Nopea poistuminen Siirry sisältöön

Lastensuojelu- ja rikosilmoituksen tekemistä ei saa pelätä

Työyhteisöt kaipaavat toimintamalleja kiperiin tilanteisiin

Lastensuojelun toiminta ja lasten kanssa työskentelevien viranomaisten ilmoitusvelvollisuus lasten kaltoin kohtelusta on puhuttanut suomalaisia laajasti
kahdeksanvuotiaan Eerikan surman tultua julki toukokuussa 2012. Sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmä laati toteuttamissuunnitelman, minkä pohjalta huhtikuun alusta 2014 astui voimaan lastensuojelulain muutos (1302/2014).

Suomi väkivaltaisena maana on esillä usein maamme mediassa. Ensi- ja turvakotien liiton Kannusta minut vahvaksi! -hankkeen suunnittelijana työskentelevän Johanna Matikan ”Vanhempien käyttämä kuritusväkivalta Suomessa tutkimusten valossa 2006–2016” -tutkielman mukaan suomalaisten asenteet kasvatuksellista väkivaltaa kohtaan ovat viimeisen 30 vuoden aikana muuttuneet kielteisimmiksi, mutta henkisen väkivallan muotoja ei tunnisteta perheissä lapselle haitallisiksi. Matikan tutkimuksen perusteella suomalaisten lasten kasvatuksen tukena käytetään edelleen luunappeja, tukkapöllyä, uhkailemista ja huutamista.

Jotta maassamme vältyttäisiin tulevaisuudessa Eerikan tyyppisiltä vakavilta lapsiin kohdistuneilta väkivalta- ja seksuaalirikostapauksilta, sosiaali- ja terveysministeriö kasasi Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän, mikä laati laajan tutkimuksen jälkeen toteuttamissuunnitelman vuosille 2014–2019. Sen pohjalta astui 1.4.2014 voimaan lastensuojelulain muutos (1302/2014).

Selkein on muutos, jonka mukaan lasten ja nuorten kanssa työskentelevien velvollisuutena on tehdä ilmoitus poliisille silloin, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä lapsen henkeen ja terveyteen kohdistunutta rikosta, josta säädetty enimmäisrangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta. Lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus koskee alle 18-vuotiasta lasta tai nuorta. Ilmoitusvelvollisuutta koskevaa säännöstä sovelletaan tapauksissa, joissa rikoksen uhri on ilmoituksen tekohetkellä 18 vuotta nuorempi.

Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmä

Selvitysryhmän tehtävänä oli arvioida lastensuojelun tilaa Suomessa. Ryhmä selvitti muun muassa viranomaisten toimintatapoihin ja viranomaisyhteistyön toimivuuteen liittyviä ongelmia ja tietojen vaihdon ongelmia viranomaisten välillä. Tämän lisäksi se arvioi, miten ennaltaehkäisevät toimet niin lastensuojelussa kuin lasten ja lapsiperheiden palveluissa toimivat, miten lastensuojelua johdetaan, kuinka paljon kaivataan lisäkoulutusta ja asiakastyön toimintamalleja sekä lastensuojeluilmoituskäytännön toimivuutta. Ryhmän tehtävänä oli tehdä toimenpide-ehdotuksia havaittujen ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi.

Selvitysryhmän kaikki toimenpiteet on otettu käyttöön ehdotusten mukaisesti ja neljä
tuolloin jäljelle jäänyttä toimenpidettä sijoitettiin vuosien 2015–2019 aikana toteuttavaksi. Näihin kuuluvat lastensuojelun asiakirjojen laatimisen täsmentäminen asetuksella, lastensuojelun asiakasprosessien kehittäminen, lapsen suojelu huoltoriidoissa sekä tehtävärakennesuosituksen tarkistaminen.

