Mikä on esitutkinta?

Rikosilmoitusta seuraa poliisin suorittama esitutkinta. Esitutkinta on toimitettava, mikäli rikosilmoituksen perusteella on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen. Esitutkinta tehdään pääsääntöisesti sillä poliisilaitoksella, jonka alueella rikos on tapahtunut. Poliisin resurssipulasta johtuen esitutkinta voi joskus venähtää ajallisesti.

Esitutkinnassa poliisi selvittää tarkemmin mitä on tapahtunut ja millaisia vahinkoja rikoksen uhrille on aiheutunut. Poliisi kuulee rikoksen uhria, epäiltyä ja mahdollisia todistajia sekä hankkii muuta todistusaineistoa, kuten esimerkiksi erilaisia lausuntoja, valokuvia ja suorittaa teknistä tutkintaa. Esitutkintaa varten poliisille on syytä esittää kaikki pieniltäkin vaikuttavat seikat, jotka uhrilla on rikoksesta.

Kuulusteluajasta voi sopia poliisin kanssa. Mikäli tulkille on tarvetta, poliisi hankkii sen, jos siitä ilmoitetaan kuulusteluajasta sopiessa. Joissain tilanteissa poliisi voi kuulustella myös puhelimitse. Kuulustelussa ja myöhemmin oikeudenkäynnissä uhrin on kerrottava kaikki asiaan liittyvä ja hänen on puhuttava totta.

Kuulustelusta tehdään pöytäkirja, jonka tiedot uhri joutuu omalta osaltaan allekirjoituksellaan vahvistamaan oikeiksi. Ennen allekirjoittamista, pöytäkirjaan voi pyytää korjauksia ja lisäyksiä, jos siihen on tarvetta.

Yksinkertaisissa ja selvissä asioissa poliisi voi toimittaa ns. suppean esitutkinnan, jos teosta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Tällaisia rikoksia voivat olla esimerkiksi liikenteen vaarantamiset, näpistykset ja huumausaineen käyttörikokset. Esitutkinnan päätyttyä poliisi kokoaa kertyneen materiaalin esitutkintapöytäkirjaksi, jos se on asian jatkokäsittelyn kannalta tarpeellista, ja toimittaa aineiston syyttäjälle. Uhrilla ja rikoksesta epäillyllä on oikeus saada jäljennös esitutkintapöytäkirjasta. Mikäli uhri ei halua yhteystietojensa päätyvän rikoksesta epäillylle, hänen on hyvä ilmoittaa siitä poliisille.