Syyttämättäjättämispäätös on kova paikka rikoksen uhrille

Rikosilmoituksen ja esitutkinnan jälkeen rikos ei aina etene syyttäjältä eteenpäin syytteen nostamiseen ja käräjäoikeuteen. Syyttäjä voi tehdä syyttämättäjättämispäätöksen muun muassa siksi, että näyttöä rikoksesta on liian vähän, syyteoikeus on vanhentunut tai rikosta ei arvioida tapahtuneen.

Rikosuhripäivystyksen toiminnanohjaaja Anne Veijola on työssään lukemattomia kertoja ollut tilanteessa, jossa rikosilmoitus ei ole edennyt syyttäjältä eteenpäin.

– Täytyy muistaa, että suuri osa rikosilmoituksista etenee rikosprosessissa eteenpäin ainakin Rikosuhripäivystyksen asiakkaiden kohdalla, mutta on myös tapauksia, joissa näin ei käy. Yleisimmin on kyse siitä, että näyttöä rikoksen tapahtumisesta ei ole saatu kerättyä riittävästi poliisin suorittamassa esitutkinnassa. Yleisimmin näin käy seksuaalirikostapauksissa. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, koska seksuaalirikokset yleensä tapahtuvat tilanteissa, joissa ei ole tekijän ja uhrin lisäksi muita henkilöitä. Todistajien puuttuessa tilanne on niin sanottu sana vastaan sana -tilanne, jolloin muilla todisteilla on entistä suurempi painoarvo, kuvailee Veijola.

Syyttämättäjättämispäätös on syytä lukea yhdessä

Syyttämättäjättämispäätös on syyttäjän kirjallisesti laatima perusteltu päätös. Päätöksen perusteluista on ilmettävä ne seikat ja todisteet sekä näytön arviointi ja oikeudellinen päättely, joihin päätös perustuu.
– On erittäin tärkeää, että joko uhrin asianajaja tai tukihenkilö lukee päätöksen yhdessä uhrin kanssa. Päätös on usein vaikeahkoa viranomaiskieltä, jolloin yhdessä lukeminen helpottaa sen sisällön ymmärtämistä. Meillä Rikosuhripäivystyksessä ollaan tottuneita käymään läpi myös syyttämättäjättämispäätöksiä. Usein näistä päätöksistä käy selville, että rikoksen uskotaan kyllä tapahtuneen, mutta syytteen nostamiseen vaadittavaa näyttöä ei ole saatu kerättyä. Tämä on usein hyvin merkityksellinen tieto uhrille, joka pohtii, että uskotaanko häntä, kertoo Veijola.

– Vaikka rikos jäisi syyttämättä, on uhrille merkityksellistä saada puhua asiasta ihmisten kanssa, jotka uskovat häntä. On tärkeää, että kokee niin poliisin, syyttäjän kuin Rikosuhripäivystyksen työntekijän ja tukihenkilön uskovan uhrin kertomusta tapahtumien kulusta. Kokemus, että tulee kuulluksi, on tärkeä rikoskokemuksesta selviytymiseen, muistuttaa Veijola.

Rikosilmoitus on uhrin tärkein päätös

Ei ole harvinaista, että rikoksen uhrit ottavat Rikosuhripäivystykseen yhteyttä ja kertovat itse epäilevänsä, että tuskin tässä tapauksessa riittää näyttö, kertoo toiminnanohjaaja Anne Veijola.
– Tämä on hyvin ymmärrettävää, mutta totean heille, että näytön etsiminen rikostapahtumaan on poliisin tehtävä, ei uhrin. Uhrin tärkein päätös on se, että tekeekö hän kohtaamastaan rikoksesta rikosilmoituksen vai ei. Yritän kuvata uhrille mahdollisimman konkreettisesti, että mitä hänen tapauksessa rikosilmoituksen tekemisestä seuraa. Uhrin on hyvä tietää, että rikosprosessi saattaa kestää useita vuosia, eikä kukaan voi luvata uhrille, että tekijä saa varmasti tuomion tekemästään rikoksesta.

Veijolan kokemuksen mukaan ne tapaukset, joissa rikosprosessi on edennyt käräjäoikeuteen saakka, mutta tekijä ei olekaan saanut tuomiota, ovat raskaimpia uhreille.
– Vuosia kestänyt rikosprosessi on ollut uhrille hyvin rankka. Hän on joutunut kertomaan rikostapahtumasta seikkaperäisesti uudestaan ja uudestaan prosessin eri vaiheissa. Hän on myös joutunut kohtaamaan tekijän oikeudessa.

