Ovatko pakkoavioliitot ihmiskauppaa?

Noomi on mennyt kotimaassaan naimisiin rakastamansa miehen kanssa. Mies on aiemmin saanut Suomen kansalaisuuden ja aviopari muuttaa Suomeen. Suomessa miehen käytös muuttuu. Hän kontrolloi Noomin elämää, taloutta ja sosiaalisia suhteita. Mies käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa, eikä Noomi tiedä mistä saisi apua. Mies on uhannut, että mikäli Noomi kertoo tilanteestaan tai hakee avioeroa, hänet lähetetään takaisin kotimaahan, missä avioeroa ei hyväksytä. Mies on myös uhannut levittää perättömiä Noomia koskevia huhuja, joiden myötä Noomi todennäköisesti suljettaisiin yhteisönsä ulkopuolelle tai hän joutuisi muun henkisen ja fyysisen väkivallan uhriksi yhteisössään.

Tarina on yhdistelmä useiden pakkoavioliiton uhriksi joutuneiden asiakkaittemme tapauksia. Heidän joukossaan on myös henkilöitä, jotka ovat saapuneet Suomeen avioiduttuaan valtaväestöön kuuluvan suomalaisen kanssa ja suomalaisia, jotka on aiemmin lähetetty vanhempiensa kotimaahan avioitumaan sopivaksi katsotun henkilön kanssa.

Pakkoavioliitto tai sen kaltainen suhde on ihmiskaupan muoto

Ulkopuolisten on haastavaa tunnistaa tilanne, eikä pakkoavioliitossa elävä itsekään aina tiedä joutuneensa rikoksen uhriksi. Suhde on voinut alkaa molempien suostumuksesta, mutta päätynyt pisteeseen, jossa toinen osapuoli joutuu hyväksikäytetyksi eikä pääse tilanteesta pois ilman seuraamuksia. Kuten Noomin tapauksessa, tilanteeseen liittyy usein painostusta sekä henkistä, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa tai niiden uhkaa.

Ulkopuolisille tilanne voi tulla ilmi esimerkiksi lähisuhdeväkivaltana tai kontrollointina, kuten huomiota herättävänä saattamisena kouluun tai asiointikäynneille. Toisinaan tilanteisiin ei epäilyistä huolimatta kulttuurisensitiivisyyden nimissä ole puututtu. Kyseessä on kuitenkin vakava rikos, jota ei voi perustella tapakulttuurilla.

Suomessa pakkoavioliittoa ei ole kriminalisoitu sellaisenaan

Avioliittoon tai sen kaltaiseen suhteeseen pakottaminen voi tällä hetkellä tulla rangaistavaksi ihmiskauppana (RL 25:3), törkeänä ihmiskauppana (RL 25:3a) tai pakottamisena (RL 25:8). Asiakkaittemme tapausten perusteella olemme kuitenkin huomanneet, ettei ihmiskaupan tunnusmerkit täyttäviä pakkoavioliittotapauksia useinkaan tutkita edellä mainituilla rikosnimikkeillä, vaan sarjana muita tapahtumiin viittaavia nimikkeitä, kuten törkeä pahoinpitely, raiskaus tai esimerkiksi painostamiskeinoina käytetyt salakatselu ja perättömän tiedon levittäminen.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin vuonna 2017 julkaisemassa Pakkoavioliittojen esiintyminen ja ilmitulo Suomessa -selvityksessä todetaankin pakkoavioliittojen tunnistamisen haasteista: ”Haasteena voi olla myös, etteivät suomalaiset viranomaiset yleisesti ottaen miellä pakkoavioliittoa ihmiskaupaksi eikä sitä tulla ajatelleeksi ihmiskaupan tunnusmerkistön näkökulmasta. Tämä on haaste myös esitutkintaviranomaisten osalta. Ilmiön tunnistamisessa järjestöjen rooli viranomaisten ja pakkoavioliittojen uhrien välillä on tärkeä.” Pakkoavioliittoja koskien uuteen hallitusohjelmaan on kirjattu, että mahdollisuutta pakkoavioliiton kriminalisointiin selvitetään ja niiden mitätöinti mahdollistetaan.

Suhde ja sen osapuolet ovat voineet päätyä pakkoavioliittotilanteeseen hyvin erilaisista lähtökohdista. Monien asiakkaittemme tapauksissa suhteen toinen tai molemmat osapuolet kuuluvat yhteisöön, jossa tapaperinteen ja ideologian mukaan avioliittoa ja liitossa pysymistä pidetään pyhänä asiana. Avioliitosta eronneen henkilön ajatellaan käyttäytyneen yhteisön silmissä häpeällisellä tavalla ja haavoittaneen perheen tai yhteisön kunniaa. Useat pakkoavioliittossa olevat asiakkaamme kohtaavatkin myös kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa joko puolison, perheen tai yhteisön toimesta.

