Mitä uhkaava tapahtuma aiheuttaa ihmisessä?
Frozen fright -termi käsittelee sitä, kuinka ihminen voi reagoida tullessaan uhatuksi. Se on ihmisen tavallinen eloonjäämisrefleksi. Kun aivot huomaavat vaaran, hermosto reagoi automaattisesti lähettämällä käskyn, jonka seurauksena keho jähmettyy eikä ihminen kykene tekemään vastarintaa. Syke harvenee ja verenpaine laskee, liikkuminen on mahdotonta, eikä avun huutaminen onnistu. Keho menee selviytymistilaan ja kaikki elintoiminnot keskittyvät selviytymiseen.
Tämä kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä automaattisesti, eikä ihminen voi tietoisesti vaikuttaa siihen. Esimerkiksi armeijassa on ymmärretty pelon lamauttava vaikutus. Sen vuoksi sotilaat harjoittelevat erilaisia taistelutilanteita, jotta voisivat olla valmistautuneita ja kykenisivät tarpeen tullen toimimaan pelosta huolimatta. Normaalisti ihmiset eivät ole harjoitelleet tällaista.
Jäätymisreaktio ja raiskaus
Lääkäri Anna Tiihonen Möller (2015) on tehnyt Karoliinisen instituutin ja Södersjukhusin päivystysvastaanotoilla väitöskirjan hyväksikäytön uhreista Consequences of rape: injuries, posttraumatic stress and neuroendocrinological changes. Väitöskirjan osana tehtiin tutkimus Tonic immobility during rape, jossa haastateltiin 298 raiskauksen uhriksi joutunutta potilasta. Tutkimuksen mukaan peräti 70 prosenttia heistä oli kokenut jäätymisreaktion. He lamaantuivat, eivätkä kyenneet tekemään vastarintaa altistuessaan seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Valitettavasti lainsäädännössä ei ole tarpeeksi huomioitu, miten väkivallan uhri voi reagoida tällaisissa tilanteissa. Ruotsissa rikosten uhrien puolestapuhujana tunnettu juristi Elisabeth Massi Fritz on nähty useissa medioissa hankkimassa näkyvyyttä asialle. Työssään hän pyrkii muuttamaan hyväksikäyttöön liittyviä jumiutuneita näkemyksiä. Yhteiskunnassa ajatellaan, että uhatuksi joutuessaan ihmisen tulisi tehdä vastarintaa, kirkua ja potkia. Fritz pyrkii kuvaamaan medialle frozen fright -refleksiä ja sitä, miksi uhri ei tee vastarintaa.
Kerrotaan eteenpäin
On erittäin tärkeää, että nämä asiat kerrotaan eteenpäin kaikille, jotka työskentelevät seksuaalisen väkivallan uhrien kanssa. Yhä edelleen uhrit saavat kuulla kysymyksiä: miksi et tehnyt enempää vastarintaa, miksi et kirkunut, miksi et purrut häntä, ehkä kaikesta huolimatta halusit sitä itse ja niin edelleen. Aivan liian usein takerrutaan uhrin vaatteisiin tai käytökseen, vaikka yksinkertaisen ein pitää riittää.
Seksuaalirikoksen uhrin ei pidä joutua vastaamaan kysymyksiin koskien vaatetustaan, seksuaalisia mieltymyksiään tai historiaansa. Kenenkään ei tule joutua käymään läpi kysymyksiä, jotka ovat loukkaavia tai kuormittavat uhria. Monet uhrit kokevat häpeää ja syyllisyyttä tapahtuneesta eikä heidän pidä joutua käymään läpi oikeudenkäyntiä, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa uuden trauman. Enemmän painoarvoa pitäisi laittaa syytetyn käytökseen ja vastuuseen.
Nina Jansson
RIKU toiminnanohjaaja
Vaasan seudun palvelupiste
Kirjoitus on julkaistu lehdessä 1/2017.