Tietoa terrorismista
Suomi pysähtyi perjantaina 18.8.2017 Turussa tapahtui puukotusten sarja, jossa kuoli kaksi henkilöä ja loukkaantui kahdeksan. Lauantaina poliisi ilmoitti, että rikosta tutkitaan terroristisessa tarkoituksessa tehtyinä murhina ja murhan yrityksinä. Se mitä oli pelätty, oli tapahtunut myös Suomessa. Vain päivä Barcelonan terrori-iskun jälkeen.
Uhrin ja heidän läheistensä kannalta terrorismirikoksissa erityistä on se, että ihminen joutuu täysin sattumanvaraisesti poliittisesti motivoidun väkivallan kohteeksi. Jos uhreja on paljon, voi ensiavun ja jonkinlaisen järjestyksen saaminen kaoottisessa tilanteessa kestää kauan. Rikokset saavat myös paljon julkisuutta ja media on läsnä pitkään. Niiden vaikutukset ulottuvat yhteiskuntaan laajasti ja johtavat pahimmillaan uusiin rikoksiin, kuten viharikoksiin.
Kokosimme RIKU-lehteen faktaa terrorismista ja terrorismin uhrien erityisasemasta.
Terrorismi ja joukkosurmat
Terrorismin uhrit ovat rikoksen uhreja siinä missä muutkin rikosten uhrit. Teko on yleensä tehty poliittisista tai uskonnollisista motiiveista ja sen perimmäisenä tarkoituksena on vahingoittaa valtiota ja aiheuttaa epävakautta. Iskun kohteena voi olla suuri joukko ihmisiä. He ovat yleensä joutuneet kohteiksi sattumalta. Tällaisia ovat olleet viime vuosina tapahtuneet iskut lentokentillä, metroasemilla, yleisötapahtumissa, kun väkijoukkoon on ajettu suurella ajoneuvolla tuhoisin seurauksin tai useisiin ihmiseen kohdistuneet puukotukset niin kuin Turussa elokuussa 2017.
Terrorismi ei ole uusi ilmiö Euroopassa, mutta se on muuttanut muotoaan vuosikymmenien saatossa. Pahimmillaan terrorismi oli 1970-luvun lopulla, jolloin tekijöinä olivat separatistiset ja nationalistiset ryhmät kuten Pohjois-Irlannin IRA, Baskimaan ETA sekä Saksan liittotasavallassa toiminut Punainen armeijakunta. Viime vuosina useimpien iskujen tekijöinä ovat olleen islamistiset terroristit, joiden tekotapana on usein itsemurhaisku. Tekijöinä on yksittäisiä radikalisoituneita henkilöitä.
Suomessa vakavia joukkosurmia ovat olleet muun muassa koulusurmat Jokelassa (2007) ja Kauhajoella (2008). Niiden vaikutukset ovat näkyneet pitkään yksilöiden ja koko yhteisön elämässä. Näitä tapahtumia ei ole määritelty terrorismiksi, koska niitä ei ole toteutettu tarkoituksena vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon. Suomessa on myös onnistuttu estämään joitain suunniteltuja joukkosurmia.
Terrorismin torjunnassa kansainvälinen yhteistyö on olennaista. EU:ssa hyväksyttiin keväällä 2017 terrorismirikoksia koskeva ns. terrorismidirektiivi. Jäsenvaltiot velvoitetaan säätämään rangaistavaksi terrorismiin liittyvän koulutuksen vastaanottaminen, matkustaminen terrorismitarkoituksessa ja terrorismin rahoittaminen. Uutta sääntelyä on myös mm. tutkintakeinoista ja jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta. Direktiiviin sisältyy lisäksi erityisiä säädöksiä uhrien auttamisesta ja oikeuksista.
Direktiivin uhreille määrittelemät oikeudet ovat pitkälti samoja kuin EU:n rikosuhridirektiivissä säädetyt oikeudet, mutta joiltain osin ne menevät pidemmälle. Pääosin nämä oikeudet toteutuvat jo nyt Suomessa. Direktiivi edellyttää myös erityisen valmiusjärjestelmän laatimista, jotta apu uhreille ja heidän perheenjäsenilleen saapuu välittömästi iskun jälkeen. Direktiivi tulee saattaa kansallisesti voimaan syksyllä 2018.
