Syyteharkinta

Syyttäjä on valtion viranomainen, jonka tehtävänä on huolehtia siitä, että rikoksesta seuraa lain tarkoittama seuraamus. Vakavimmissa rikoksissa syyttäjä osallistuu esitutkintaan jo sen alusta saakka. Syyteharkinta on syyttäjän toimenpide, jossa ratkaistaan nostetaanko henkilöä vastaan syyte vai ei. Syyte on nostettava, kun on olemassa todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi.

Mikäli syyttäjä nostaa syytteen, hän laatii haastehakemuksen, jonka jälkeen asia siirtyy käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Syyttäjä voi ohjata asian käsittelyn myös sovitteluun, määrätä sakon tai tehdä syyttämättäjättämispäätöksen. Tavallisimpia syyttämättäjättämispäätöksen syitä ovat näytön vähäisyys, rikoksen vähäisyys tai asiassa saavutettu sovinto. Myöskään lain mukaan vanhentuneesta rikoksesta ei voida syyttää.

Asianomistajalla eli uhrilla on ns. toissijainen syyteoikeus. Jos syyttäjä on päättänyt jättää syytteen nostamatta, asianomistajalla on oikeus harkintansa mukaan itse nostaa syyte rikoksesta ja viedä asia näin tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tällöin asianomistaja ajaa asiaa omalla vastuullaan. Hävitessään jutun hän voi joutua vastaamaan sekä oman, että vastapuolen oikeusavustajan kuluista.

Lue lisää:

Syyttämättäjättämispäätös on kova paikka rikoksen uhrille
Laki suojelee asianomistajaa
Mitä tarkoittaa asianomistajarikos ja virallisen syytteen alainen rikos?
Johtavatko kaikki rikosilmoitukset oikeudenkäyntiin?