Siirry sisältöön

Petos vaanii verkossa

Leena-Kaisa_lehti

Verkkorikollisuus on ollut nopeimmin kasvavia rikostyyppejä Suomessa. ”Verkossa rikoksen uhriksi joutuminen on todennäköisempää kuin kadulla”, otsikoi YLE viime vuonna verkkorikoksia koskevan jutun.

Petosrikollisuudesta noin 60 prosenttia tapahtuu nykyisin Internet-ympäristössä ja rikostyypeistä petokset ovat viime vuosina olleet vahvimmin kasvussa. Verkossa tehdään monenlaisia muitakin rikoksia kuten seksuaalirikoksia, viharikoksia, identiteettivarkauksia, vainorikoksia tai kunnianloukkauksia. Verkko teknisenä ympäristönä ja kaupankäynnin paikkana sekä sosiaalinen media ovat avanneet lukemattomia mahdollisuuksia pahan tekemiselle.

Useimmiten kyse on maksuvälinepetoksista. Korttien numeroita ja tietoja voidaan onkia haittaohjelmilla ja sen jälkeen tiedoilla tilataan helposti rahaksi muutettavaa tavaraa. Tyypillisessä verkkohuijauksessa asiakas ei saa tilaamaansa ja etukäteen maksamaansa tuotetta. Eikä myyjään enää sen jälkeen saa yhteyttä. Ja niin edelleen.

Hyviäkin uutisia. Poliisihallitus tiedotti heinäkuussa, että petosrikosten määrä on tänä vuonna kääntynyt laskuun ja vähentynyt yli 34 prosenttia eli noin 7 700 rikoksen verran viime vuoden tammi-kesäkuun tilastoihin verrattuna. Syyksi tähän arvellaan panostamista nettipetosrikostutkintaan sekä kyberrikostorjuntaan. Myös kansalaisten tietoisuus ja varautuminen ovat parantuneet, kun maksuvälinepetoksista on puhuttu paljon julkisuudessa.

Me voimme siis vaikuttaa siihen, miten helposti meitä huijataan. Rikoksia voidaan torjua pitämällä silmät auki, laitteet ja salasanat päivitettyinä. Ja vanha viisaus pitää tässäkin paikkansa: jos jokin vaikuttaa liian hyvältä, ei se todennäköisesti pidä paikkaansa. Eurolla ei voi älypuhelinta ostaa.

Ongelmallisia verkkorikokset ovat juuri sen vuoksi, että ihminen ei välttämättä edes huomaa joutuneensa rikoksen uhriksi. Toisaalta verkkorikoksista ei haluta ilmoittaa. On vaikea uskoa joutuneensa huijatuksi. Ikävät ja vahingolliset tunteet – häpeä ja syyllisyys – estävät näissäkin rikoksissa toimimasta omaksi parhaaksi.

Koskettavia ovat tarinat niin sanotuista rakkauspetoksista. Kansainväliset rikollisliigat etsivät Facebookin ja muiden kanavien kautta henkilöitä – useimmiten naisia – joihin luodaan henkilökohtainen, tunteikas yhteys valeprofiilin kautta. Mukavannäköisellä, luotettavan oloisella miehellä on vaiheikas elämä takanaan ja rahaakin mukavasti, mutta sen saamiseksi tarvitaan lisää rahaa tai vanha äitikin sairastuu. Huijauksiin sisältyy häikäilemätöntä rahan pumppaamista rakkauslupausten saattelemana.

Suurimmillaan nämä huijaukset voivat nousta satoihin tuhansiin euroihin. Tästä huolimatta niiden tutkiminen on erittäin hankalaa. Rikolliset toimivat ulkomailla ja osaavat peittää jälkensä tehokkaasti. Jäljelle jää tunteissaan syvästi pettynyt uhri, joka on pahimmassa tapauksessa veloissa, omistusasuntonsa myyneenä.

Näidenkin rikosten syntyyn voimme vaikuttaa valistuksella ja varmistuksilla. Vaikka pankkien oma-aloitteiset yhteydenotot ja varmistustoimenpiteet eivät aina tunnu mukavilta, voi kuitenkin olla hyvä pysähtyä kuuntelemaan ja miettimään. Varmistustoimet perustuvat analyyseihin ja kokemuksiin, niiden avulla voidaan ehkäistä monta rikosta.

Verkko ei kuitenkaan ole vain pahan piilopaikka. Verkko on tuonut tietoa, yhteyksiä, yhteisöllisyyttä ja palveluita lähelle meitä. Myös auttamistyö on löytänyt uuden toimivan paikan verkosta. RIKUssa olemme saaneet nähdä miten chat-työkalu on lyönyt itsensä läpi, palvelun asiakasmäärät kasvavat jatkuvasti.

Tämän RIKU-lehden teemana on verkkorikollisuus. Jatkamme saman aiheen käsittelyä RIKU-seminaarissa Oulussa ensi vuoden huhtikuussa. RIKUn tavoitteena on, että kaikkien eri verkkorikosten uhrit löytäisivät palvelumme. Tukea on tarjolla, tapahtuipa rikos missä tahansa.

Leena-Kaisa Åberg
päätoimittaja
RIKUn toiminnanjohtaja

Kirjoitus on julkaistu lehdessä 2/2017.

Avaa koko lehti (pdf)