Minut on raiskattu
En ole tätä aikaisemmin kirjoittanut. Olen kyllä puhut asiasta monesti. Kirjoittamalla tapahtunut jää elämään. Se on nyt ikuisesti tuossa.
Kun puhun, niin en näe asiaa edessäni. Ehkä se toimii jonkinlaisena suojelumekanismina. En ole asian kanssa sinut, en niin paljon mitä itselleni uskottelen.
Jonkin aika sitten törmäsin ongelmaan, joka liittyi vahvasti seksiin. Tuli tilaisuus. Mies on tietoinen minun menneisyydestäni, että minut on hakattu sekä raiskattu. Yllättäen aloin miettimään, että olenko kumminkaan vielä valmis seksiin. Jos harrastan nyt seksiä, niin olenko sen verran toipunut, että henkisesti siihen kykenen. Jos kaikki on nyt hyvin, onko myöhemmin yhtälailla hyvin. Kun vien sen ajatuksen liian kauas. En osaa olla itselleni armollinen.
Yritän olla vahva, liian vahva. Kun viime syksynä joulu oli aina askeleen lähempänä, oma pää alkoi muistamaan tunti tunnilta tuon illan tapahtumia. Pää muistaa jokaisen iskun. Potkun. Heiton. Kuristamisen. Kuinka sitä vain odotti, että joskus kaikki loppuisi. Tapahtumasarja jatkui tunteja. Minua hakattiin tunteja. Aamulla mies viimein väsyi ja lopetti. Pääsin nukkumaan.
Illalla mies tuli ja raiskasi minut. Hän tuli viereeni. Riisui housut. Sanaakaan ei sanonut. Laukesi ja lähti pois. Miksi en laittanut vastaan? Minua oli useita tunteja hakattu ja potkittu. Olin yksi iso, kipeä ja turvonnut mustelma. Nukkumaan oli vaikea käydä, mikään asento ei ollut hyvä. Kaiken aikaa sattui. Jos olisin yön aikana laittanut miehelle vastaan, olisin alkanut itseäni puolustamaan, hän todennäköisesti olisi tappanut minut.
Suojelin itseäni, enkä laittanut vastaan. En halunnut, että hän aloittaa hakkaamisen uudelleen!
Mitä mulle kuuluu?
Ihan hyvää. Päivä kerrallaan tässä mennään. Sain Kelasta myönteisen päätöksen, mulle korvataan psykoterapia. Öisin en nuku levollista unta. Stressaan. Päivisin saan pieniä ahdistuskohtauksia jopa työpaikalla. Ex-miehen kavereilta kuulin tappouhkauksen. Koska huorat jotka tekevät perättömiä ilmiantoja raiskauksesta, voi ampua. Äitini istui vieressäni.
Yritän omaa perhettä suojella. Koska minä toin meidän perheeseen tuon pahan ihmisen, niin minun tehtävä on myös suojella perhettä tuolta pahalta. Vähän liian suuri vastuu omille hartioille kasattu.
Mulle tarjottiin töitä ja pääsin muuttamaan muualle. Kotona käyn viikonloppuisin kääntymässä. Valoa näkyy tunnelin päässä, vaikka välillä se on hieman himmeämpi. Viime syksy oli jatkuvaa taistelua ja itsensä voittamista. Uskoisin ja toivon, että tämä vuosi on jo helpompi.
Olin siskon kanssa jouluna etelässä. Lähdin tekemään itselleni uusia, positiivisia muistoja joulusta. Haluan tehdä ja luoda paljon uusia, positiivisia kokemuksia. Tuntea paljon onnea ja positiivisuutta elämässä. Pahat tapahtumat seuraavat kyllä, joskus ne ovat hyvinkin vahvoina mielessä. Joskus ovat vaan mielessä. Niiden kanssa sopeutuu olemaan.
Uskon kovasti siihen, että psykoterapiasta saan tarvitsemani avun. Senkin eteen joutuu itse tekemään todella paljon töitä, että edes pääsee terapiaan. Uhrin asema Suomessa on melkoisen huono. Apua ei tarjota, itse sinun pitää tietää mitä haluat ja mistä voit sen saada. Ja odotukseen saat käyttää aikaa! Kuinka niiden käy, jotka eivät ole yhtä vahvoja tai eivät jaksa taistella ja odottaa?
Olen jollain tavalla osannut kääntää kaiken minulle tapahtuneen pahan voitoksi. Olen noussut ylös ja alkanut kasaamaan itseäni. Facebookissa julkaisin tekstin, joka liittyi väkivaltaan. Se sai viikossa 5000 tykkäystä ja melkein 500 kommenttia. Väkivalta ja raiskaus avioliitossa ovat tabu. Siitä pitäisi puhua niin paljon enemmän. Mutta ihmiset eivät halua kuulla. Minulta on kysytty, että miksi puhun kaikesta mitä minulle on tapahtunut? Miksi puhun siitä niin paljon?
Tämä ei kosketa vai minua. Tämä koskettaa minun siskoa, äitiä, isää ja ystäviä. Muita ihmisiä. Miehiä sekä naisia. En ole ensimmäinen nainen, joka kokee tämmöistä. Enkä viimeinen, mutta toivottavasti minun kokemukseni auttavat toisia lähtemään suhteesta pois, ennen kuin mitään pahaa ehtii tapahtumaan.
Jokainen saa muutoksen aikaiseksi omassa elämässä ja parisuhteessa. Niin kauan, kun muistaa rakastaa itseään, ja on elossa. Silloin on mahdollisuus muuttaa kaikki paremmaksi.
Tytti Ripatti
Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 1/2018.
Lue lisää:
Kriittiset pisteet seksuaalirikoksen uhrin polulla
Pojat ja miehet seksuaalirikoksen uhrina
Kun seksuaalirikoksesta jätetään syyttämättä
Erityisen suojelutarpeen arviointi seksuaalirikoksissa
Kouluissa tarvitaan tietoa seksuaalirikoksista
Juristi vastaa: Mitä korvauksia raiskauksen uhri voi saada?
Juristi vastaa: Raiskauksen uhrin tiedottomuus, pelkotila tai muu avuton tila rikoslain mukaan