Puhuminen henkirikoksesta helpottaa läheistä

Halu päästä puhumaan rikoksesta on yleisin syy, miksi ihmiset
hakeutuvat henkirikoksen uhrien läheisille tarkoitettuihin vertaistukiryhmiin,
kertoo ryhmiä ohjaava Tapio Moilasheimo.

Suomen Mielenterveysseurassa 14 vuotta työskennellyt Tapio Moilasheimo on ohjannut ryhmiä jo seitsemän vuoden ajan. Kokemuksesta Moilasheimo tietää, että henkirikoksen uhrin läheisen on vaikea saada apua rikoksen aiheuttamien tunteiden käsittelyyn. Tukipalveluiden saatavuus riippuu paljon asuinpaikkakunnasta.

Ammatillisesti ohjatuissa vertaisryhmissä henkirikoksen uhrien läheisillä on mahdollisuus käydä läpi tapahtumia ja omia tuntemuksia turvallisesti, muiden vastaavaa kokeneiden läheisten kanssa. On tärkeä päästä kertomaan, miten rikos on muuttanut läheisen elämää – mihin kaikkeen se on vaikuttanut.

– Henkirikoksiin liittyy niin paljon vaikeasti käsiteltäviä asioita, että läheinen kokee usein jäävänsä yksin. Pahimmillaan omainen joutuu itse lohduttamaan itkevää viranomaista tai muuta tukijaa, jota rikoksen raakuus on järkyttänyt, kertoo Tapio Moilasheimo.

Vertaistukiryhmään osallistuminen edellyttää, että henkirikoksesta on jo käräjäoikeuden tuomio.

– Tuomio on tärkeä osa läheisen suruprosessia. Toki prosessi jatkuu vielä kauan tuomion jälkeen. Esimerkiksi henkirikoksen tekijän vapautuminen vankilasta voi käynnistää prosessin uudelleen. Läheisestä voi tuntua, että tekijä pääsee liian helpolla. Läheinen voi tuntea myös pelkoa, että tekijä haluaa kostaa kärsimästään rangaistuksesta, kertoo Moilasheimo.

Moilasheimon mukaan henkirikoksen uhrien läheiset tuntevat usein syyllisyyttä ja häpeää. Myös medialla on iso rooli henkirikosuutisoinnissa.

– Vanhemmat voivat tuntea syyllisyyttä omasta kasvatuksestaan, jos lapsi on ajautunut huonoihin piireihin. Tilannetta ei myöskään helpota, jos läheiset kokevat, että media ei kirjoita totta tai kirjoituksissa uhri joutuu huonoon valoon, Moilasheimo sanoo.

Suruun voi jäädä jumiin

Lähes 40 prosentilla henkirikoksen uhrien läheisistä on pitkittyneen surun aiheuttamia psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Usein läheinen ajattelee tapahtumia päivittäin usean vuoden ajan.

Vertaistukiryhmissä käydyissä keskusteluissa keskitytään miksi kysymysten sijaan siihen, miten menetys on vaikuttanut itseen ja muihin läheisiin. Tämä auttaa surutyössä eteenpäin.

– Suruun, suremiseen ja rikoksen aiheuttamaan katkeruuteen voi kuitenkin jäädä myös jumiin. Ihmiselle on hyvin kuormittavaa, jos kokemastaan menetyksestä ei pysty päästämään irti. On tärkeää, että ihminen kykenee jossain vaiheessa toteamaan, että tämä asia on osa minun kokemusmaailmaani. Mitään määräaikoja tälle ei voi kuitenkaan asettaa, ihmiset ovat yksilöllisiä, muistuttaa Moilasheimo.

Vertaistukiryhmät henkirikosten uhrien läheisille

Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksessa käynnistyy joka vuosi uusi ammatillisesti ohjattu vertaistukiryhmä henkirikosten uhrien läheisille. Kahdesta intensiiviviikonlopusta (to-su) koostuvaan ryhmään otetaan 6–12 osallistujaa. Ryhmien tavoitteena on tukea toipumista sekä toiminta- ja työkyvyn palautumista.

Alueellisia vertaistukiryhmiä ja vertaistukiviikonloppuja järjestää myös Huoma – Henkirikosten uhrien läheiset. Huoma tarjoaa vertaistukea myös verkossa ja puhelimessa.

Teksti: Sami Liukkonen, kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2016

Lue koko lehti (pdf)