Väkivallan monet kasvot – ja termit

Väkivalta on vahva ja tunteita herättävä sana. Väkivalta on myös ilmiönä monimuotoinen ja ymmärrystämme haastava. Siksi on hyvä pysähtyä tarkemmin pohtimaan, mitä sanoja käytämme ja mitä tarkoitamme, kun puhumme väkivallasta. Jos esimerkiksi ymmärrämme väkivallan vain fyysisenä tapahtumana, voivat muut väkivallan muodot jäädä huomaamatta ja uhri ilman apua.

Ammattilaisten näkökulmasta väkivalta on monimuotoinen ilmiö, joka haastaa tekemään yhteistyötä. Jos kukin ammattilainen tarkastelee väkivaltaa vain omasta näkökulmastaan, voi ilmiö näyttäytyä liian kapeana ja osa sen piirteistä, seurauksista ja toisaalta ratkaisuista jäädä katveeseen. Erityisesti tämä koskee läheisissä ihmissuhteissa tapahtuvaa väkivaltaa, eli lähisuhdeväkivaltaa, jossa auttamisen näkökulmasta yhteistyö eri ammattilaisten välillä on erityisesti tarpeen. Jos väkivaltailmiön käsitteitä ei ole yhteisesti määritelty, emme välttämättä ymmärrä toisiamme, vaikka puhuisimme samasta asiasta.

THL ryhtynyt työhön väkivaltatermien määrittelemiseksi

Väkivaltailmiön käsitteiden yhteistä määrittelyä on kaivattu, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väkivaltaverkosto on tämän vuoden aikana ryhtynyt toimeen. Tarkoitus on laatia väkivaltatyön sanasto, joka sisältäisi määritelmät suositeltavimmille väkivaltatyössä käytettäville käsitteille. Tavoitteena on saada sanasto valmiiksi syksyn aikana.

Lähdimme liikkeelle siitä oletuksesta, että väkivallan sanasto on jokseenkin vakiintunut. Termeistä käymämme keskustelu on kuitenkin tuonut esiin monia erilaisia näkemyksiä siitä, mitä sanoja oikeastaan pitäisi käyttää, missä tilanteissa ja miten ne tulisi määritellä. Olemme miettineet yhdessä, miten lähisuhdeväkivalta oikeastaan määritellään ja mikä ero on lähisuhdeväkivallalla ja perheväkivallalla? Entä saako käyttää termiä kunniaväkivalta vai onko kunniaan liittyvä väkivalta kaikissa tilanteissa parempi termi? Tai käytetäänkö termiä seksuaaliväkivalta vai seksuaalinen väkivalta, ja onko niillä eroja?

Tässä monipolvisessa ja tunteita herättävässä sanaviidakossa on ollut suurena apuna hyödyntää sanastotyön asiantuntijoita, jotka ovat auttaneet meitä jäsentämään ajatuksiamme terminologisen sanastotyön periaattein ja menetelmin.

Väkivalta on moninaista ja siksi tarvitsemme erilaisia termejä

THL:n käsitetyön lähtökohtana on ollut kansainvälisesti hyväksytty WHO:n määritelmä väkivallasta. WHO:n määritelmässä väkivalta tarkoittaa vallan, kontrollin tai fyysisen voiman tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista siten, että tämä kohdistuu toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään ja että tämä johtaa tai voi johtaa fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriytymiseen, perustarpeiden tyydyttymättä jäämiseen tai kuolemaan. Väkivaltailmiö on monitasoinen ja on yksilöllisten, ihmisten välisiin suhteisiin liittyvien, sosiaalisten, kulttuuristen ja ympäristöllisten tekijöiden monimutkaisen yhteisvaikutuksen tulos.

Sanastotyön käsitejärjestelmässä on pyritty kuvaamaan väkivallan monitasoisuutta sekä käsitteiden sisältöjä ja käsitteiden välisiä suhteita. Yleisesti käytettyjä väkivaltaa kuvaavia käsitteitä on katsottu eri näkökulmista. Väkivaltaa voidaan luokitella ihmissuhteiden mukaan: esimerkiksi perheväkivalta, parisuhdeväkivalta tai lähisuhdeväkivalta. Naisiin kohdistuva väkivalta -käsite kuvaa väkivaltaa sukupuolen mukaan, ja väkivaltaa voidaan kuvata väestöryhmän mukaan: esimerkiksi vammaisiin kohdistuva väkivalta. Lisäksi väkivaltaa voidaan kuvata tapahtumapaikan mukaan: esimerkiksi kadulla tapahtuva väkivalta. Yksi yleinen tapa kuvata väkivalta käsitettä on väkivallan ilmenemisen mukaan: esimerkiksi fyysinen tai henkinen väkivalta.

Työ on kuitenkin vielä kesken. Esimerkiksi kun kuvataan väkivaltaa, joka kohdistuu ihmisen seksuaalisuuteen tai loukkaa ihmisen kehollista itsemääräämisoikeutta, ollaan erityisen herkällä alueella. Tästä väkivallasta on myös lainsäädännössä ja käytännön työssä käytössä erilaisia muotoiluja. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä, ja se kytkeytyy vahvasti ihmisen minäkuvaan ja identiteettiin. Ihmisen seksuaalisuuden vahingoittaminen myös traumatisoi uhria usein syvästi. Tästä syystä yhteinen keskustelu suositusten aikaansaamiseksi on vielä tarpeen. Kieli myös elää ja muuttuu, joten myös myöhemmin päivitykset sanastoon ovat mahdollisia.

Miten valitsen oikean termin?

Käyttötarkoitus rajaa aina sanojen valintaa. Esimerkiksi tutkija ja väkivallan uhrien kanssa työskentelevä puhuvat väkivallasta eri tavoin. Myös näkökulma vaikuttaa. Esimerkiksi silloin, kun halutaan korostaa väkivaltailmiön sukupuolistuneita piirteitä, käytetään termejä, jotka sitä parhaiten kuvaavat. Eri sukupuoliin kohdistuu väkivaltaa lähes yhtä paljon.

Väkivalta ei ole kuitenkaan sukupuolittain tarkasteltuna samanlaista, vaan eroja liittyy sekä väkivallan kokemiseen, käyttöön, piirteisiin että sen seurauksiin. Naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan usein erikseen, sillä se on yksi vakavimmista maailmanlaajuisista ihmisoikeusrikkomuksista ja este sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle. Sen ehkäisyyn velvoittavat kansainväliset ihmisoikeussopimukset.

Väkivaltaa kokeneen kohtaamista ja hoitoa luodessa tulee kuitenkin huomioida, että väkivallan uhri voi olla kuka tahansa sukupuoleen, ikään tai muihin ominaisuuksiin katsomatta. Kaikilla ihmisillä on oikeus saada apua ja tukea väkivallan kokemisen jälkeen, jotta toipuminen voi tapahtua mahdollisimman suotuisasti. Ammattilaisten puhe ohjaa uhrien kokemusta avun saannin helppoudesta tai vaikeudesta. Siksi on tärkeää, että väkivalta ymmärretään ilmiönä riittävän monimuotoisena ja etenkin uhrin näkökulmaa kunnioittaen. Tähän pyrimme myös sanastossamme.

Helena Ewalds, kehittämispäällikkö
Katriina Bildjuschkin, asiantuntija
Reetta Siukola, kehittämispäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

Lue koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2019