Nopea poistuminen Siirry sisältöön

Uhrin asema laajentuvassa sakkomenettelyssä

Sakkomenettelyä halutaan laajentaa. RIKU-lehti selvitti minkälaisiin rikokseen se laajenisi ja mikä merkitys laajentumisella on rikoksen uhrin kannalta.

Sakkomenettely on uusi nopeutettu menettely sakon ja rikesakon määräämisestä. Se astui voimaan viime vuonna joulukuun alussa. Käytännössä sakkomenettely toimii siten, että poliisi voi tehdä lopullisen päätöksen rangaistuksesta jo tapahtumapaikalla eikä asia etene syyttäjälle. Poliisin päätösvalta on rajattu liikennerikoksiin ja näpistyksiin, ja poliisi voi antaa korkeintaan 20 päiväsakon rangaistuksen. Poliisin antama sakko on riippuvainen tekijän suostumuksesta.

Tällä hetkellä sakkomenettelyn käyttö on rajattu rikoksiin, joista ei ole säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Sakkomenettelyä sovelletaan yleisimmin lieviin liikennerikoksiin.

Vaikka järjestelmä on ollut voimassa vasta vähän aikaa, on sakkomenettelyä kaavailtu laajennettavaksi. Perusteluksi on esitetty, että tuomioistuimet ratkaisevat nykyisin runsaasti selviä ja yksinkertaisia sakkoasioita, mikä sitoo tarpeettomasti niiden resursseja. Asianosaisten kannalta asian käsittely kestää usein turhan pitkään.

Valmistelutyöryhmän hallituksen esityksen muotoon laadittu mietintö ”Sakkomenettelyn soveltamisalan laajentaminen” valmistui joulukuussa. Esitys on ollut lausuntokierroksella ja kevään aikana tehdään linjaukset jatkovalmistelusta.
Tarkoituksena on laajentaa sakkomenettelyn käyttö rikoksiin, joista ankarin säädetty rangaistus on 1,5 vuotta sekä joihinkin rikoksiin, joissa maksimirangaistus on kaksi vuotta. Soveltamisalan ulkopuolelle jäisi lapsen houkutteleminen seksuaalisiin tarkoituksiin. Lisäksi käsiteltävän asian tulisi olla yksinkertainen ja selvä sekä näytön että oikeudellisen arvion kannalta.

Mitkä rikokset?

Alla on luettelo niistä rikoksia, joita laajentaminen koskisi, ja joista annetaan enemmän kuin hyvin vähäinen määrä tuomioita.

  • Maksimirangaistus 1 vuotta vankeutta:
    lähestymiskiellon rikkominen, vangin karkaaminen, valtionrajarikos, sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapito, kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle, salakatselu, luvaton käyttö, perätön vaarailmoitus, vahingonteko, henkilörekisteririkos, vaarallisen esineen hallussapito, lääkerikos ja työturvallisuusrikos.
  • Maksimirangaistus 1,5 vuotta vankeutta:
    varkaus, moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, kavallus, kätkemisrikos, laiton tuontitavaraan ryhtyminen ja tulliselvitysrikos.
  • Maksimirangaistus 2 vuotta vankeutta (koskisi vain erikseen nimettyjä rikoksia):
    törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, väärennys, vesiliikennejuopumus, vaarallisia esineitä koskevien säännösten rikkominen, ampuma-aserikos, maksuvälinepetos, petos, dopingrikos, salakuljetus.

Ehtoja menettelyyn ottamiselle

Luetelluissa rikoksissa on useita sellaisia, joissa rikoksen uhrilla voi olla merkittävä intressi asian perusteelliselle käsittelylle ja vahingonkorvauksille. Herää kysymys, miten uhri voi varmistaa oman oikeusturvansa, jos asia käsitellään summaarisesti ilman kunnon oikeudenkäyntiä.

Esitykseen on erikseen arvioitu joidenkin rikostyyppien kohdalla, minkälaisissa tilanteissa sakkomenettely tulisi kyseeseen. Esimerkiksi sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidon osalta todetaan, että käytännössä näitä tapauksia ei tulisi ratkaista sakkomenettelyssä mm. seuraamusta koskevaan harkintaan liittyvistä syistä.

Lähestymiskiellon rikkomisesta on kirjoitettu, että näytöllisesti ja oikeudellisesti selviä voivat olla erityisesti teksti- ja kuvaviestein tapahtuneet yhteydenotot, jolloin yhteydenoton luonne on helposti arvioitavissa. Suullisten yhteydenottojen tarkoitus vaatii yleensä enemmän selvittelyä.

Vahingonteon ja petoksen osalta todetaan, että sakkomenettelyssä voitaisiin ratkaista vain sellaiset tapaukset, joissa asianomistaja ei halua esittää korvausvaatimuksia. Varkauksien osalta lähtökohtana olisi, ettei asianomistajalle ole syntynyt korvattavaa vahinkoa. Myös kavalluksen osalta tilanteen tulisi olla sellainen, että omaisuus on saatu kokonaisuudessaan ja vahingoittumattomana takaisin.

Rikoksen uhrin asema

Työryhmän puheenjohtaja, lainsäädäntöneuvos Ville Hinkkanen oikeusministeriöstä antoi vastauksia siihen, miten asianomistajan asema on ehdotuksessa turvattu. Hän toteaa, että laajentaminen ei lähtökohtaisesti heikennä asianomistajan asemaa, vaan lisää asianomistajan mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, missä prosessissa hänen asiansa käsitellään. Myös uhridirektiivin vaatimukset täyttyvät.

– Sakkomenettelyn käyttö edellyttäisi jatkossakin asianomistajan suostumusta, ja asianomistajalla on aina oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos asianomistajalla on korvausvaatimuksia, ei suostumusta tavallisesti anneta, Hinkkanen kertoo.

Nykyisen sakkomenettelyä koskevan lain mukaan suostumuksen tiedustelemisen yhteydessä asianomistajalle on selostettava suostumuksen merkitys. Suostumuksen vastaanottavan virkamiehen on lisäksi pyrittävä varmistamaan, että asianomistaja ymmärtää suostumuksensa merkityksen ennen sen antamista. Lain esitöiden mukaan asiaa ei pidä käsitellä summaarisessa menettelyssä, jos suostumuksen antamisen yhteydessä syntyy epäilys siitä, ettei suostumus ole pätevä.

Ville Hinkkanen huomauttaa, että laajentamisen yhteydessä menettelyn piiriin siirtyviä asioita ei ratkaistaisi poliisi heti tapahtumapaikalla, vaan syyttäjä määräisi sakon myöhemmin rangaistusmääräyksellä.

– Tämä tarkoittaa, että asianomistaja voi harkita asiaa vielä myöhemmin ja tarvittaessa peruuttaa antamansa suostumuksen. Tällöin asia siirtyy tavalliseen esitutkintaan ja syyteharkintaan. Peruuttamiselle ei tarvitse esittää mitään perusteluita.

Olennaista on siis se, että rikoksen uhrille on huolellisesti kerrottava, mitä sakkomenettely tarkoittaa ja missä vaiheessa asianomistajan tulee ymmärtää esittää korvausvaatimuksensa ja vaatimus asian perusteelliselle käsittelylle tuomioistuimessa. Tämä asettaa erityisiä vaatimuksia poliisille, kun tiedämme että uhrin voi usein olla vaikea heti tapahtuneen rikoksen jälkeen ymmärtää kaikkea hänelle kerrottua tietoa.

Leena-Kaisa Åberg
RIKUn toiminnanjohtaja

Kirjoitus on julkaistu lehdessä 1/2017.

Avaa koko lehti (pdf)