Kunniaan liittyvällä väkivallalla tarkoitetaan perheen, suvun tai yhteisön sisällä tapahtuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, jota perustellaan kunnianormien puolustamisella, kun yhteisön jäsenen ajatellaan käyttäytyneen tavalla, joka vaarantaa perheen tai yhteisön kunnian muun yhteisön silmissä. Käsitys siitä, mitä on kunnia, voi olla hyvinkin vaihteleva. Se voidaan määritellä eri tavoin eri yhteisöissä ja sen merkitys yksilölle voi muuttua eri elämänvaiheissa. Tätä kuvastavat myös asiakkaittemme hyvin yksilölliset ja muuttuvat tilanteet.

Kuten Noominkin tapauksessa, kontrollointi, uhkailu ja painostus ovat tyypillisiä kunniaan liittyvän väkivallan muotoja. Mies uhkaa levittää perättömiä, vahingoittavia huhuja ja lähettää hänet takaisin kotimaahansa. Monet pakkoavioliitossa elävät asiakkaamme kokevat, etteivät halua loukata vanhempiaan tai yhteisöään tuottaen heille pettymyksen ja häpeää eroamalla puolisostaan. He pitävät todennäköisenä, että kunnian palauttamisen nimissä heitä rangaistaisiin väkivaltaisesti ja eristettäisiin yhteisön ulkopuolelle jos tieto erosta leviäisi. He kokevat, ettei tilanteessa ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä pakkoavioliitossa puolison kontrollin alaisena.

Viranomaisille ilmoittamista pelätään

Usein pakkoavioliiton uhriksi joutuneiden asiakkaittemme tilanteista voidaan siis tunnistaa sekä ihmiskaupparikos että kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa. Kun tilanteiden moninaiset piirteet ja riskitekijät tunnistetaan ajoissa, voidaan varmemmin löytää asiakkaiden turvallisuuden kannalta oikeanlainen lähestymistapa ja tarvittavat tukitoimet tilanteiden ratkaisemiseksi.

Lähes jokainen asiakkaamme on joutunut pohtimaan pitkään, uskaltaako ilmoittaa tilanteestaan viranomaisille. Väkivallan uhka ja toisaalta kunnioitus perheen ja yhteisön ideologiaa ja tapaperinnettä kohtaan vaikuttavat osaltaan päätökseen. Rikosprosessin tiedetään olevan pitkä ja ennakoimaton, eikä uhrin turvallisuutta voida aina taata. Asiakkaamme kokevat usein olevansa umpikujassa jo valmiiksi vaikeissa, ennakoimattomissa tilanteissaan.

Pakkoavioliittojen esiintyminen ja ilmitulo Suomessa -selvityksessä todetaan osuvasti: ”Oikeusjärjestelmämme on rakennettu sen varaan, että sitä käyttävät rationaaliset ja keskenään tasaveroiset osapuolet. Siksi ongelmia saattaa syntyä, kun toinen osapuoli tarvitseekin enemmän apua, jotta menettely olisi oikeudenmukainen ja osapuolilla tasaveroiset mahdollisuudet päästä oikeuksiinsa. Maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset voivat kohdata prosessin aikana monenlaisia haasteita, ja kulttuurinen väkivalta tuo tähän oman lisänsä. Jatkossa rikosprosessia koko laajuudessaan (poliisi–syyttäjä–tuomioistuin) olisi hyvä tarkastella siitä näkökulmasta, että se turvaisi jokaiselle yhtäläiset ja tosiasialliset mahdollisuudet päästä oikeuksiinsa.”

Rikosuhripäivystyksessä jatkamme työskentelyä sen eteen, että tulevaisuudessa uhrien tarpeet tunnistetaan entistä tehokkaammin ja oikeus toteutuu varmemmin.

 

Saara Pihlaja, RIKUn ihmiskaupan uhrien auttamistyön erityisasiantuntija

Lähteet:
• Toivonen, Virve (2017): Pakkoavioliittojen esiintyminen ja ilmitulo Suomessa -selvitysmuistio. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.
• Oikeusministeriö (2019): Pakkoavioliittojen ehkäisyn ja torjunnan tilannekuva sekä kartoitus jatkotoimenpiteistä -muistio. Demorkratia-, kieli- ja perusoikeusasioiden yksikkö.
• Valtioneuvosto (2019): Pääministeri Antti Rinteen hallituksen ohjelma 6.6.2019. Valtioneuvoston julkaisuja 2019:23

Lue koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2019