”Työperäinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa pitää tunnistaa. Mutta miten sen jälkeen käy uhrin?” kysyy koordinoiva erityisasiantuntija Pia Marttila. Hän työskentelee Rikosuhripäivystyksen ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelussa.
Blogi
Vuonna 2019 työperäinen hyväksikäyttö nousi rytinällä kansalliselle agendalle, kun joukko nepalilaisia kokkeja päätti rikkoa vuosikausien hiljaisuuden ja kertoa tilanteestaan Helsingin Sanomille.
Siitä seurasi monille järkytys. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu sille ajatukselle, että sääntöjä noudatetaan – ja mikäli ei, rikkojalle tulee seuraamuksia ja yhteiskunta korjaa virheet. Näin useimmat suomalaiset ajattelivatkin käyvän, kun nepalilaisia ravintoloita koskevat tapaukset tulivat julki.
Kymmenet uudet kokit rohkaistuivat ottamaan meihin yhteyttä ja jotkut heistä jopa tekemään rikosilmoituksen. Useimmat eivät uskaltaneet: he kertoivat työnantajien ilkkuvan, että kerro vain poliisille, ei heille mitenkään käy. Moni työntekijä ymmärrettävästi uskoi tämän. Heidän näkökulmastaan hyväksikäyttöjärjestelmän oli annettu vakiintua ja se näyttäytyi niin, ettei Suomea tai suomalaisia kiinnosta.
Työntekijöille tilanteen saattaminen viranomaisten tietoon tarkoitti suurta riskiä pienenkin toimeentulon menetyksestä, oman ja perheenjäsenten oleskelulupien päättymisestä, yhteisöstä ulossulkemisesta ja epämääräisistä uhkauksista Suomessa ja kotimaassa. Jotkut kertoivat jättäneensä ilmoittamatta viranomaisille siksi, ettei heillä ole pitäviä todisteita kerättynä. Toiset esimerkiksi siksi, että hyväksikäyttäjä oli heidän sukulaisensa.
Kohu laantuikin nopeasti. Sosiaalisesta mediasta pystyi seuraamaan, miten suurin äänin aloitetut boikotit loppuivat. Julkisessa keskustelussa nousi esiin vastaavia hyväksikäyttöjärjestelmiä myös muilta aloilta, ja tuli selväksi, ettei ravintoloissa tapahtuva riisto koske pelkästään nepalilaisia.
Suomalaiset olettivat, että koska epäkohta oli nyt tullut julki, siihen oli myös puututtu. Eli mikäli ravintola oli edelleen auki, se tarkoitti, että siellä ei voinut olla ongelmia.
Eiväthän viranomaiset antaisi työntekijöitään riistävän ravintolan jatkaa toimintaansa?
Asiakkaidemme kokemus oli hyvin kaukana tästä. Olen vuosien aikana yrittänyt lukuisia kertoja luoda uskoa asiakkaisiin, jotka kertovat menettäneensä uskonsa koko suomalaiseen järjestelmään.
Eiväthän viranomaiset antaisi työntekijöitään riistävän ravintolan jatkaa toimintaansa?
Asiakkaisiin, jotka ovat vuosia sitten keränneet rohkeutensa ja kertoneet viranomaisille ihmiskaupasta tai muusta vakavasta hyväksikäytöstä, mutta asian tutkinta ei ole edennyt. Ravintola, siivousyritys, rakennusfirma tai maatila on jatkanut toimintaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai oikeastaan on: asiakkaistamme ja muista mahdollisista ”ongelmia aiheuttaneista” työntekijöistä on päästy eroon ja uusia otettu tilalle samoilla ehdoilla.
