Romaninaisten kokema lähisuhdeväkivalta on edelleen tabu

Perheen sisällä koettu väkivalta on niin vaikea asia romaniyhteisölle, että siitä ei voi antaa haastattelua omalla nimellä edes silloin, kun itse ei ole ollut väkivallan uhri.

Teksti: Heli Yli-Räisänen

Lähisuhdeväkivaltaa on valtaväestössä, mutta pienemmät kulttuuriyhteisöt tarvitsevat sen kitkemiseksi myös omien erityispiirteidensä tunnistamista – niin kuin myös auttamispalveluiden tarjoajat tarvitsevat tietoa näistä kulttuuriyhteisöistä.

Romaninaisista avunhakijoina kolmannen sektorin palveluiden piirissä on vähän tietoa, sillä tietoa ei saa tallentaa rotuun ja etnisyyteen liittyen, totesi oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Mervi Sarimo maaliskuussa 2019 Espoossa pidetyssä kansainvälisessä romaninaisten konferenssissa.

Sarimon mukaan jotakin kokemustietoa on kuitenkin esimerkiksi turvakodeista, joita Helsingin seudulla on kolme. Niissä on säännöllisesti asiakkaina romaninaisia ja paikalla yleensä vähintään yksi. Samoin monikulttuurisuuteen erikoistuneen Monika-naisten Mona-turvakodissa on lähes jatkuvasti ainakin yksi romaninainen asiakkaana.

Naiset ovat turvakodeissa lähisuhde- tai kunniaväkivallan tai niiden uhkan takia. Turvakotijakson jälkeen asiakkaat voivat hakea tuettua asuntoa, mutta tässä romaninaiset kohtaavat erityisiä haasteita verrattuna valtaväestön lähisuhdeväkivaltaa kokeneisiin naisiin: romaninimi saattaa herättää ennakkoluuloja ja vaikeuttaa asunnon saamista yksityisiltä asuntomarkkinoilta. Asunnon löytämistä voi hankaloittaa myös se, että romaniyhteisössä voidaan määrätä, kuka saa asua tietyllä alueella.

Vain harva romaninainen tekee rikosilmoituksen

Rikosuhripäivystyksen avun piirissä oli Sarimon saamien tietojen mukaan viimeisen viiden vuoden aikana ollut noin 40 romaninaista (naisista jotkut oli ns. kantasuomalaisia naisia, jotka olivat naimisissa romanimiehen kanssa). Suurimmassa osassa tapauksista naiset hakeutuivat RIKUn palveluihin lähisuhdeväkivallan takia.

Osissa tapauksia lähestymiskiellon hankkiminen ja nimen tai henkilötunnuksen vaihtaminen oli tarpeellista. Romaniyhteisö on kuitenkin niin pieni, että lähestymiskieltoa ei ole pidetty suurena apuna. Yli puolet näistä noin 40 naisesta ei tehnyt rikosilmoitusta poliisille kokemastaan väkivallasta. Ne, jotka tekivät, saivat apua RIKUsta rikosprosessissa.

Tietyt kulttuuriset tekijät näyttävät vaikuttavan uhrin kykyyn tai halukkuuteen ottaa apua vastaan. RIKUn kokemustietoon perustuen olisi tärkeää saada asiantuntijoita romanikulttuurin sisältä. Samoin RIKU toivoisi, että olisi vapaaehtoisia tukijoita, joilla on itsellään romanitausta.

Sarimo viittasi tarpeeseen saada vielä lisää tietoa siitä, mitkä tekijät vaikeuttavat romaninaisten avun piiriin saamista lähisuhdeväkivaltatapauksissa, ja minkälaisin keinoin lähisuhdeväkivaltaa saataisiin ehkäistyä romanikulttuurissa. THL on ottanut merkittävän askeleen tiedon lisäämisen suuntaan julkaisemalla esitteen turvakotipalveluista erityisesti romaneja koskien (linkki artikkelin lopussa).

Romaninaiset tekivät aloitteen lähisuhdeväkivallan tutkimiseksi

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 2013 raportin romanien lähisuhdeväkivallasta. Se tehtiin romaninaisten aloitteesta. Julkaisun mukaan valtaväestöstä erottuvia piirteitä romanien lähisuhdeväkivallassa on muun muassa se, että romaninaisten on väkivaltaa kohdattuaan otettava huomioon yhteisön reaktiot. Tämä koskee myös muita suljettuja yhteisöjä.