Sosiaali- ja terveysministeriön Toimiva lastensuojelu -selvitysryhmän toteuttamissuunnitelman toimenpiteet 2015–2019

– Lastensuojelun asiakirjojen laatimisen täsmentäminen asetuksella.
Selvitetään edelleen, miltä osin on tarve lastensuojelun asiakirjojen
laatimisesta antaa tarkempia säännöksiä sosiaali- ja terveysministeriön
asetuksella. Aikataulu: 2015–2017. Toteuttajataho: Sosiaali- ja
terveysministeriö.
– Valtakunnallisella ohjauksella tuetaan lastensuojelun
asiakasprosessiin liittyvän arvioinnin kehittämistä selvitysryhmän
ehdotusten mukaisesti. Lisäksi tavoitellaan sitä, että lastensuojeluun
saadaan koottua hyvien käytäntöjen tietopankki. Aikataulu: 2015–2019.
Toteuttajataho: Sosiaali- ja terveysministeriö & yhteistyökumppanit.
– Sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö ja sisäministeriö
selvittävät yhteistyössä, miten lapsen oikeus suojeluun turvataan
tilanteissa, joissa on taustalla vanhempien välinen tai toisen vanhemman
aiheuttama konflikti lapsen huollosta ja tapaamisesta ja samanaikainen
vanhemman tai ulkopuolisen tahon ilmaisema huoli lapsen
turvallisuudesta, terveydestä tai hyvinvoinnista Aikataulu: 2015–2017.
Toteuttajataho: Sosiaali- ja terveysministeriö yhteistyössä
oikeusministeriön ja sisäministeriön kanssa.
– Lastensuojelussa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden
kelpoisuusehtojen iristäminen. Aikataulu: 2015–2019 Toteuttajataho:
Sosiaali- ja terveysministeriö.

Poliisi ilmoitusvelvollisen tukena

Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Sauli Hyvärinen kertoo, että ilmoitusvelvollisuuden muututtua poliisille tehdyt ilmoitukset lapsiin kohdistuvista väkivaltarikoksista näyttävät lisääntyneen.

Ilmoitusvelvollisuuden laajentumisen lisäksi lapsiin kohdistuvat rikokset ovat olleet viime vuosina aiempaa laajemmin esillä julkisuudessa ja niistä käydään aktiivista keskustelua myös sosiaalisessa mediassa. Julkisuudessa on syntynyt melkeinpä sellainen kuva, että suomalaiset lapset ovat aiempaa suuremmassa vaarassa, vaikka todellisuus on juuri päinvastainen.

1980-lopulta lähtien lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on lapsiuhritutkimusten mukaan maassamme vähentynyt huomattavasti, samoin kuin lasten kokema perheväkivalta. Vuonna 1988 yhdeksäsluokkalaisista 12 % kertoi, että heillä on seksuaalikokemuksia vähintään viisi vuotta vanhemman henkilön kanssa, kun vuonna 2013 vastaavista kokemuksista kertoi enää 4 % yhdeksäsluokkalaisista, hän kuvailee.

Hyvärinen sanoo, että vaikka kehitys on ehdottomasti positiivinen, epäilyiden rikosten selvittäminen asettaa yhä suurempia vaatimuksia lasten parissa työskenteleville ammattilaisille.

– Lapsia arjessa kohtaavien aikuisten täytyy olla tietoisia myös väärien epäilyiden mahdollisuudesta. Epävarmoissa tilanteissa kannattaa aina konsultoida poliisia. Tuen ja ohjeiden kysyminen poliisilta madaltaa ilmoittamiskynnystä ja sitä kautta nopeuttaa myös tiedonkulkua.

– Lastensuojelu- ja rikosilmoitusvelvollisuus koskee kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon, nuoriso-, opetus- ja poliisitoimen, seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa toimivia henkilöitä. Kun epäillystä lapseen kohdistuneesta rikoksesta ilmoitetaan poliisille, pitää ilmoitusvelvollisen tehdä ilmoitus myös lastensuojeluun. Lasten kanssa työskentelevän ja viranomaisen on tehtävä ilmoitus omalla nimellään, jos asia koskee hänen työssään herännyttä huolta lapsesta. Yksityishenkilö, kuten naapuri tai sukulainen, voi tehdä ilmoituksen myös nimellä, hän muistuttaa.