Vuosia kestävät esitutkinnat ovat salaisia. Niiden ollessa kesken tietoa ei mene usein julkisuuteen, mutta ei myöskään toisille viranomaisille. Siksi esimerkiksi Migrillä ei ole mitään perusteita evätä lupia uusilta työntekijöiltä, joita ihmiskaupasta epäillyt yrittäjät rekrytoivat. Vaikka joku olisi Migrille esitutkinnasta kertonutkin, on tilanne usein ollut se, ettei esitutkinta ole pitkänkään ajan kuluttua edennyt edes siihen vaiheeseen, että työnantaja itse tietäisi olevansa epäiltynä. Tällöin hyväksikäyttöepäilyä ei myöskään voi käyttää päätöksessä perusteluna.
Vuonna 2020 Helsingin Sanomat kertoi jatkojutussaan nepalilaiskokkien hyväksikäytön jatkumisesta. Siitä seurasi uusi kohu ja minut kutsuttiin Yleisradion aamutelevisioon. Haastattelua edeltävänä iltana kysyin asiakkailtani, mitä terveisiä he haluaisivat lähettää haastattelun näkeville suomalaisille.
Asiakkaat tuhahtivat ja pyysivät minua lukemaan seuraavat terveiset: ”Kuulimme, että kaikki ovat olleet järkyttyneitä. Viime vuonna kaikki olivat myös järkyttyneitä. Järkyttymisen sijaan pyydämme teiltä, että tekisitte nyt jotain niille asioille, joista puhumme artikkelissa.”
Meille muille se aika, kun ihmiskauppatutkinta on vireillä, voi näyttäytyä ”hiljaisena välivaiheena”. Asiakkaillemme se ei sitä useimmiten ole. Heille tämä yksi tapaus, joka on jollain diaarinumerolla poliisin järjestelmiin kirjattu, on usein elämän suurin asia. Se on jatkuvasti alitajunnassa, useimmiten vuosia kestävän prosessin ajan. Paikoittain esitutkintaan liittyvä pelko ja stressi ajavat asiakkaitamme pahoihin kriiseihin. Monilla on pitkiäkin vaiheita, joiden aikana he eivät nuku tai uskalla liikkua ulkona. He kokevat monenlaisia ahdistusoireita, somaattisia kipuja ja esimerkiksi ongelmia muistin kanssa. Tähän heillä ei kuitenkaan olisi varaa, koska suhteellisen lyhyestäkin joutilaisuudesta voi aiheutua ulkomaalaiselle työntekijälle ongelmia.
”Kuulimme, että kaikki ovat olleet järkyttyneitä. Viime vuonna kaikki olivat myös järkyttyneitä. Järkyttymisen sijaan pyydämme teiltä, että tekisitte nyt jotain niille asioille, joista puhumme artikkelissa.”
Asiakkaat ovat ottaneet suuren riskin erilaisista seuraamuksista päättäessään hakea oikeutta. Usein nämä riskit myös toteutuvat. Pitkään odotettu perheen tulo Suomeen kariutuu, kun työpaikka menee. Tai jo täällä olevien perheenjäsenten oleskelu Suomessa vaarantuu. Joskus näin käy uhrille itselleenkin. Jos uhri on ottanut velkaa kotimaassaan Suomeen tuloa varten, velkojat uhkaavat kotimaassa viedä suvulta kodin alta.
Usein asiakas pelkää aluksi, että tekijä saa tietää hänen puhuneen viranomaisille. Myöhemmin pelko liittyy siihen, että kun tieto esitutkinnasta menee virallista tai epävirallista kautta tekijän tietoon, tämä ehtii hävittää viimeisetkin todisteet, väärentää näyttöä asiakasta vastaan tai hankkiutua eroon omaisuudestaan ja poistua maasta.
Asiakkaamme saavat uhkauksia. Ne tulevat usein välikäsien kautta ja vihjaillen niin, että kaikki ymmärtävät mistä on kyse, mutta viranomaiset eivät voi puuttua, koska suoraa henkeen tai terveyteen kohdistuvaa uhkausta ei ole esitetty. Jos asiakkaalla on tekijän kanssa yhteisiä sukulaisia tai tuttavia, he painostavat ”vetämään jutun pois” ja syyllistävät uhria ongelmien aiheuttamisesta sukulaiselle tai oman yhteisön arvostetulle jäsenelle.
