Syrjintäkysymykset ja todistustaakka rikoslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa
Todistustaakalla tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, kenellä on velvollisuus esittää näyttö tosiseikan tai väitteen osoittamiseksi. Todistustaakan nyrkkisääntönä voidaan pitää periaatetta, jonka mukaan vaatimuksen ja väitteen esittäjän tulee esittää myös todisteet väitteensä tueksi.
Rikoslain 11 luvun 11 §:ssä kielletään syrjintä elinkeinotoiminnassa, ammatin harjoittamisessa, yleisönpalvelussa, virkatoiminnassa tai muussa julkisessa tehtävässä taikka julkista tilaisuutta tai yleistä kokousta järjestettäessä. Rikoslain 47 luvun 3 §:ssä on säännös työsyrjinnästä.
Rikosasioissa todistustaakka on lähtökohtaisesti aina ”kantajapuolella” eli syyttäjällä ja asianomistajalla. Tämä ilmaistaan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 3 §:ssä. Rikosasiassa kantajan on näytettävä ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Oikeuskirjallisuudessa syyttäjän todistustaakkaa pidetään lähtökohtaisesti poikkeuksettomana. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että syyttäjän ajamassa syrjintää koskevassa rikosprosessissa syyttäjän tulee näyttää toteen ne seikat, joihin hänen rangaistusvaatimuksensa perustuu. Syyttäjän todistustaakasta ja myös syyttömyysolettamasta rikosasiassa johtuu, että epäillyllä ei ole velvollisuutta osoittaa itseään syyttömäksi tai osallistua aktiivisesti syyllisyytensä selvittämiseen myöskään syrjintää koskevissa rikoksissa.
Yhdenvertaisuuslain 3 luvun 8 § sisältää syrjinnän kiellon.
Yhdenvertaisuuslain ja rikoslain todistustaakkasäännöt ovat erilaiset. Yhdenvertaisuuslaissa todistustaakka on jaettu. Jaettu todistustaakka yhdenvertaisuuslaissa tarkoittaa kaksivaiheista menettelyä. Ensiksi arvioidaan syrjintäolettamaa ja sen kumoutumista. Tämä tarkoittaa sitä, että syrjinnän kohteeksi joutuneen on tuomioistuimessa tai viranomaisessa ensin esitettävä näyttöä siitä, että syrjintäkieltoa on rikottu. Jotta kantajan nostama syrjintää koskeva kanne/vaatimus voisi menestyä, on kantajan esitettävä sellaista näyttöä tapahtumien kulusta ja muusta tosiseikastosta, jonka perusteella asiaa objektiivisesti arvioiden voidaan olettaa syrjinnän kieltoa rikotun. Pelkkä väite tai epäily ei riitä siihen, että olettama syrjinnästä syntyy.
Jos asiaa käsiteltäessä esitettyjen selvitysten perusteella voidaan olettaa syrjinnän kieltoa rikotun, vastapuolen eli syrjinnästä epäillyn on kumotakseen syrjintäolettaman osoitettava, että kieltoa ei ole rikottu. Toisin sanoen syrjintää kokeneen henkilön on esitettävä syrjinnän kohteeksi joutumisesta näyttöä, ja jos riittävää näyttöä löytyy, syrjinnästä epäillyn on puolestaan esitettävä vastanäyttöä siitä, että syrjintäkieltoa ei ole rikottu.
Todistustaakkaa koskevat säännöt eivät ole selväpiirteisiä. Kukin tapaus edellyttää muun ohella sen arvioimista, kummalla osapuolella on todistustaakka missäkin oikeudenkäynnissä. Todistustaakka voi siten myöskin vaihdella osapuolelta toiselle oikeudenkäynnin aikana.
Mika Haavisto, asianajaja, varatuomari
Asianajotoimisto Kivikoski & Haavisto
Turku
Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/2017.