Nopea poistuminen Siirry sisältöön

Kaksi asiaa uhrien asemasta kahdessa minuutissa

Blogi

Leena-Kaisa ÅbergKaikessa RIKUn vaikuttamistyössä lähtökohta on vahva käytännön kokemuksemme rikoksen uhrien asemasta, kirjoittaa RIKUn toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg.

Rikosuhripäivystys oli elokuun lopussa kutsuttu mukaan Säätytalolle kommentoidaan oikeusministeriön valmisteilla olevaa tulevaisuuskatsausta ”Oikeusvaltion ja demokratian suuntia”. Annetussa kahdessa minuutissa oli mahdollisuus nostaa esiin kaksi asiaa.

Teemme RIKUssa vaikuttamistyötä lukuisista asioista monella suunnalla – paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Vaikuttamistyö on paljon muutakin kuin lausuntoja ja puheita. Se on arjen yhteistyötä ja verkostoitumista, kouluttamista ja kokoustamista, haastatteluja ja kirjoituksia mediaan. RIKUn koordinoima naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen NAKO-koulutus on hyvä esimerkki siitä, miten koulutus ja vaikuttaminen kytkeytyvät toisiinsa.

Kaikessa RIKUn vaikuttamistyössä lähtökohtana on vahva käytännön kokemuksemme rikoksen uhrien asemasta.

Tällä kertaa lausuimme näin:

”Rikoksen uhrien asemassa on tapahtunut paljon hyvää viime vuosina. Muun muassa uhrien tukipalvelut ovat vahvistuneet monella tapaa kansainvälisten säädösten kuten uhridirektiivin ja Istanbulin sopimuksen edesauttamana. Mutta paljon on vielä tehtävää.

Rikosprosessin tehostaminen ja rikosasioiden käsittelyn nopeuttaminen ovat oikeusvaltion uskottavuuden kannalta aivan keskeinen asia. On sietämätöntä, että rikosprosessit kestävät ihan normaalistikin useita vuosia. Rikosuhripäivystyksessä on tälläkin hetkellä asiakkaina ihmiskauppatutkintoihin liittyviä uhreja, joiden pelkkä esitutkinta on ollut vireillä viitisen vuotta. RIKUn työstä iso osa on uhrien kannattelemista pitkittyneessä epävarmuudessa ja epätietoisuudessa siitä, milloin ja mitä seuraavaksi tapahtuu.

Pitkittyneissä prosesseissa korostuu tiedonsaamisen merkitys prosessin eri vaiheissa, mutta uhri ei käytännössä saa useinkaan mitään väliaikatietoa viranomaisilta siitä, missä prosessissa mennään. Tähän tiedottamiseen tarvittaisiin selkeyttä. Voisivatko digitaaliset järjestelmät tulla avuksi.

Samaan aikaan näemme uusia uhkia, joihin tulee varautua. Katsausluonnoksessa näitä uhkia kuten kyberuhat, rasismi ja vihapuhe, häirintä ja maalittaminen, nuorten tilanne ja eri väestöryhmien eriarvoinen asema on nostettu esille, mikä on hyvä asia.

Tulevaisuuteen varautumisen kannalta nostan esille erityisesti varautumisen laajoihin kyberrikoksiin. Vastaamo-tietomurron uhreiksi joutui jopa kymmeniä tuhansia henkilöitä. Tietomurto osoitti sen, että uhrin asema näissä tilanteissa on hyvin hankala ja äärimmäisen epäselvä. Oikeudellisesti tapaus monine käänteineen ja säädöspohjineen – kun arvioitavana on ollut tietomurron suhde muun muassa tietosuojalainsäädäntöön, rikoslakiin ja konkurssioikeuteen – on ollut niin monimutkainen, ettei kukaan ole oikein tiennyt, miten uhrin kannattaa tilanteessa toimia. Edes jonkinlaisten korvausten saaminen rikoksesta on hyvin epävarmaa ja epäselvää.

Olisiko syytä pohtia kokonaan uudenlaista korvausjärjestelmää sellaisia tilanteita varten, joissa asianomistajia on tuhansia, jopa kymmeniä tuhansia, ja joissa jokaisen yksittäisen asianomistajan vaatimusten esittäminen ja käsitteleminen kuormittaa järjestelmää ja toisaalta tekee käytännössä mahdottomaksi uhrin henkilökohtaisen kuulemisen?

Monet Vastaamo-tietomurron uhrit eivät ole edes halunneet lähteä mukaan rikosprosessiin tai vaatimusten esittämiseen konkurssipesältä, koska he eivät ole nähneet, että siitä olisi heille hyötyä – pikemminkin stressiä ja jatkuvaa epävarmuutta. Varautumisessa uusiin kyberuhkiin on siis otettava huomioon myös uhrien oikeuksien toteutuminen, jotta luottamus oikeusvaltiota kohtaan pysyy vahvana myös silloin, kun rikos koskettaa suurta joukkoa ihmisiä.”

Leena-Kaisa Åberg
toiminnanjohtaja
Rikosuhripäivystys