Terrorismin uhrin asema
Terrorismin uhrin määrittely on herättänyt paljon keskustelua. Välittömiä uhreja ovat suoraan iskun kohteiksi johtuneet, iskussa kuolleet tai loukkaantuneet henkilöt ja heidän läheisensä. Laajemmassa määrittelyssä myös iskun lähellä olleet, sen kohteeksi tarkoitetut, mutta iskun fyysisistä vaikutuksista selvinneet henkilöt katsotaan uhreiksi. Tärkeää on myös huomioida seuraukset laajemmalle suvulle ja tuttavapiirille.
Rikosoikeudellisessa mielessä välillisesti iskun kohteiksi joutuneet eivät ole asianomistajia, mutta monet heistäkin todennäköisesti tarvitsevat tukea traumaattisesta tilanteesta selviytymiseen. Paikanpäällä olleet voidaan myös kutsua oikeuteen todistajiksi, mikä herättää kysymyksiä ja pelkoja.
Myös paikallinen yhteisö ja yhteiskunta laajemmin voi joutua kärsimään terrori-iskusta tai joukkosurmista, mikä pitää huomioida poliittisissa päätöksissä ja tukitoimissa. Vaikka riski joutua terrori-iskun kohteeksi on erittäin pieni, herättää terrorismi pelkoa ja kauhua ihmisissä, mikä onkin yksi terroristien tavoite.
Kansainväliset kokemukset osoittavat, että välittömän avun ja tuen lisäksi uhrit ja heidän läheisensä tarvitsevat keskitetysti tarjottua tietoa mahdollisuuksista eri tukimuotoihin ja oikeuksista rikosprosessin eri vaiheissa. Valmiussuunnitelmat ja selkeät tehtävänjaot eri toimijoiden välillä ovat tärkeät avun järjestämisen ja tiedottamisen koordinoinnissa.
Ulkomaalaiset uhrit
Terrori-iskujen uhrien joukossa on usein mukana ulkomaalaisia. He voivat olla tilapäisesti, esimerkiksi turisteina, maassa oleskelevia tai siellä pysyvämmin asuvia. Jos uhri palaa omaan kotimaahansa, on hänen asioitaan hoitamassa eri maiden viranomaisia ja auttajia.
Uhri ja hänen läheisensä tarvitsevat usein erityistä tukea vahingonkorvausten hakemisessa, mahdolliseen oikeudenkäyntiin osallistumisessa sekä ylipäätään saadakseen tietoja tapahtumamaan viranomaisilta. Kieli- ja kulttuurierot sekä oikeusjärjestelmien erilaisuus vaikeuttavat asioiden hoitamista. Ulkomailla uhriksi joutuminen aiheuttaa myös paljon ylimääräisiä taloudellisia kustannuksia, joiden korvaamiseen olisi tärkeää luoda selkeät järjestelmät.
EU:n rikosuhridirektiivissä sekä terrorismidirektiivissä on säädetty uhrin asemasta rajat ylittävissä tapauksissa unionin sisällä. Lähtökohtana on se, että uhrin tulee saada tukea ja hänen oikeusturvansa tulee taata riippumatta siitä, missä EU-maassa rikos on tapahtunut. Direktiivit eivät kuitenkaan kata tilanteita, joissa terrori-isku tapahtuu unionin ulkopuolella.
Rikosuhripäivystys palvelee ulkomailla rikoksen uhriksi joutuneita Suomessa asuvia henkilöitä tai Suomessa rikoksen uhreiksi joutuneita ulkomaalaisia. Ulkomailla uhriksi joutuneiden tukeminen edellyttää myös kansainvälistä yhteistyötä. Rikosuhrijärjestöt ovat kehittäneet koordinaatiota ja tietojenvaihtoa eurooppalaisten rikosuhrijärjestöjen yhteistyöjärjestön Victim Support Europen (VSE) kautta.
Kuva: Harri Kuokkanen / Unsplash.com
Leena-Kaisa Åberg
RIKUn toiminnanjohtaja
Kirjoitus on julkaistu lehdessä 2/2017.