Nopea poistuminen Siirry sisältöön

Hyvä ja koskettava lukupaketti henkirikoksen uhrien omaisten näkökulmasta

Elina Välimäen Ei unohdu koskaan on ensisijaisesti kirja henkirikoksen uhrien omaisista ja heidän kokemuksistaan, mutta se käsittelee henkirikosta laajemminkin.

Kirja jakautuu kolmeen pääosaan. Ensimmäisessä tarkastellaan suomalaista henkirikosta, sille ominaisia piirteitä, tekojen tutkintaa ja tuomioita, tilastoja ja uhritutkimuksia. Toisessa osassa mennään uhrien omaisten kertomuksiin, ja kolmannessa tuodaan esiin ammatillista näkökulmaa.

Omaiset systeemin välissä

Kirjan ehdottomasti mielenkiintoisin osio on uhrien omaisten kertomukset. Ne tuovat riipivästi esiin omaisten menetyksen tuskan, avuttomuuden tunteen, koko tunteiden kirjon. Tapaukset ovat yksilöllisiä, mutta useita niitä yhdistää yksin jäämisen kokemus. Omaisten elämät pysähtyvät, kun muu maailmaa menee eteenpäin. Sairaaloissa ja poliisiasemilla ollaan yksin vailla minkäänlaista tukea.

Erityisesti omaisten kertomukset tuovatkin esiin sen, että henkirikoksen uhrin omaiset putoavat systeemissä väliin, jossa kukaan ei ole ottamassa kiinni. Poliisi alkaa tutkia rikosta, hakemaan oikeutta uhrille, oikeuslaitos tekee oman osuutensa, vankeinhoito pitää huolen tekijän hyvinvoinnista, mutta uhrin omainen on aivan yksin.

Kertomusten perusteella ei ole mitenkään itsestään selvää, että poliisissa osataan edes kohdata uhrin omaisia suruviestiä tuodessa tai rikostutkinnan edetessä. Sairaalassa hoitohenkilökunta joutuu siirtymään nopeasti vielä elävien potilaiden pariin. Jos ei läheltä joku huomaa tilannetta, omainen saattaa jäädä oman hämmennyksensä varaan, lopettaa ehkä jopa huomaamattaan elämää ylläpitävät toiminnot kuten syömisen. Alkushokista selviämisen jälkeen pitäisi vielä saada käsiteltyä tunteiden sekamelskaa.

Kirjan ensimmäinen omaiskertomus johtaa Huoma ry:n, henkirikoksen uhrien omaisten tukijärjestön perustamiseen. Halu nousee uhrin omaisen omasta kokemuksesta, yksin jäämisestä, jopa vihasta sitä asiaa kohtaan, että mikään taho ei ole pitämässä huolta uhrin omaisista, joiden elämä on järkyttynyt perustavanlaatuisesti.

Kertomuksia yhdistää helpotuksen tunne, joka tulee, kun kohtaa ihmisiä, jotka ovat kokeneet saman, menettäneet rakkaansa henkirikoksen uhrina. Tämä kokemus kertoo tärkeää viestiä, että henkirikosten uhrien omaisten tukeminen on merkittävä yhteiskunnallinen asia, johon on varattava resursseja, ja että vertaistuki on äärettömän tärkeää. Vasta vertaistensa joukossa omaiset kokevat tulevansa kuulluiksi ja ymmärretyiksi, kaikki tunteet ja ajatukset ovat sallittuja, ja jopa naurulle on tilaa.

Ammattilaisten puheenvuorot

Kolmannessa osassa ääneen pääsevät ammattilaiset. Poliisi valottaa henkirikoksen tutkintaa ja uhrien omaisia usein askarruttavia asioita, kuten miksi omaiset eivät saa nopeasti tietoa rikosta tutkittaessa.

Myös oikeusprosessista kirjoitetaan. Sen rankkuuteen ei moni osaa valmistautua, mikä tulee esiin myös kertomuksista: omaisesta voi tuntua absurdilta kuunnella, kuinka syytetty saa kertoa oman puolen tapahtumista, mutta menehtyneellä rakkaalla ei ole mitään puolustuspuheenvuoroa, koska haudan takaa ei pääse puhumaan. Huomassa suositellaankin hankkimaan hyvä rikosasioihin perehtynyt oikeudenkäyntiavustaja, sillä vaikka syytetty olisi tunnustanut teon, oikeudenkäynnin mutkat voivat tulla yllätyksenä.

Psykologien puheenvuorot antavat ymmärrystä tunteista ja kehon reaktioista, joita uhrien omaisilla saattaa ilmetä. Uhrien omaisilla on usein samankaltaista oireilua, vaikka jokainen kokee ne tietysti yksilöllisesti.

Kirja on kattava teos henkirikoksesta eri näkökulmista. Se soveltuu luettavaksi erityisesti sellaisille, jotka työskentelevät lähellä henkirikoksen omaisia. Se antaa varmasti samastumispintaa jokaiselle, joka on menettänyt läheisensä henkirikoksessa, mutta on vaikea arvioida, kuinka nopeasti henkirikoksen tapahtumisen jälkeen kirjaan on hyvä tarttua. Se voi myös olla liian raskasta luettavaa. Henkirikoksen juuri tapahduttua kirjasta voisikin olla hyötyä ihmisille, jotka elävät lähellä henkirikoksen uhrin omaista. Se voisi auttaa ymmärtämään, mitä kaikkea läheinen käy läpi, mitä on todennäköisesti tulossa ja auttaa olemaan tukena niin käytännön asioiden hoitamisessa kuin vieressä kulkijanakin.

Elina Välimäki: Ei koskaan unohdu – Henkirikoksen jäljet,
PS-kustannus 2017,  306s.

Teksti: Heli Yli-Räisänen

Kirjoitus on julkaistu lehdessä 2/2017.

Avaa koko lehti (pdf)