Autismikirjoon kuuluvan henkilön asema on haavoittuva rikosoikeudellisessa järjestelmässä

Autismikirjoon kuuluvien henkilöiden oikeusturvan toteutuminen on vaarassa rikosoikeudellisessa prosessissa, jos heidän erilaista tapaansa ajatella ja käsitellä tietoa ei huomioida. Lähes jokaisen asian ymmärtäminen riippuu yhteydestä, jossa se esiintyy. Edes punainen liikennevalo ei käske jokaisessa tilanteessa pysähtymään: suojatietä jo ylittävää se kehottaakin itse asiassa kiirehtimään.

Autismikirjon henkilöiden haasteena on niin sanottu kontekstisokeus. Autismikirjon henkilö antaa asioille merkityksen mieluummin absoluuttisella kuin kontekstiherkällä tavalla. Erilainen tapa hahmottaa ja käsitellä tietoa vaikuttaa autismikirjon henkilön selviytymiseen neurotyypillisten henkilöiden luomassa maailmassa, rikosoikeudelliset prosessit mukaan lukien.

Autismikirjon henkilöt ovat haavoittuvassa asemassa, ja heillä on riski joutua rikoksen uhreiksi. Sosiaalinen elämä sisältää paljon julkilausumattomia sääntöjä, epäsuoria ilmaisuja ja eri tilanteissa eri merkityksen saavia asioita. Henkilön voi olla vaikeaa tunnistaa jokapäiväisessä elämässään niin sanottuja riskitilanteita; esimerkiksi, että toisen henkilön näennäisen ystävällisen käytöksen taustalla voikin olla huonot tarkoitusperät. Autismikirjon henkilöt eivät myöskään aina tiedä omia oikeuksiaan, ja rikoksen uhriksi joutuessaan eivät ehkä ymmärrä, että heitä kohtaan on toimittu väärin.

Rikosoikeudelliseen prosessiin joutuessaan autismikirjon henkilöiden kohdalla olisikin tärkeää perehtyä kunkin henkilön yksilöllisiin taipumuksiin käsitellä tietoa. Tällöin häntä voidaan tukea yksilöllisesti ja varmistaa henkilön oikeusturvan toteutuminen. Rikosoikeudellinen prosessi ja sen osavaiheiden hahmottaminen voivat jo itsessään olla haasteellisia, ja heidän voi olla esimerkiksi vaikeaa ymmärtää, miten toimia prosessissa oman edun mukaisesti.

Tärkeää on myös huomioida stressiherkkyys. Uudet, ennakoimattomat tilanteet ja ihmiset voivat olla hyvinkin kuormittavia autismikirjon henkilölle ja esimerkiksi kuulemistilanteessa stressitaso voi nousta korkeaksi. Tällöin henkilölle voi tulla voimakas tarve päästä tilanteesta pois ymmärtämättä toimintansa seurauksia tai tilanteessa olevia sosiaalisia odotuksia.

Autismikirjon henkilöiden olemista ja osallistumista kuulemis- tai oikeudenkäyntitilanteisiin voidaan helpottaa selkeyttämällä tilannetta kertomalla tai kirjoittamalla: miten tilanne tulee etenemään, kuinka kauan se kestää, pidetäänkö taukoja ja milloin ne ovat, mitä häneltä odotetaan, keitä tilanteessa on paikalla. Myös tutustuminen tilaan etukäteen tai järjestämällä kuuleminen tutussa ympäristössä voivat vähentää tilanteen aiheuttamaa stressiä.

Autismikirjon henkilöitä kuultaessa tulee ottaa huomioon heidän ajattelunsa konkreettisuus ja kommunikaation erityispiirteet. Esitettävien kysymysten tulee olla selkeitä ja yksiosaisia. Liian avoimia kysymyksiä tulee välttää. Tärkeää on myös varmistaa, miten asianomainen henkilö on ymmärtänyt asiat. Johdattelevia kysymyksiä ei tule käyttää, koska henkilö saattaa paineen alla poimia kysymyksestä vastauksen kohteliaisuuttaan, ymmärtämättömyyttään tai päästäkseen pois kuormittavasta tilanteesta. Osa autismikirjon henkilöistä hyötyy visuaalisuudesta ja siitä, että he saavat piirtää tai kirjoittaa paperille puhumisen sijaan tai sen lisäksi.

Huomioimalla ihmisten erilaisia tiedonkäsittelyn tapoja sekä kommunikaation ja vuorovaikutuksen erityispiirteitä, voidaan turvata autismikirjon henkilöiden oikeusturvan toteutuminen rikosoikeudellisessa järjestelmässä.

projektipäällikkö Sanna Kara ja
hanketyöntekijä Juho Mertanen,
Autismisäätiö
autismisaatio.fi

Kuva: Annemaria Ojanperä

Avaa koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2018