Omaisuusrikosten monet muodot – Omaisuusrikoksiin liittyvä sanasto
Toisen omistamaa omaisuutta voi vahingoittaa tai ottaa oikeudettomasti käyttöön monin eri tavoin. Kihlakunnansyyttäjä Toni Pörsti Helsingin syyttäjänvirastosta kuvaa keskeisimpien omaisuusrikoksiin liittyvien sanojen merkityseroja.
Omaisuusrikos
Perustuslain mukaan jokaisen omaisuus on turvattu. Näin ollen lainsäätäjä on kriminalisoinut useita erilaisia tekoja tarkoituksena suojata henkilöiden omaisuutta ja turvata omaisuuden häiriötön omistaminen ja käyttäminen.
Varkaus
Varkaus tarkoittaa irtaimen omaisuuden anastamista toiselta. Anastamisella tarkoitetaan toisen omistaman omaisuuden oikeudetonta ottamista, joka tapahtuu tarkoituksella saada omaisuus sellaiseen hallintaan, joka on pysyvää ja ulkoiselta olemukseltaan vastaa omistusoikeutta. Varkaus edellyttää, että omaisuus anastetaan toisen hallusta, mutta välitön kontrolli omaisuuteen ei ole välttämätöntä – esimerkiksi pihalle jätetty polkupyörä on omistajansa hallussa tässä tarkoitetussa mielessä ja siten kelpaa varkausrikoksen kohteeksi.
Näpistys
Näpistys on varkauden lievä tekomuoto, josta voidaan tuomita ainoastaan sakkorangaistus. Tärkein (mutta ei ainut) erottava tekijä varkaudesta on omaisuuden arvo. Jonkinlaisena rajana oikeuskäytännössä on pidetty 500 euroa, eli mikäli anastetun omaisuuden arvo jää tämän rajan alle, voidaan anastus arvioida näpistyksenä varkauden sijaan. Näpistys on niin sanottu asianomistajarikos, eli syyttäjä ei pääsääntöisesti voi nostaa siitä syytettä, jos rikoksen uhri ei vaadi tekijälle rangaistusta.
Kavallus
Kavallus on varkauden tavoin anastusrikos, mutta tärkeimpänä erona varkauteen on hallintaa koskeva tunnusmerkki. Jos tekijä saa omaisuuden haltuunsa muuten kuin oikeudettomasti, mutta sen jälkeen pitää omaisuuden itsellään, ja näin menetellen anastaa omaisuuden itselleen, on kyseessä kavallusrikos. Esimerkiksi myyjä voi syyllistyä kavallukseen ottamalla kassasta käteisvaroja omaan taskuunsa, tai löytötavaran löytäjä saattaa pitää löytämänsä arvokkaan omaisuuden itsellään ja näin syyllistyä kavallusrikokseen.
Luvaton käyttö
Anastusrikoksiin sisältyy ajatus omaisuuden anastamisesta itselleen omaan ”omistukseen”, mikä erottaa anastusrikokset luvattomasta käytöstä. Mikäli tarkoitus on vain luvattomasti käyttää toisen omaisuutta tilapäisesti, on kyseessä eri rikos, eli luvaton käyttö. Erikseen ja ankarammin rangaistavaa on lisäksi moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, johon voi syyllistyä ottamalla luvattomasti käyttöönsä toisen omistaman moottorikäyttöisen kulkuneuvon, esimerkiksi tarkoituksena käyttää toisen henkilöautoa luvattomasti vähän aikaa ja sitten hylätä se.
Murto
Murto ei ole oma rikoksensa, mutta anastusrikoksen tekeminen murtautumalla tekee teosta entistä moitittavamman. Esimerkiksi omaisuuden anastaminen siten, että rikoksentekijä murtautuu asuttuun asuntoon, on lähtökohtaisesti lain tarkoittama törkeä varkaus, josta voidaan tuomita ainoastaan vankeusrangaistus, eikä sakko ole mahdollinen seuraamus toisin kuin perusmuotoisesta varkausrikoksesta. ”Murtautumisen” ei ole rikoslaissa katsottu välttämättä edellyttävän omaisuuden rikkomista, vaan kyseeseen voi tulla myös viekkaudella tai muutoin lukituksen läpäisemällä, esimerkiksi yleisavainta käyttäen, tehty luvaton tunkeutuminen suljettuun tilaan.