Useimmilla asiakkailla menee jossain vaiheessa usko siihen, että hän koskaan saisi oikeutta, koska tekijä on yhteiskunnassa paljon paremmassa asemassa. Vielä varmemmin tämä usko menee silloin, kun tekijä on suomalainen. Moni asiakas onkin harmitellut omaa tyhmyyttään, koska kyllähän viranomaiset uskovat suomalaista työnantajaa ennemmin kuin häntä.
”Useimmilla asiakkailla menee jossain vaiheessa usko siihen, että hän koskaan saisi oikeutta.”
Rikosilmoituksen tehnyt ja hyväksikäytöstä irtaantunut työntekijä ei välttämättä saa enää töitä muualta, koska entinen työnantaja torppaa työnhakuyritykset. Toimeentulo pitää silti varmistaa, koska muuten uhri ei enää täytä oleskelulupaan vaadittavaa toimeentuloedellytystä, ainakaan perheen osalta. Joiltain vastuullisilta työnantajilta voisi löytyä työpaikka, mutta niihin vaaditaan usein suomen kielen taitoa.
Kun on Suomeen tulon jälkeen tehnyt 13-tuntisia tai pidempiä työpäiviä ilman vapaita, missä vaiheessa sitä olisi oppinut?
Yhteiskunnan tukien avulla voisi joissain tilanteissa opiskella kieltä sen verran, että saisi muita töitä. Mutta oleskelulupien menettämisen pelon lisäksi vastaan tulee usein ylpeys: en halua olla se Kelan tuilla elävä maahanmuuttaja, jota julkisesti halveksitaan, vaan minä tulin Suomeen ansaitsemaan rahani itse, työlläni.
Joskus ainoa vaihtoehto on kuitenkin ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi, kun uutta työpaikkaa ei löydy tai asiakas ei stressin ollessa pahimmillaan ole edes täysin kykenevä omatoimiseen työnhakuun. Haasteita riittää näissäkin tilanteissa: työnhakijaa on saatettu velvoittaa hakemaan tiettyä avoinna olevaa työpaikkaa, joka onkin entisen työnantajan lähimmän kumppanin yritys. Tästä seurasi velvoite selvittää, miksei työntekijä voinut kyseistä työpaikkaa hakea. On yleistä, että TE-palveluista tai kuntakokeilusta tulee selvityspyyntö siitä, miksi työntekijä on irtisanoutunut edellisestä työpaikasta ja tuet jäädytetään selvityksen ajaksi. Asiakas ei yleensä osaa tätä itse hoitaa, koska ei ymmärrä prosesseja eikä yleensä myöskään niissä käytettyä kieltä. Heitä autetaan sosiaalitoimesta, tai joskus, kun aikaa ei ole saanut sosiaalipalveluista ennen määräaikaa, olemme RIKUssa auttaneet lomakkeiden täyttämisessä ja lähettämisessä.
Eräältä asiakkaalta evättiin kaikki tuet, kun hänen työnantajansa ei ollut toimittanut hyväksyttäviä selvityksiä hänen työsuhteestaan, minkä seurauksena asiakas menetti oleskelulupansa ja työnteko-oikeutensa. Ensin kielteinen tukipäätös tuli siksi, että asiakas oli ilman hyväksyttävää syytä työmarkkinoiden ulkopuolella tilanteessa, jossa hänellä ei ollut työskentelyoikeutta.
Kun tämä todettiin valitusmenettelyn kautta hyväksyttäväksi syyksi olla työmarkkinoiden ulkopuolella, evättiin tuki silti. Syy: asiakas ei täyttänyt ns. työssäoloehtoa, eli ei ollut viimeisen 28 kuukauden aikana 26 viikkoa töissä. Asiakas olisi muuten täyttänyt tämän ehdon helposti, mutta kävi ilmi, että tältä 26 viikolta pitäisi olla saanut työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Asiakas oli kertonut Kelaan alipalkkauksesta ja siitä, että hänen asiaansa tutkittiin poliisin toimesta ihmiskauppana.
