Nopea poistuminen Siirry sisältöön

Mitä tietoja ja millaisia kuvia vanhemmat saavat julkaista alaikäisistä verkon sosiaalisissa palveluissa?

Kysymykseen ei voi antaa suoraa ja yksiselitteistä ns. oikeaa vastausta. Kyse on lapsen yksityiselämän suojasta ja sananvapaudesta sekä näiden oikeuksien yhteensovittamisesta.

Lapsella on oikeus perustuslain 10 §:ssä säädetyin tavoin yksityiselämän suojaan. Lisäksi yksityisyyden suoja on turvattu useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Yksityisyyden käsitettä ei ole kuitenkaan määritelty, mutta sen on katsottu sisältävän ainakin fyysisen ja psyykkisen koskemattomuuden, arvokkuuden tunteen säilyttämisen ja itseään koskevan tiedon kontrolloinnin.

Lapsen huoltajalla (eli vanhemmalla tai sillä, jolle huolto on uskottu) on lähtökohtainen päätösvalta alaikäistä koskevissa asioissa. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan huoltajan tulee kuitenkin keskustella lapsen kanssa ennen kuin tämä tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista, ja päätöstä tehdessään huoltajan on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin. Lisäksi perustuslain 6 §:n mukaan lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.

Yksityisen henkilön internetissä julkaisemat yleisölle suuntaamat verkkoviestit ja -julkaisut, kuten keskustelupalstoilla, blogeissa ja muualla sosiaalisessa mediassa julkaistut tiedot, kuvat ja videot ovat rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisen sääntelyn soveltamisen piirissä.

Yksityiselämää loukkaavassa tiedon levittämisessä on kyse loukkaavasta, mutta totuudenmukaisesta tiedon levittämisestä. Säännöksen mukaan ”Joka oikeudettomasti 1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai 2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.”

Säännös turvaa myös yksittäisten henkilöiden taholta tapahtuvia loukkauksia vastaan. Rikosvastuun kannalta viestin tosiasiallisella lukijoiden määrällä ei ole merkitystä, jos se on ollut lukuisten ihmisten saatavilla. Kuka tahansa voi siis syyllistyä rikokseen levittämällä tietoja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, internetin blogeissa, keskustelupalstoilla, suurelle vastaanottajakunnalle lähetetyssä Facebook-päivityksessä. Jotta teko olisi rangaistava, levitettävän tiedon täytyy koskea sen kohteen eli loukattavan yksityiselämää.

Perättömien tietojen ja vihjausten levittäminen on puolestaan kriminalisoitu kunnianloukkauksena. Säännöksen mukaan ”Joka 1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka 2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista, on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon.”

Rikosvastuun lisäksi julkaisusta voi joutua vahingonkorvausvastuuseen. Oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on muun muassa sillä, jonka kunniaa tai yksityiselämää on rangaistavaksi säädetyllä teolla loukattu.

Alaikäisen henkilöön kohdistuvissa asianomistajarikoksissa oikeus syyttämispyynnön tekemiseen on tämän huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla. 15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä on kuitenkin huoltajansa ohella rinnakkainen puheoikeus. Huoltajan, edunvalvojan tai muun laillisen edustajan alaikäistä vastaan tekemä rikos on kuitenkin virallisen syytteen alainen. Siten, jos yksityiselämää loukkaavana tiedon levittäjänä on lapsen huoltaja, syyttäjä saa nostaa syytteen, vaikkei syyttämispyyntöä olisikaan esitetty. Julkisuudessa on käsitelty ainakin yhtä tapausta, jossa perheen isää syytettiin lastensa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä, kun hän taltioi huostaan otettujen poikiensa noutotilanteen ja video ladattiin YouTubeen.

Vaikka lapsen vanhemmalla on lähtökohtaisesti oikeus päättää siitä, millaisia tietoja ja valokuvia omasta lapsestaan julkaisee, ja edellä mainitussa oikeuden ratkaisussa todetaan ”huoltajalla ei ole lähtökohtaista vaitiolovelvollisuutta omaa lasta koskevista asioista”, vanhempien tulee ottaa huomioon lapsen yksityisyyden suoja alaikäistä koskevien tietojen ja kuvien julkaisua harkitessaan samoin kuin se, että vanhemman tehtävä on huolehtia lapsen edusta ja turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti.

On muistettava, että kerran internetiin ladattua tekstiä, kuvaa tai videota ei enää voi hallita, vaan se voi jatkaa elämäänsä kopioituna, muokattuna ja levitettynä. Hyvääkin tarkoittava ja harmittomaksi mielletty julkaisu voi olla lapsen omasta mielestä todella nolo ja saattaa lapsen vakaviin ongelmiin, altistaa kiusaamiselle, häirinnälle tai haitalle myöhemmässä elämässä. Vanhempi saattaakin internetiä käyttäessään tahtomattaan tulla loukanneeksi omien lastensa oikeutta yksityisyyteen ja jopa saattaa heidät alttiiksi riskeille.

Periaate ”julkaise lapsesta vain sellaisia tietoja ja kuvia, joita julkaisisit itsestäsikin” ei oman henkilökohtaisen näkemykseni mukaan ole perusteltu, jos vanhempi esim. julkaisee itsestään erittäin paljastavia valokuvia tai arkaluonteisia tietoja esim. terveydentilastaan. Joka tapauksessa lapsen lupa on aina kysyttävä, kun se on lapsen iän ja kehitystason perusteella mahdollista, eikä arkaluonteisia tietoja tai valokuvia tulisi koskaan laittaa verkkoon.

Lastensuojelun keskusliiton nettisivuilta löytyy hyvin materiaalia lapsen yksityisyyden suojasta digitaalisessa mediassa, mihin kehotankin jokaista vanhempaa tutustumaan, mielellään tietysti ennen minkäänlaisten lapsen tietojen ja valokuvien julkaisemista sosiaalisissa palveluissa. Vanhempien kannattaa myös miettiä, miltä lapsesta itsestään mahtaa tuntua myöhemmin, jos hänen koko elämänsä ensimmäisestä ultraäänikuvasta lähtien on saatettu sosiaaliseen mediaan, missä se ei ole enää millään tavalla hallittavissa. Voiko tämä olla lapsen edun mukaista?

Elisa Trejtnar
Varatuomari
www.hclaw.fi