Liikennerikoksen uhrin kannattaa hankkia apua

Laura Tuominen, kuva: Maija Astikainen.Kun liikenteessä sattuu onnettomuus, yleensä ainakin yhtä sen osapuolta epäillään rikoksesta. Rikosnimikkeenä on tavallisesti liikenneturvallisuuden vaarantaminen, mutta sen lisäksi voidaan epäillä esimerkiksi rattijuopumusta, vammantuottamusta tai kuolemantuottamusta.  

Rikosvastuun lisäksi syntyy rikokseen syyllistyneelle myös vahingonkorvausvelvollisuus aiheuttamistaan vahingoista.

Liikennerikoksiin liittyy monta ongelmaa ja niiden johdosta maksettaviin korvauksiin paljon harkintaa. Oikeudenmenetysten välttämiseksi suosittelenkin aina uhria kääntymään asiaan perehtyneen lakimiehen puoleen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

Alusta asti oikein

Jottei liikennerikoksen uhri menettäisi oikeuttaan saada korvauksia, pitäisi hänen asiaansa hoitaa alusta asti oikein.

Tämä tarkoittaa sitä, että liikennerikoksesta on ensinnäkin aina tehtävä ilmoitus poliisille. Esitutkinnassa on osattava vaatia sekä rangaistusta että korvauksia. Usein esitutkinta on kuitenkin niin pian onnettomuuden jälkeen, että sekä vahingoittunut että hänen läheisensä ovat vielä niin järkyttyneitä sattuneesta, ettei tuleva vahingonkorvausoikeudenkäynti ole päällimmäisenä mielessä.

Uhrin kannattaa myös varmuuden vuoksi hakeutua lääkäriin, vaikka onnettomuuden jälkeisessä shokkitilassa aluksi tuntuisikin, ettei mitään vakavaa ole sattunut. Omaa tilaa ja sen kehittymistä kannattaa seurata sen jälkeenkin huolella, hakeutua tarvittaessa uudestaan lääkäriin ja pyytää vaikka läheisiä kirjaamaan ylös huomioitaan onnettomuuden jälkeisistä päivistä.

Korvausasioista on hyvä ottaa selvää myös mahdollisimman pian onnettomuuden jälkeen.

Mitä korvauksia uhri voi saada?

Liikennerikoksen uhri voi saada korvauksia mm. sairaanhoitokuluista, tilapäisestä- ja pysyvästä haitasta, pysyvästä kosmeettisesta haitasta sekä ansionmenetyksestä. Myös uhrin läheisillä voi olla oikeus korvauksiin.

Vaikka kyseessä on rikoksella aiheutettu vahinko, maksetaan korvaukset liikennevakuutuksen perusteella. Se tarkoittaa sitä, että uhrin korvaukset maksaa syyllisen ajoneuvon liikennevakuutusyhtiö tai viime kädessä valtio. Joskus myös muilta vakuutusyhtiöiltä voi saada korvausta. Korvausten saamisen edellytyksenä ei ole, että tekijä tuomitaan.  

Valitettavasti uhrin pitää kuitenkin itse huolehtia, että korvausvaatimus tehdään ajoissa ja kaikille oikeille tahoille. Uhrin pitää siis tietää mitä korvauksia hänellä on oikeus hakea, keneltä niitä voi hakea ja milloin niitä on haettava.

Kuka päättää mitä korvataan?

Ensimmäisenä tahona korvauksista päättää vakuutusyhtiö saatuaan uhrilta korvaushakemuksen ja selvitystä tapahtuneesta. Onneksi valtaosassa tapauksia korvausprosessi etenee vakuutusyhtiön kanssa ilman suurempia ongelmia ja uhri saa asianmukaiset korvaukset.  

Vahingonkorvausasiaa voidaan kuitenkin käsitellä myös oikeudessa kahdessa eri menettelyssä.

Mikäli syyttäjä nostaa asiassa syytteen, uhri voi esittää oman korvausvaatimuksensa rikosprosessin yhteydessä. Se edellyttää kuitenkin sitä, että uhri on ensin osannut vaatia korvauksia liikennevakuutusyhtiöltä ja yhtiö on kieltäytynyt niitä maksamasta.