Valitettavan usein olen nähnyt näiden ongelmien johtavan siihen, että asiakas päätyy lopulta toiseen työpaikkaan, jossa työehdot eivät ole juuri aikaisempaa työpaikkaa paremmat. Usein asiakas kertoo tästä meille, mutta ei halua tehdä asialle mitään, koska ei näe parempiakaan vaihtoehtoja. Ottihan tämä työnantaja sentään hänet vielä töihin.
”Valitettavan usein olen nähnyt näiden ongelmien johtavan siihen, että asiakas päätyy lopulta toiseen työpaikkaan, jossa työehdot eivät ole juuri aikaisempaa työpaikkaa paremmat.”
Vaikka vuosien turbulenssin jälkeen näyttöä olisikin löytynyt tarpeeksi ja asiakkaalle tuomittaisiin oikeudessa maksettavaksi mittavat korvaukset, ei asiakas välttämättä niitä näe.
Mieleen tulee esimerkiksi asiakas, jonka kotimaassa ottamat velat kaatuivat hänen perheensä niskaan, kun tekijä pakeni maasta rahoineen ennen lainvoimaista tuomiota. Tai se asiakas, jonka korvaukset pyrittiin poliisin toimesta turvaamaan ottamalla mittava vakuustakavarikko. Kun ihmiskaupan ohella löytyi myös veronkiertoa, verottaja kuitenkin vei kaiken – siitä huolimatta, että koko asiaa ei olisi tullut viranomaisten tietoon, ellei asiakas olisi uskaltanut tehdä rikosilmoitusta.
Laajemmin kaikki tämä vaikuttaa siten, että muut uhrit, jotka ovat jääneet pohtimaan tilanteesta irtaantumista ja viranomaisille puhumista, päättävät jättää asian sikseen. He näkevät mihin limboon hyväksikäytöstä kertoneet ovat joutuneet.
Yhteiskunnan rakenteet on luotu meitä tavallisia pulliaisia varten. Meitä, jotka osaavat nostaa metelin, kun meitä kohdellaan väärin, ja joiden ei tarvitse pelätä, että siitä seuraa vuosien ahdistus ja epävarmuus lähes kaikilla elämänaloilla. Poikkeustilanteissa nämä rakenteet eivät usein jousta, vaikka lopputulos olisi kohtuuton esimerkiksi työperäisen hyväksikäytön uhrin kannalta.
Jotkut asiat voisivat korjaantua pitkän ajan kuluttua kantelun kautta. Suurin osa vakaviakin oikeusloukkauksia kokeneista asiakkaistamme ei kuitenkaan halua kannella, koska he uskovat näyttäytyvänsä ”hankalina tyyppeinä” ja saavansa tämän jälkeen vielä vaikeammin apua.
Yhteiskunnassamme luotetaan siihen, että oikeusvaltio korjaa suurimmat vääryydet ja vääryyttä kokeneet saavat apua. Tähän pitäisikin voida luottaa. Mielestäni olemme kestämättömässä tilanteessa, mikäli jokaisen palveluita käyttävän kuluttajan pitäisi yrittää omin neuvoin selvittää suosikkiravintolansa kokkien, pakastemarjojensa poimijoiden, työpaikkansa siivoojan tai viereisen rakennustyömaan työntekijöiden työoloja. Eikä se edes ole mahdollista.
Vastuu työperäisen hyväksikäytön ehkäisemisestä, uhrien avunsaannista ja heidän oikeusturvansa toteutumisesta onkin valtiolla. Mediahuomion seurauksena muillekin kuin meille aiheen parissa työskenteleville on tullut selväksi, ettei ilmiö olekaan niin marginaalinen, kuin on ajateltu.
