Yhteisvastuukeräys vahvistaa ihmiskaupan torjuntaa Suomessa
Vuoden 2017 Yhteisvastuukeräys on käynnissä ja kotimaan kohteena on Monika-Naiset liiton, Pakolaisneuvonnan, Pro-tukipisteen ja Rikosuhripäivystyksen Harmaan eri sävyt -hanke, joka käynnistyy vuoden 2018 alussa.
Tarkoituksena on tehostaa järjestöjen ihmiskaupan vastaista työtä tavoittamalla, tunnistamalla ja tukemalla virallisten tukijärjestelmien ulkopuolelle putoavia ihmiskaupan tai ihmiskaupan kaltaisten rikosten uhreja.
Jo viime vuoden marraskuusta saakka neljän hankkeessa mukana olevan järjestön ihmiskauppa-asiantuntijat ovatkin 
kiertäneet ympäri Suomea kouluttamassa seurakuntia ja muita kiinnostuneita tahoja siitä, mitä ihmiskauppa on, miten uhrit voivat saada apua ja siitä, mitä Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla tehdään. Itse olen ehtinyt osallistua 17 tilaisuuteen eri puolilla Suomea.
Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että koulutukset ja niissä heränneet keskustelut ovat olleet antoisia. Usein saatu tieto oli seurakuntalaisille yllättävää.
– Monet eivät tienneet, että ihmiskauppaa tapahtuu myös Suomessa ja uhreina voi olla myös suomalaisia, kertoo Pro-tukipisteen ihmiskaupan vastaisen työn erityisasiantuntija Essi Thesslund.
– Myös se, että tekijät voivat olla suomalaisia tuli monille yllätyksenä, täydentää Pakolaisneuvonnan lakimies Anna Smallenburg.
Ihmiskaupassa rajoitetaan ihmisen vapautta
Oma kokemukseni näistä tilaisuuksista on, että monille tuli yllätyksenä, että ihmiskauppa ei ole ainoastaan pakkoprostituutiota, vaan että se voi olla myös esimerkiksi pakottamista työskentelyyn orjuuden kaltaisissa olosuhteissa, pakkoavioliittoja tai rikolliseen toimintaan pakottamista. Ihmiskauppa sanana herättää helposti mielikuvan, että ihminen konkreettisesti myydään henkilöltä toiselle, vaikka kyseessä on enemmänkin ihmisen painostaminen tai kiristäminen epäinhimillisiin olosuhteisiin sekä hänen vapautensa rajoittaminen.
Koulutuksissa puhuttiin myös paljon siitä, mitä Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla tehdään.
– Järjestöt auttavat jo nyt ihmiskaupan uhreja ja tarjoavat heille matalan kynnyksen palveluita. Henkilöstöresurssimme eivät kuitenkaan tällä hetkellä riitä ja yhteisvastuuvaroilla voimme tarjota parempia palveluita, tehokkaampaa tunnistamista sekä lisää koulutuksia. Myös perustettava kriisirahasto sekä mahdollisuus kriisimajoittamiseen tulevat ehdottomasti tarpeen, sanoo Monika-naiset liiton voimavarakeskuksen johtaja Natalie Gerbert.
Keräyksen avulla kokeillaan uusia työmuotoja
Yhteisvastuuvaroilla on myös tarkoitus kokeilla ja kehittää uusia etsivän työn muotoja.
– Etsivä työ ei ole suoranaista ihmiskaupan uhrien etsimistä, vaan se tarkoittaa sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä juridisen neuvonnan viemistä potentiaalisten uhrien luokse, tarkentaa Essi Thesslund.
Pro-tukipisteellä on pitkä kokemus etsivästä työstä, joka luo yhteyden haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin. Kun yhteys on olemassa, henkilöt hakevat helpommin apua tutulta järjestöltä, jos he itse tai joku heidän tuttavistaan joutuu ongelmiin.
Koulutuksissa kyseltiin myös järjestöjen ja viranomaisten, etenkin poliisin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Niissä mietittiin työntekijöiden asemaa yleensäkin sekä sitä, mikä on tarpeeksi huono tilanne ollakseen riistoa tai ihmiskauppaa. Moni oli huolissaan työntekijän aseman heikkenemisestä. Kaikille kouluttajille tuli myös kysymyksiä kuuntelijoiden kokemista tilanteista ja siitä, voisivatko ne olla ihmiskauppaa.
– Tähän totesimme, että ihmiskauppaepäilyn selvittäminen on yleensä pidempi prosessi eikä ihmiskauppaa voi tunnistaa ulkoapäin, sanoo Anna Smallenburg.
Järjestöt auttavat ihmiskauppaa epäiltäessä
Kaikkiin neljään järjestöön voi olla yhteydessä matalalla kynnyksellä, jos epäilee ihmiskauppaa tai ihmiskaupan kaltaista tilannetta. Järjestöille ei tarvitse antaa osapuolien nimiä.
Ohjeemme on, että jos epäily herää, kannattaa olla yhteydessä järjestöihimme tai ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, joka toimii Joutsenon vastaanottokeskuksen yhteydessä. Mikäli yksityishenkilö lähtee itsenäisesti toimimaan ilman varmaa tietoa tilanteesta, siitä voi pahimmassa tapauksessa olla mahdolliselle uhrille ja hänen turvallisuudelleen haittaa. Vakavissa ja akuuteissa tilanteissa yhteys tulee ottaa suoraan poliisiin.
Kysymyksiä seurakuntien tilaisuuksissa tuli myös siitä, kohdistuuko työntekijöihin itseensä vaaraa ja pelottaako heitä mennä töihin. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että turvallisuusuhat kohdistuvat asiakkaisiin eikä työntekijöihin.
– Useat kysyivät myös, miten jaksamme tehdä tätä työtä. Kyllähän työssä näkee raskaita tilanteita, mutta itse olemme tämän ammatin valinneet, ja se on myös palkitsevaa, sanoo Natalie Gerbert.
– On tärkeää, että on olemassa avoin työyhteisö sekä kollegoita, joiden kanssa voi käydä asioita läpi, reflektoida ja jakaa taakkaa, jotta ei itse kuormitu liikaa, jatkaa Essi Thesslund.
Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla varmistetaan se, että järjestöillä on jatkossa entistäkin paremmat resurssit tukea ihmiskaupan uhreja, joiden tuen tarve on usein valtava.
Kirjoittaja Pia Marttila, Rikosuhripäivystyksen hmiskaupan uhrien auttamistyön koordinaattori
Kirjoitus on julkaistu lehdessä 1/2017.