Jos korvausasiaa ei ole käsitelty rikosprosessin yhteydessä tai korvausten määrästä tulee riitaa myöhemmin, asiaa voidaan joutua käsittelemään siviiliprosessissa. Tällöin uhri joutuu hakemaan korvauksia omalla kuluriskillään.

Älä luota pelkästään syyttäjään

Syyttäjä voi esittää asianomistajan korvausvaatimuksen rikosprosessin yhteydessä, mikäli vaatimus on selvä ja perusteltu. Syyttäjän pääasiallisena tehtävänä on kuitenkin ajaa syytettä, ei huolehtia uhrin tai hänen omaistensa vahingonkorvauksista. Usein syyttäjä ilmoittaakin, ettei hän esitä uhrin vahingonkorvausvaadetta. Tällöin vahingonkorvausvaatimuksen ajaminen jää uhrin omalle vastuulle.

Mielestäni uhrin ei missään nimessä kannata lähteä oikeuteen yksin.  Vaikka vahingonkorvausvaateen esittäminen on sinänsä verraten helppoa, sen perusteleminen ja menestyksekäs ajaminen onkin jo vaikeampi juttu. Harvoin uhri pystyykin huolehtimaan omista eduistaan ihan yksin.

Vakuutusyhtiön kanssa voi tulla ongelmia

Joskus käy niin, että tekijä kyllä tuomitaan, mutta uhri joutuu siitä huolimatta pitkälliseen taisteluun vakuutusyhtiötä vastaan korvauksia saadakseen.

Tyypillinen riitatilanne aiheutuu silloin, kun uhrin kuntoutuminen oikeudenkäynnin jälkeen ei etenekään odotetusti ja vakuutusyhtiön mukaan tämä johtuu liikenneonnettomuudesta riippumattomista syistä. Usein aikaa onnettomuudesta on tässä vaiheessa kulunut jo paljon. Jutun hoitaminen on jo vaikeampaa, jos uhri ottaa yhteyttä lakimieheen vasta tässä vaiheessa.

Avustajan ammattitaidolla on merkitystä

Juridista apua voi pyytää ja hakea monesta paikasta. Esitutkinnassa ja vakuutusyhtiön kanssa riitelyssä voi auttaa periaatteessa kuka tahansa. Oikeudenkäynnissä avustajana voi kuitenkin toimia vain joko asianajaja tai ns. lupalakimies.

Olennaista avustajaa valitessa on selvittää etukäteen hänen ammattitaitoaan. Lakimiehen koulutus ei vielä takaa osaamista erityisesti liikennerikoksista. Pelkkää lakimiehen tuntihintaa tuijottamalla voi jutun hoitaminen tulla kalliiksi. Korvaukset saattavat jäädä saamatta ja juttu pitkittyä tarpeettoman pitkäksi. Aiheeseen erikoistunut ammattilainen taas tietää heti alusta lähtien, mikä asiassa on oleellista ja miten sitä kannattaa hoitaa. Hän ei myöskään käytä asian hoitoon tarpeettoman paljon kallista aikaa.

Tukihenkilöllä tärkeä rooli

Oikeudessa uhrin avustajan tehtävänä on ajaa uhrin ja/tai hänen omaisensa vahingonkorvausvaatimusta. Se taas tarkoittaa sitä, että vaikka avustaja haluaisikin tukea uhria tai hänen omaisiaan, vaatii jutun ajaminen yleensä kaiken avustajan huomion.

Rikosuhripäivystyksen vapaaehtoisella tukihenkilöllä onkin tärkeä rooli oikeudenkäynnissä uhrin ja hänen läheistensä tukemisessa.  

Laura Tuominen
lakimies

Laura Tuominen on vahingonkorvausoikeuteen erikoistunut lakimies ja luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Hänellä on kokemusta oikeudenkäynneistä monessa eri roolissa. Hän on toiminut niin asianomistajan avustajana kuin puolustajana, mutta myös tukihenkilönä.

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/2016

Lue koko lehti (pdf)