Chatissa on helppo puhua

Rikosuhripäivystyksen verkko- ja nuorten palveluiden koordinaattori Maatu Arkio-Lampinen korostaa, että olipa kyse millaisesta tilanteesta tahansa, viranomainen ei saa laiminlyödä ilmoitusvelvollisuutta.

– Rikosuhripäivystys kohtaa chat-palvelussa paljon nuoria, joilla on erilaisia huolia. Chat-palvelu mahdollistaa nuorille nimettömänä puhumisen, jolloin myös erilaisista asioista kertominen on helpompaa. Olemme kohdanneet chat-palvelussa nuoria, jotka ovat kertoneet heille tapahtuneista asioista jo aiemmin jollekin toiselle aikuiselle, joka ei ole kuitenkaan tehnyt nuoren kertomasta asiasta lain edellyttämää ilmoitusta. Jos viranomainen ei puutu kuulemaansa asiaan, nuori saattaa itsekin alkaa ajattelemaan, ettei kyse olekaan vakavasta asiasta ja näin ollen hän ei saa tietää oikeuksiaan ja jää ilman tukea. Nuori saattaa kyseisen tilanteen jälkeen jättää asian sikseen ja yrittää jatkaa normaalia elämää kertomatta asiasta enää kenellekään. Tämän vuoksi jokaisen viranomaisen on reagoitava lain edellyttämällä tavalla kulloiseenkin tilanteeseen, hän painottaa.

Arkio-Lampinen jatkaa, että ilmoituksen tekemistä ei saa eikä tarvitse pelätä, sillä asiaan puuttuminen on matka parempaan nuoren kannalta, vaikka se ei heti nuoresta siltä tuntuisikaan.

– Viranomaisen on valmistauduttava jo ennalta tällaisiin tilanteisiin parhaansa mukaan ja osattava ottaa vastaan nuoren viha ja pettymys ilmoitusvelvollisuudesta kertomisen jälkeen. Viranomaisen tehtävänä on kertoa nuorelle, että hänen on noudatettava lakia ja että tilanteeseen puututaan nuoren omaksi parhaaksi. Jos nuoren kertoma asia ei ole akuutti, niin nuoren kanssa voi ensin keskustella esimerkiksi siitä, kuka ilmoituksen tekee ja milloin ilmoitus tehdään, ja haluaako nuori kertoa ilmoituksen tekemisestä itse kotona vai haluaako hän odottaa sitä, että viranomainen ottaa ensin kotiin yhteyttä.

– Mielestäni olisi todella tärkeää, että eri työpaikoissa mietittäisiin jo valmiiksi toimintamalli, minkä pohjalta jokainen työntekijä voi toimia kyseisen tilanteen tullessa vastaan. Yksi ongelma ilmoitusten tekemisen suhteen lienee siinä, että uskalluksen lisäksi moni viranomainen ei tiedä miten toimia ja että hänenkin vastuulleen kuuluu ilmoituksen tekeminen, Arkio-Lampinen tiivistää lopuksi.

Valtakunnallisten suositusten mukaan kaikissa kunnissa on oltava selkeä
palvelumalli lähisuhde- ja perheväkivaltatilanteita varten.
Palvelumallista on käytävä ilmi, miten toimitaan ja kuka vastaa eri avun
ja tuen tarjoamisesta. Jokaisella toimintayksiköllä on oltava
yksikkökohtainen toimintamalli, miten toimitaan kun epäillään lapsen
altistuneen väkivallalle tai lapseen kohdistuvaa väkivaltaa,
seksuaalista hyväksikäyttöä tai kaltoinkohtelua.

Teksti: Minna Korva-Perämäki

Kirjoitus on julkaistu lehdessä 1/2017.

Avaa koko lehti (pdf)