Myös häpeä, jota koetaan parisuhdeasioista puhumisesta esimerkiksi vanhemmille, vaikeuttaa romaninaisten tilannetta. Kuten valtaväestölläkin väkivallasta kertominen tai viranomaisiin tukeutuminen saattaa johtaa väkivallan laajenemiseen, mutta romanikulttuurissa se voi eskaloitua myös sukujen väliseksi konfliktiksi.

Romaninainen on hierarkiassa miehen alapuolella, ja näin mies voi käyttää väärin omaa asemaansa perheen päänä. Romanikulttuurissa lapset jäävät perinteisesti miehelle erotilanteessa, joten myös tämä estää naisia lähtemästä väkivaltaisista suhteista.

Raportissa todetaan myös, että romaninaiset tarvitsevat yhteisön ulkopuolista apua lähisuhdeväkivaltaan. Turvakodit ja muut palvelut väkivallan uhreille ovat tärkeitä, sillä romaninaisen on vaikea tukeutua omaan yhteisöönsä lähisuhdeväkivalta-asioissa.

Nämä ulkopuoliset toimijat tarvitsevat yhtä lailla lisää tietämystä romaninaisten tarpeista ja haasteista, jotta palveluiden piiriin hakeutuminen helpottuu. Muutokseen tarvitaan kuitenkin myös toimia romaniyhteisön sisällä. Tiedon lisäämistä, väkivallan piirteiden tunnistamista ja lähisuhdeväkivallan kollektiivista tuomitsemista yhteisön sisällä tarvitaan. Sekä romaninaiset että -miehet tarvitsevat tietoa yhteiskunnan säädöksistä, jotka menevät yhteisön sääntöjen edelle.

Asenteiden on muututtava romanien keskuudessa

Mirella (nimi muutettu) haluaa puhua romaninaisten kokemasta lähisuhdeväkivallasta, mutta ei voi tehdä sitä omalla nimellään, vaikka väkivalta ei ole edes koskettanut häntä itseään – niin tabuluonteinen tämä aihe yhteisössä on. Hän on nähnyt lähisuhdeväkivaltatapauksia hyvin läheltä. Hän kertoo, että omista asioista ei voi välttämättä puhua muille, ei edes omille siskoille. Kertominen saattaisi vain pahentaa tilannetta, johtaa väkivallan ja alistamisen lisääntymiseen.

– Romaniyhteisössä on ihmisiä, jotka vähättelevät lähisuhdeväkivallan määrää ja merkitystä romaniyhteisössä, ja tällä tavalla he tekevät siitä ilmoittamisen vielä vaikeammaksi uhreille. Ajatus, että mies saa tehdä naiselleen mitä haluaa ja kurittaa tätä, jos miehen mielestä siihen on syytä, on olemassa ja joillakin edelleen tiukasti käytössä, Mirella kertoo.

Kysymykseen, mitä romaniyhteisön sisällä tehdään lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi, Mirella huokaisee toivottoman oloisena, että mahdetaanko tehdä mitään.

– Romaniyhteisössä yhdenvertaisuus ja tasa-arvoasioiden ymmärtäminen käytännön tasolla on valitettavasti vasta alkutekijöissä. Asennekasvatus on kuitenkin yhteisön itsensä tehtävä.

Käsitys miehen vallasta perheestä, väkivallan kokemusten vähättely, häpeä puhua omista asioista ja hitaasti muuttuvat asenteet ovat Mirellan mukaan selkeitä syitä siihen, miksi lähisuhdeväkivaltaa on romanien keskuudessa niin paljon, eikä asiaa auta hänen mukaansa se, että päihteiden käyttö on kohonnut romaniväestön keskuudessa huimasti. Hän arvelee, että se lisää väkivaltaa perheissä ja niiden ulkopuolellakin.

– Puhumattomuus näistä vaikeista asioista varjostaa kaikkea. Minullakaan ei ole oikein käsitystä, mitä esimerkiksi romanimiehet ajattelevat perheväkivallasta, kun ei näistä asioista puhuta ruokapöydissä. Sukupolvieroja varmasti on. Nuoret ovat paremmin koulutettuja, ihmiset ovat työelämässä romaniyhteisön ulkopuolella – pikkuhiljaa ollaan tietoisia maailmasta yhteisön ulkopuolella. Valitettavasti vain kovin hitaasti, Mirella toteaa.

 

Lue koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2019