Tukikeskuksesta seksuaalisen väkivallan uhrin palvelut samasta paikasta

Helsingin Naistenklinikalla aloitti vuosi sitten toukokuussa toimintansa Suomen ensimmäinen seksuaalisen väkivallan uhreille tarkoitettu tukikeskus. Seri-tukikeskus on matalan kynnyksen palvelu, sinne ei tarvitse lähetettä ja kaikki tarvittavat palvelut on tarkoitus saada samalta ”luukulta”.

Seri-tukikeskus tarjoaa psykososiaalisen ja lääketieteellisen avun yhdestä paikasta, eikä rikosilmoitusta edellytetä avun saamiseksi. Seri-tukikeskuksesta seksuaalisen väkivallan uhri saa monipuolista akuuttia apua ja palveluohjausta.

– Asiakkaamme ovat kokeneet, että täällä ymmärretään mitä he ovat kokeneet ja osataan toimia sen mukaisesti. Osa näistä asioista on muutosta aiempaan, osa jo toteutunut mutta hajautetusti, kertoo psykologi, psykoterapeutti (VET) Pertti Hakkarainen HUS:n Seri-tukikeskuksesta.

– Asiakkaita on ollut keskimäärin yksi uusi asiakas joka päivä eli kuukaudessa uusia asiakkaita tulee noin 27. Uusien lisäksi meillä käy noin 20 henkilöä viikossa psykososiaalisen tuen parissa sekä lisäksi muun muassa rokotettavia. Yhteensä Seri-tukikeskuksessa on kuukaudessa noin 120–140 potilaskäyntiä, kertoo Hakkarainen.

Seri-tukikeskuksen matalan kynnyksen ajatuksena on, että kuka tahansa seksuaalisen väkivallan uhri voi tulla sinne suoraan ilman lähetettä.
– Noin 60 prosenttia kävijöistämme tulee ensimmäiselle käynnilleen poliisin tuomana, suoraan tapahtumapaikalta. 40 prosenttia löytää Seri-tukikeskukseen itse tai esimerkiksi järjestöjen ohjaamina. Valtaosa Seri-tukikeskuksen asiakkaista on naisia ja vain 2 prosenttia on miehiä, kertoo Hakkarainen.

Ensimmäisen vuoden kokemusten perusteella ympärivuorokautinen aukiolo ja puhelinpäivystys ovat tarpeen.
– Tyypillisimmin Seri-tukikeskukseen tullaan alle vuorokauden sisällä tapahtuneesta ja noin 80 prosenttia tulee kolmen vuorokauden sisällä. Päivystyspuhelimeen soitetaan myös öisin ja viikonloppuisin. Viikonloppuna yölliset yhteydenotot ovat yleisempiä kuin arkena. Tiistai ja lauantai ovat kiireisimmät päivämme, kertoo Hakkarainen.

Pertti Hakkaraisella ei ole tarkkaa lukua siitä, että kuinka moni Seri-tukikeskuksen asiakkaista on tehnyt tai aikoo tehdä rikosilmoituksen kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta. Tiedossa on kuitenkin, että niitä, jotka eivät tee rikosilmoitusta, on merkittävä määrä.
– Meille kerrottuja yleisimpiä syitä ovat, että uhrit eivät usko hyötyvänsä oikeusprosessista mitään tai he eivät jaksa oikeusprosessia. Monilla on tuntemus siitä, että oikeusprosessi on itselle psyykkisesti liian raskas. Uhri saattaa myös pelätä tekijää tai pohtia tekijän tilannetta ja suhtautua siihen myötätuntoisesti, jolloin asia vain jää, kertoo Hakkarainen.

Myös oikeusprosessi, kesto ja sen nostattamat psyykkisesti vaikeat tunteet pelottavat uhreja.
– Esimerkiksi tekijän kohtaaminen oikeudessa ja oikeusprosessin julkisuus pelottaa uhreja. Ei ole tavatonta, että uhri pelkää, että raiskauksen todettaisiin olevan uhrin oma vika tai että mitään väärää ei ole tapahtunut, kertoo Pertti Hakkarainen.

Teksti: Sami Liukkonen

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 1/2018.

Avaa koko lehti (pdf)