Ryöstö
Mikäli anastamiseen tai luvattomaan käyttöön ottoon liittyy vähäistä vakavampaa henkilöön kohdistuvaa väkivaltaa tai sillä uhkaamista, on kyseessä ryöstörikos, josta voidaan tuomita ainoastaan vankeusrangaistus, eikä sakko ole mahdollinen seuraamus. Ryöstöstä tuomitaan myös se, joka yllä mainittua väkivaltaa tai sen uhkaa käyttäen pitää toiselta aiemmin anastamansa omaisuuden itsellään, tai pakottaa toisen antamaan omaisuuttaan itselleen.
Kätkemisrikos
Kätkemisrikoksesta on kyse silloin, kun henkilö esimerkiksi kätkee, hankkii, ottaa huostaansa tai välittää toiselta tietyillä omaisuusrikoksilla, esimerkiksi varkausrikoksella, saatua omaisuutta, vaikka tietää, että omaisuus on saatu omaisuusrikoksella. Kätkemistä koskevien rikossäännösten tarkoituksena on toisaalta ehkäistä omaisuusrikollisuutta vaikeuttamalla rikoksella saadun omaisuuden hyödyntämistä ja toisaalta parantaa oikean omistajan mahdollisuuksia saada takaisin häneltä rikoksella viety omaisuus. Kätkeminen on rangaistava myös muuten kuin tahallisesti tehtynä (niin sanottu tuottamuksellinen kätkemisrikos), jos henkilön olisi olosuhteista pitänyt ymmärtää, ettei kyse ole laillisesti hankitusta omaisuudesta – lyhyesti sanottuna, jos joku tulee aamuyöllä kadulla myymään esimerkiksi elektroniikkaa, kannattaa ostamiseen suhtautua varauksellisesti.
Vahingonteko
Vahingonteosta on kyse, kun oikeudettomasti hävitetään tai vahingoitetaan toisen omaisuutta. Se voi tapahtua esimerkiksi rikkomalla tai likaamalla toisen omaisuutta. Kysymyksessä voi olla esimerkiksi ikkunan rikkominen, auton naarmuttaminen, auton renkaiden puhkominen taikka erilainen omaisuuden töhriminen.
Petos
Petoksessa rikoksentekijä oikeudettomassa hyötymistarkoituksessa erehdyttää toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotain saadakseen taloudellista hyötyä tai aiheuttaakseen taloudellista vahinkoa. Petosrikoksen voi tehdä monin eri tavoin. Jos esimerkiksi tuotteen ostajalta puuttuu maksukyky tai maksuaikomus jo siinä vaiheessa, kun hän ostaa tavaraa velaksi, on kyseessä petosrikos. Vastaavasti petosrikos on kyseessä, jos henkilö erehdyttää palveluntarjoajan antamaan palvelunsa, esimerkiksi taksikyydin, käyttöönsä ilman aikomusta maksaa. Myyjä puolestaan voi esimerkiksi vakuuttaa myyntikohteella olevan sellaisen ominaisuuden, jota sillä ei myyjän tieten ole, ja siten syyllistyä tahalliseen petosrikokseen. Käytännössä tavallinen petoksen tekotapa on myös erilaisten yhteiskunnallisten tukien (esimerkiksi työttömyystuen) hakeminen vääriä tietoja tahallisesti antamalla tai virheellisen vahinkoilmoituksen tekeminen vakuutusyhtiölle.
Talousrikos
Lainsäätäjä on kriminalisoinut useita erilaisia tekoja tarkoituksena suojata julkista taloutta, yhteiskunnan taloudellista järjestystä sekä taloudellista toimintaa. Näihin voidaan lukea esimerkiksi rikoslain 29 luvun verorikokset, 30 luvun kirjanpitorikokset sekä 39 luvun velallisen rikokset.
Ilkivalta
Rikoslain tarkoittama ilkivalta on metelöimällä tai muulla sellaisella tavalla huomattavan häiriön aiheuttamista virantoimituksen yhteydessä muualla kuin yleisellä paikalla taikka yleisöltä suljetussa virastossa, toimistossa, liikkeessä tai tehtaassa tai muussa vastaavassa paikassa; huomattavan häiriön aiheuttamista lähettämällä viestejä tai soittamalla puheluita virastoon, toimistoon, liikkeeseen taikka muuhun vastaavaan paikkaan taikka; joukkoliikenteen kulkuneuvon, hissin tai muun laitteen hätäjarrun tai hälyttimen käyttämistä ja väärän hälytyksen aiheuttamista ilkivaltaisesti. Puhekielessä ilkivalta tarkoittanee jotain muuta, kuten vahingontekoa tai muuta vandalismia.
Toni Pörsti
kihlakunnansyyttäjä, varatuomari
Helsingin syyttäjänvirasto
Kuva: Kia Söderholm
Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2018