Veijolan kokemuksen mukaan uhrille ei ole niinkään merkityksellistä tuomion ankaruus, mutta tekijän vapauttaminen voi jopa romahduttaa uhrin.

Jos käräjäoikeus hylkää syytteen, ratkaisuun tyytymätön niin syyttäjä kuin asianomistajakin voi hakea siihen muutosta hovioikeudelta.

– Jos syyttäjä ei nosta syytettä, mutta uhri haluaa vielä jatkaa asian rikosoikeudellista selvittämistä, on ainoana keinona oikeastaan käyttää niin kutsuttua toissijaista asianomistajan syyteoikeutta. Uhri voi itse nostaa syytteen tekijää kohtaan ja viedä asian siten tuomioistuimen käsiteltäväksi. Vastaava mahdollisuus uhrilla on myös silloin, kun käräjäoikeus hylkää syytteen, eikä syyttäjä valita. Näissä tapauksissa oikeuskäsittelyn kulut voivat nousta todella merkittäviksi ja ne voivat jäädä kokonaan asianomistajan maksettavaksi. Tästä mahdollisuudesta ja sen aiheuttamista kuluista on syytä keskustella tarkkaan uhrin kanssa, muistuttaa Veijola.

Toissijaisen syyteoikeuden riskit käytävä läpi

Asianajajista ja luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista annetut lait sisältävät säännökset velvollisuuksista. Kaikkien tuomioistuimissa asioita hoitavien lakimiesten tulee muun muassa olla asiakkaalleen lojaaleja sekä parhaan kykynsä mukaan valvoa asiakkaansa etua ja oikeutta samoin kuin hoitaa saamansa tehtävät huolellisesti, täsmällisesti, tarpeellisella joutuisuudella sekä tarpeettomia kustannuksia aiheuttamatta.

Asianajajan on myös oma-aloitteisesti annettava asiakkaalle tieto mahdollisuudesta saada katettua asianajokuluja oikeusturvavakuutuksesta tai julkisista varoista. Tehtävästä asiakkaalle aiheutuneet kustannukset on pyrittävä perimään vastapuolelta silloin, kun siihen on edellytyksiä.

– Kun syyttäjältä tulee syyttämättäjättämispäätös, siihen on aina perehdyttävä tarkasti ja mietittävä, onko itse lakimiehenä ”samaa mieltä” syyttäjän kanssa. Jos pystyy ymmärtämään syyttäjän ratkaisun esitettyjen perusteluiden valossa, niin tämä tulee mielestäni aina selittää asiakkaalle. Usein syyttäjän päätös ei tule lakimiehelle yllätyksenä ja itse ainakin pyrin hieman varoittelemaan asiakasta etukäteen sellaisen mahdollisuudesta, jos yhtään aavistelen näin käyvän, kertoo Rikosuhripäivystyksen lakimies Elisa Trejtnar.

– Mikäli asiakas haluaa käyttää toissijaista syyteoikeuttaan, hänelle on selitettävä siihen liittyvät riskit eli nimenomaan se, että hän saattaa joutua korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Lisäksi on tietysti mietittävä, mikä on asiakkaan velvollisuus maksaa oman avustajansa kulut. Tietysti tulee ottaa huomioon se, mitä poliisi on esitutkinnassa selvittänyt eli löytyykö jo sitä kautta todisteita vai pitääkö kaikki hankkia itse. Tämä vaikuttaa tietenkin ratkaisuun ja asia on selitettävä asiakkaalle. Jos poliisi ei ole saanut hankittua todisteita, niin mikä mahdollisuus uhrilla käytännössä on, kysyy Trejtnar.

Syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksestä huolimatta, myös erillisen vahingonkorvauskanteen nostaminen siviiliprosessissa on mahdollista.
– Tähän liittyy toki vastaavanlainen kuluriski, muistuttaa Trejtnar.

– Samat asiat pitää käydä läpi myös silloin, jos käräjäoikeus hylkää syytteen, eikä syyttäjä valita hovioikeuteen. Tällöin on kuitenkin ollut jo käräjäoikeuskäsittely, mikä saattaa eräällä tavoin helpottaa asian ajamista yksin uhrin puolelta, koska uhrin käytössä on poliisin hankkima ja syyttäjän esittämä materiaali kokonaisuudessaan, kuvailee Elisa Trejtnar.

Teksti ja kuvat: Sami Liukkonen

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/2017.

Avaa koko lehti (pdf)