavilla heidän tarpeidensa mukaisesti, ketään syrjimättä: Tässä direktiivissä vahvistettuja oikeuksia sovelletaan uhreihin syrjimättömästi, myös siltä osin kuin kyse on heidän oleskeluoikeudestaan.

Tavoitettavuuden osalta tekemistä riittää, jotta palvelumme tunnettaisiin kaikkien ihmisryhmien parissa, eri puolilla maata, ja niihin olisi esteetön pääsy. Uskon, että tämä on tie, jossa tekemistä riittää niin paljon kuin vain pystyy. Välietappien avulla tiedämme missä olemme onnistuneet ja missä kehittämistyön on vielä jatkuttava.

Toiseksi, yhdenvertaisuus lisää käyttäjien osallisuuden kokemuksia. Koska rikosten uhrit voivat rikoskokemuksen vuoksi olla haavoittuvassa tilassa, toimii tukipalvelu parhaimmillaan voimaannuttajana, ja kokemus osallisuudesta vahvistuu. Tärkeä ohje on kysyä suoraan eri vähemmistöjen edustajilta, miten palveluamme voisi parantaa.

Kolmas tulos on, että parhaassa tapauksessa palveluntarjoajan maine kohenee. Niin kuin tiedämme, emme voi itse päättää minkälainen brändi meistä muiden silmissä syntyy. Brändi tulee ansaita. Mainokset ja korulauseet eivät riitä, maine ansaitaan käytännön tekojen kautta.
RIKUn ensi vuoden toimintasuunnitelmaan on kirjattu yhdenvertaisuussuunnitelman laatiminen. Kiitän tämän lehden kirjoittajia useista hyvistä ajatuksista ja evästyksistä tällä tiellä!

Leena-Kaisa Åberg
päätoimittaja
RIKUn toiminnanjohtaja

Avaa koko lehti (pdf)