Siirry sisältöön

Lapsen ja nuoren oireilu ja sen tunnistaminen

Lapsen ja nuoren kohtaamat rikoskokemukset voivat olla haavoittavia ja saattavat vaikuttaa pitkälle elämässä. Oireilu rikoksen kohteeksi joutumisesta voi olla monimuotoista ja hankalasti tunnistettavaa. Rikoksesta oireilu voi sekoittua normaaleihin ikään kuuluviin kehitysvaiheen muutoksiin.

Äkillisesti ilmaantuvat ja merkittävät muutokset lapsessa tai nuoressa on aina huomioitava. Osa ei oireile ulospäin ollenkaan ja toisille oireet ilmaantuvat vasta pitkän ajan kuluttua.

”Äkillisesti ilmaantuvat ja merkittävät muutokset lapsessa tai nuoressa on aina huomioitava”

 Rikoksen uhriksi joutuminen on usein traumaattinen tilanne, ja se voi aiheuttaa sekä psyykkisiä että fyysisiä reaktioita.

On normaalia reagoida epänormaaliin tapahtumaan. Rikoskokemuksesta voi seurata:

  • Syyllisyyden, häpeän, pelon ja epävarmuuden tunteita
  • Varuillaan oloa, säikähtelyä tai säpsähtelyä
  • Tarvetta vetäytyä syrjään, vältellä muita ihmisiä
  • Keskittymisvaikeuksia
  • Vaikeutta muistaa tapahtumaan keskeisesti liittyneitä yksityiskohtia
  • Ärtyneisyyttä, suuttumusta tai vihamielisyyttä
  • Epätoivoa, rauhattomuutta ja voimakasta surua
  • Tunteiden laimenemista tai turtumusta
  • Vähentynyttä kiinnostusta tavallisesti kiinnostaviin asioihin
  • Epätodellisuuden ja irrallisuuden tunnetta
  • Toistuvia ahdistavia mielikuvia, havaintoja ja ajatuksia tapahtumasta
  • Univaikeuksia, painajaisunia, tunnetta tapahtumien elämisestä uudelleen
  • Fysiologisia reaktioita kuten päänsärkyä, vatsaoireita, ruokahaluttomuutta
  • Vaikeutta ajatella tulevaisuutta
  • Halua välttää tapahtumaan liittyviä ajatuksia, tunteita, keskusteluita, paikkoja, toimintoja
  • Masentuneisuutta ja itsetuhoisia ajatuksia

Rikoskokemukset voivat johtaa jopa pitkäaikaiseen psyykkiseen traumaan. Traumatisoiva tapahtuma saattaa aiheuttaa epätavallisen voimakkaita reaktioita. Psyykkisesti traumatisoitunut lapsi tai nuori ei useinkaan ymmärrä omia reaktioitaan.

Psyykkisessä traumassa on tärkeää saada tietoa siitä, mitä uhri on juuri nyt kokemassa. Lapsen tai nuoren tulisi saada keskustelumahdollisuus, tietoa reaktioistaan ja luottamusta selviytymiseen. Pitkäaikaiseen traumaan olisi hyvä saada esimerkiksi traumaterapiaa.

”Lapsen tai nuoren tulisi saada keskustelumahdollisuus, tietoa reaktioistaan ja luottamusta selviytymiseen”

 Lapset ja nuoret voivat pyrkiä aktiivisesti suojelemaan itseään ahdistavilta muistoilta tukahduttamalla tunteita. Oireilevilta lapsilta ja nuorilta tulisi aina kysyä rohkeasti rikoskokemuksista. Jos sinulla herää huoli lapsesta tai nuoresta, niin kerro huolesta hänelle ikätason ja -kehityksen mukaisesti. Kysy rohkeasti, onko jotain ikävää tapahtunut ja haluaisiko hän kertoa sinulle jotain.

Tunnereaktio voi olla niin voimakas, ettei uhri halua edes ajatella kokemaansa. Tapahtumien torjuminen ja kieltäminen ovat normaaleja selviytymiskeinoja, joilla mieli pyrkii säilyttämään toimintakykynsä.

”Oireilevilta lapsilta ja nuorilta tulisi aina kysyä rohkeasti rikoskokemuksista”

Rikoksen kohteeksi joutumisen kokemuksen käsitteleminen voi viedä pitkästi aikaa. Tärkeää olisi, että lapsi tai nuori saisi kerrottua kokemuksestaan jollekin turvalliselle aikuiselle. Läheiset kiintymyssuhteet ja mahdollisuus tukeen voivat auttaa lasta ja nuorta selviytymään rikoskokemuksesta.

RIKUchat palvelee arkisin klo 9-15 ja lisäksi maanantai-iltaisin klo 17-19.

Lue lisää