Seksityöntekijöihin kohdistuvat seksuaalirikokset

Olisinpa voinut vastata kolumnipyyntöön toteamuksella, ettei seksityöntekijöihin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa mitään erityistä ole. Tutut ongelmat ovat läsnä: häpeään liittyvä korkea kynnys ilmoittaa rikoksesta huolimatta siitä, että teolla on pitkäkestoisia tai pysyviä negatiivisia vaikutuksia uhrin elämään ja että rikoksen todisteluun liittyvät prosessit voivat huonosti hoidettuina traumatisoida lisää.

Seksityöntekijöillä on kiistatta kohonnut riski joutua seksuaalisen väkivallan kohteeksi heidän huonon yhteiskunnallisen asemansa vuoksi. Seksityöntekijöihin kohdistuvista seksuaalirikoksista puhuttaessa ei voida ohittaa stigman merkitystä. Stigma on sosiaalinen rakenne, mutta sitä kantavat kehossaan ja mielessään ne ihmiset, joihin se on liitetty. Vaikka seksityöntekijät ovat heterogeeninen joukko ihmisiä, niin heitä kaikkia yhdistää negatiivinen sosiaalinen leima.

Stigma pitää seksityöntekijät hiljaisina, olivat he itse mitä mieltä seksityöstä hyvänsä. Osa on sisäistänyt stigman ja he itsekin noudattavat ”väkivalta kuuluu pakettiin” -ajattelua. Osa taas ei hyväksy stigmaa ja tunnistaa itseensä tai kollegoihinsa kohdistuvat oikeuksien loukkaukset, mutta pysyvät hiljaa sosiaalisten seurausten pelossa.

Stigman voima tuli esiin myös #metoo-kampanjassa (katso esimerkiksi: http://time.com/5104951/sex-workers-me-too-movement/). Muutama seksityöntekijä uskaltautui tulemaan esiin ja kertomaan kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Identifioituminen seksityöntekijäksi sai osakseen jäätävän vastaanoton. Miksi seksityöntekijät ovat naisryhmä, jotka eivät ole saaneet solidaarisuuden osoituksia ja kehuja rohkeudesta tulla esiin oman tarinansa kanssa?

Negatiivisten asenteiden lisäksi seksityöntekijöiden asemaan vaikuttaa se, miten määrittelemme prostituution. Jos prostituutio mielletään väkivallaksi, silloin seksuaalisen itsemääräämisoikeuksien loukkauksien ajatellaan ikään kuin kuuluvan prostituutioon. Että valitsemalla seksipalvelujen myymisen toimeentulonsa lähteeksi, seksityöntekijä ottaisi tietoisen riskin tulla seksuaalisesti kaltoin kohdelluksi.

Silloin kun prostituutiossa toimiminen perustuu pakkoon, on kyse ihmiskaupasta tai muunlaisesta oikeuksien loukkauksesta. Lähtökohtaisesti seksityöhön ei sisälly väkivaltaa. Seksityöntekijä ei ”myy itseään” toisen vapaaseen käyttöön, vaan ilmaistulla suostumuksella on prostituutiosuhteissakin tärkeä rooli. Jos seksin ostaja tekee jotakin muuta kuin mistä on sovittu, niin kyse on itsemääräämisoikeuden loukkauksesta, maksaa hän siitä korvauksen tai ei.

Seksityön paljastumisen pelko on yleinen este oikeuden hakemiselle rikoksen tapahduttua. Kenelle kaikille henkilöllisyyteni paljastuisi ja mitä seurauksia sillä voi olla? Voiko esimerkiksi väkivallan tekijä käyttää tietoa väärin, jääkö siitä jokin merkintä rekisteriin, voiko se johtaa lasten menettämiseen, työpaikan menettämiseen, koulutusmahdollisuuksiin? Onko lopputuloksena käännyttäminen maasta? Tätä kaikkea seksityöntekijä pohtii yleensä yksin ilman lähiyhteisön tukea.

Merkittävää on myös se, miten poliisi, syyttäjä, syytetyn avustaja ja tuomari suhtautuvat seksuaalirikoksen uhriksi joutuneeseen seksityöntekijään. Kauhutarinat raiskausoikeudenkäynneistä uhrin käyttäytymisen ja moraalin kyseenalaistamisineen voidaan kertoa vähintään potenssiin kymmenen, kun rikoksen uhrina on seksityöntekijä. Kyllähän ihmisen tulisi ymmärtää altistuvansa väkivallalle, jos kerran prostituutioon lähtee mukaan. Että se ikään kuin kuuluu siihen sisään rakennettuna riskinä. Tätä perustelua olen nähnyt käytettävän jopa sellaisissa tapauksissa, joissa seksuaalirikokseen syyllistynyt ei ole seksin ostaja tai parittaja, vaan joku prostituution ulkopuolinen taho.

Seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkauksia tulisi aina tutkia ja käsitellä myös erilliskysymyksinä, ei vain osana jotakin muuta rikosta. Valitettavan usein seksityöntekijään kohdentunutta väkivaltaa käytetään todentamaan parituksen tai ihmiskaupan tuomittavuuden astetta. Jos tapahtunutta väkivaltaa ei käsitellä erilliskysymyksenä, annamme viestin, että ihmisen oma kokemus on merkityksettömämpi kuin yhteiskunnan lähettämä viesti teon moitittavuudesta.

Seksuaalirikosten uhriksi joutuneiden seksityöntekijöiden asemaa voidaan parantaa ajattelutapaa ja asenteita muuttamalla. Meidän kaikkien on ymmärrettävä, että raiskaus on raiskaus, vaikka teon kohteena olisi seksipalveluja myyvä ihminen.

Jaana Kauppinen
Toiminnanjohtaja
Pro-tukipiste ry

Kuva: Markku Ojala

 

 

 


Lue lisää:

Ohjeet raiskauksen uhrille

Seksuaalinen häirintä ja laki

Kriittiset pisteet seksuaalirikoksen uhrin polulla

Kun seksuaalirikoksesta jätetään syyttämättä

Erityisen suojelutarpeen arviointi seksuaalirikoksissa

Juristi vastaa: Mitä korvauksia raiskauksen uhri voi saada?

Juristi vastaa: Raiskauksen uhrin tiedottomuus, pelkotila tai muu avuton tila rikoslain mukaan