Hyvät käytännöt uhrin polulla

Rikosuhridirektiivin voimaan saattaminen Suomessa on pitänyt sisällään monta eri vaihetta ja työryhmää. Lisäksi EU:n komissio on tuottamassa selvityksiä direktiivin toimeenpanosta jäsenvaltioissa. Yhden olemme toteuttaneet me järjestöt.

Työryhmätyöskentely direktiivin toimeenpanosta alkoi Suomessa vuonna 2013 uhripoliittisen toimikunnan työskentelynä. Toimikuntaa johdettiin oikeusministeriöstä, mutta sen toteuttamisesta vastasivat myös sisä- sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Toimikunnan väliraportissa ehdotettiin rikosuhrimaksun käyttöönottoa uhrien tukipalveluiden rahoittamiseksi. Laki rikosuhrimaksusta astui voimaan joulukuussa 2016 ja se on taannut, että valtion budjettirahoitusta tukipalveluille on voitu merkittävästi lisätä. Toimikunnan loppuraportti vuodelta 2015 linjasi muun muassa uhripalveluiden toteuttamista ja rahoitusta ja loi pohjan tuleville työryhmille.

Osittain samaan aikaan uhripoliittisen toimikunnan kanssa työskenteli oikeusministeriössä ns. rikosuhrityöryhmä, joka syksyllä 2015 valmisteli hallituksen esityksen direktiivin johdosta tarvittaviksi lainsäädäntömuutoksiksi. Suurin osa lakimuutoksista astui voimaan maaliskuussa 2016.

Rikoksen uhrin tiedonsaannin edistämistä käsitellyt työryhmä työskenteli oikeusministeriön johdolla syksystä 2015 alkukesään 2016. Raportti linjaa laajasti uhrin tiedonsaantioikeuden toteuttamiseen tarvittavia toimia.

31.10.2018 ilmestyi oikeusministeriön vetämän ns. hyvien käytäntöjen työryhmän raportti Uhri rikosprosessissa - ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi. Se on sarjassaan viimeinen tiedossa oleva työryhmä uhridirektiivin täytäntöönpanon toteuttamisessa. Tämä raportti paneutuu nimenomaan hyviin menettelytapoihin ja käytännön suosituksiin. Lisää tästä erillisessä jutussa.

Oikeusministeriötä on kiittäminen siitä, että näihin työryhmiin on otettu mukaan myös uhrityötä käytännössä tekevien kansalaisjärjestöjen edustus. Tämä ei ole mitenkään tyypillistä muissa Euroopan maissa; ei edes Pohjoismaissa. Järjestöillä on paljon tietoa juuri kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteesta ja ne ovat ajan hermolla uusien ilmiöiden syntyessä. Siksi meitä kannattaa kuunnella myös viranomaisjohtoisessa kehittämistyössä.

Samaan aikaan hyvien käytäntöjen työryhmän työskentelyn kanssa on RIKUssa toteutettu eurooppalaisen kattojärjestömme Victim Support Europen (VSE) VOCIARE-hankkeen Suomen tutkimusosuus direktiivin käytännön toteutumisesta. Sen antamat tulokset ovat hyvin samansuuntaisia työryhmän havaitsemien kehittämiskohteiden kanssa. Arviolta vuoden vaihteessa julkaistaan tutkimushankkeen Euroopan kattava raportti, josta saadaan tietoa siitä, miten käytännöt ovat toteutuneet muissa EU-maissa. Silloin olemme viisaampia sen osalta, missä Suomessa mennään direktiivin toteutumisen osalta verrattuna muihin jäsenvaltioihin. VOCIAREstakin lisää erillisessä jutussa.

Me käytännön toimijat tiedämme kuitenkin, että iso osa työstä on vasta edessä. Hyvien käytäntöjen ja aiempien työryhmien ehdotukset ovat kaikki sellaisia, että ne ansaitsevat tulla toteutetuiksi. Meidän tehtävämme kansalaisjärjestönä on olla se vahtikoira, joka seuraa toteutumisen edistymistä. Me älähdämme, jos asiat eivät etene. Käsissämme on uusi hyvä asiakirja, johon voimme nojata tärkeässä vaikuttamistyössämme.

Nyt käsillämme oleva RIKU-lehti pureutuu väkivaltarikollisuuteen. Hyvin suuri osa apua ja tukea tarvitsevista uhreista on juuri väkivaltarikosten uhreja, vaikka apua tarvitsevat toki muidenkin rikosten uhrit. Myös RIKUssa suurin osa asiakkaista on kokenut väkivaltaa. Väkivaltarikollisuuden osalta kehitys on ainakin osittain ollut myönteinen, vaikka tilastoja voikin tulkita monella tapaa. Onneksi on tutkijoita, jotka osaavat kertoa meille, miten numeroita tulisi ymmärtää.

Leena-Kaisa Åberg
päätoimittaja
RIKUn toiminnanjohtaja

Kuva: Sami Liukkonen

Avaa koko lehti (pdf)

Pääkirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/2018