Meillä Rikosuhripäivystyksen ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelussa asiakkaiden määrä kasvaa vuosittain: viime vuonna kasvu oli 85 % edellisvuodesta ja Suomessa työperäisen hyväksikäytön uhriksi joutuneita asiakkaita oli jo yli tuhat. Valtaosa uusista asiakkaista oli meihin yhteydessä ennen yhteydenottoa viranomaisiin.
”Meillä Rikosuhripäivystyksen ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelussa asiakkaiden määrä kasvaa vuosittain.”
Viime vuosina on vihdoin ryhdytty useisiin toimiin sekä työperäisen hyväksikäytön ennaltaehkäisemiseksi että uhrien tilanteen helpottamiseksi. On esimerkiksi kehitetty oleskelulupakäytäntöjä helpottamaan hyväksikäytöstä irtaantumista, palkkaturvalakia korvausten saamisen helpottamiseksi, sekä uhrien auttamistoimia. Käytäntöjä on kehitetty asiakasystävällisemmiksi, muun muassa poliisin ja työsuojelun kanssa, sekä TE-palveluissa.
Useat ammattiliitot ovat huomanneet alansa muuttuneen laajamittaisen työperäisen hyväksikäytön myötä niin paljon, että tilanteen parantamiseksi on välttämätöntä auttaa myös niitä työntekijöitä, jotka eivät ole tienneet liitosta tai joita on suoraan kielletty siihen liittymästä.
Jotkut vastuulliset yritykset ovat huomanneet, että hyväksikäytöstä irtaantuneiden palkkaaminen ei ole hyväntekeväisyyttä, jolla autetaan pelkästään vaikeassa tilanteessa olevaa uhria. Se on myös yritykselle keino saada kaivattua motivoitunutta työvoimaa.
Paljon on kuitenkin vielä tekemättä: on esimerkiksi laajalti tunnistettu, että saavutettavien viranomaispalveluiden lisäksi on tarve matalan kynnyksen järjestöpalvelulle. Sen kautta mahdollinen hyväksikäytön uhri voi luottamuksellisesti käydä läpi tilannettaan, saada neuvontaa vaihtoehdoistaan ja tukea taholta, joka pysyy rinnalla kuormittavien prosessien koko keston ajan. Näiden palveluiden tärkeys ei kuitenkaan näy rahoituksessa. Esimerkiksi meidän palvelumme kamppailee jatkuvasti sen kanssa, pystymmekö palvelemaan asiakkaitamme laadukkaasti, oikea-aikaisesti ja niin, ettei heidän oikeusturvansa vaarannu.
Valtioneuvosto hyväksyi 9. maaliskuuta työperäisen hyväksikäytön ehkäisemisen ja torjumisen strategian. TEM:n johdolla yhteistyössä laadittu kansallinen strategia sisältää useita toimia, joilla hyväksikäyttöä voidaan ennaltaehkäistä ja uhreja auttaa tehokkaammin. Voi vain toivoa, että työ hyväksikäyttöä vastaan ja terveiden työmarkkinoiden puolesta jatkuu myös tulevalla hallituskaudella.
Jos hoidamme tämän asian huonosti, se vahingoittaa myös rehellisesti toimivia työnantajia, jotka eivät pysty kilpailemaan vääristyneillä markkinoilla, sekä lopulta koko yhteiskuntaa. Eniten siitä kuitenkin kärsii se yksittäinen työntekijä, joka päätti ottaa elämänsä suurimman riskin ja yrittää hakea apua.
Pia Marttila
Koordinoiva erityisasiantuntija
Ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelu, Rikosuhripäivystys
Lue lisää
- Palvelu ihmiskaupan ja lähirikoksen uhrille
- Rikosuhripäivystyksen ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelun asiakasmäärä kasvoi voimakkaasti vuonna 2022