Syrjäytymisen monet kasvot
Suomen palvelujärjestelmä on liian pirstaleinen
Syrjäytymisen riskit saattavat näkyä jo lapsuudessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitysten mukaan perheiden toimeentulo-ongelmat, päihdeongelmat ja pitkäaikainen työttömyys ovat merkittäviä syrjäytymisen riskitekijöitä.
Syrjäytymisen estäminen kattavilla ja pitkäjänteisillä tukitoimilla on mahdollista, mutta liian usein yhteiskunnan pirstaleinen palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan tarpeeksi ajoissa haastavaan tilanteeseen ja näin syrjäytyminen pääsee syöksykierteeseen.
Puhuttaessa syrjäytymisestä viitataan yleensä koulutus- ja työmarkkinajärjestelmien ulkopuolelle jäämiseen, päihdeongelmiin ja asunnottomuuteen. Näihin liittyvät olennaisena myös elämänhallintaan liittyvät ja terveydelliset ongelmat sekä sosiaalisten suhteiden heikkous. Suomessa syrjäytymisuhan piirissä olevien nuorten aikuisten osuus on edelleen kasvamassa, eikä nykyisten syrjäytyneiden määrää voida kuin arvioida sen vaihtelevuuden vuoksi. Eri tilastoilla voidaan kuvata erilaisia osallisuuden tiloja tai syrjäytymisen riskejä, mutta niistä ei selviä selkeitä faktoja, ketkä ovat syrjäytyneet ja miten heitä voidaan auttaa.
Helsingin kaupungin Etsivän lähityön työntekijät pyrkivät auttamaan konkreettisesti syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia henkilöitä ohjaamalla ja saattamalla heitä suoraan eri palveluihin.
– Meitä on Etsivässä lähityössä kahdeksan työntekijää ja työskentelemme pareittain. Koska Helsinki on alueena hyvin laaja, jokaisella pääilmansuunnalla on oma työparinsa. Työmme tapahtuu pääasiassa toimiston ulkopuolella kaduilla, julkisissa ja puolijulkisissa tiloissa, kirjastoissa, kauppakeskuksissa ja päiväkeskuksissa. Etsivä työ pyrkii löytämään palvelujen ulkopuolelle jääneitä ja erityistä tukea tarvitsevia ihmisiä. Heitä voi löytää esimerkiksi parkkihalleista, rappukäytävistä, majoista ja teltoista metsissä, Etsivän työn tiimi kuvailee.
Tiimi jatkaa, että heidän tavoitteenaan on saada rakennettua luottamus tukea tarvitseviin henkilöihin ja sen myötä ohjata ja saattaa heitä konkreettisesti esimerkiksi päihdekatkolle ja toimeentulotukiasioiden ja asuntotilanteiden selvittelyn pariin.
– Joskus työmme on metsiin jalkautumista ulkona asuvien löytämiseksi. Alussa kontaktin luominen on arkista jutustelua jostain muusta kuin varsinaisesta ongelmasta. Lähestymistapamme on aina tunnusteleva ja epävirallisempi kuin toimisto-olosuhteissa. Tärkeä osa työtämme on tarpeen vaatiessa viedä ilmoitus asiakkaan tuen tarpeesta alueiden asianmukaiselle sosiaali- ja terveyspalvelulle, jotta tukea tarvitseva saa sieltä vastuutyöntekijän pitempijaksoiseen työskentelyyn. Vaikka työmme tapahtuu toimiston ulkopuolella ja on hyvin käytännönläheistä, se on aina myös tavoitteellista ja ammatillista, he tiivistävät.
Erilaisia kohtaloita
Etsivän lähityön tiimi korostaa, että luottamuksen luominen tukea tarvitsevaan on yleensä pitkäjänteistä työtä, sillä palveluiden ulkopuolelle syystä tai toisesta jääneet ovat usein epäluuloisia viranomaisia kohtaan.
– Palveluiden ulkopuolella olevien lähestymisen tulee olla hienovaraista ja kohtaamistilanteessa on tärkeää jättää tukea tarvitsevalla omaa tilaa sekä mahdollisuus vetäytyä keskustelusta pois. Läheisen kontaktin luominen saattaa viedä todella kauan aikaa, sillä monilla kohtaamillamme henkilöillä ei ole puhelimia ja kotia, joten heidän tavoittaminen asioiden hoitamiseksi on haasteellista ja vaatii runsaasti kärsivällisyyttä. Joskus tukea tarvitsevaa saatetaan tervehtiä vuodenkin päivät ennen kuin hän avautuu keskustelemaan, jos silloinkaan.
– Olemme useaan otteeseen olleet sellaisessakin tilanteessa, jossa meille uudella asuinalueella on ulkona aikaansa viettävä ja julkisesti päihteitä käyttävä porukka, johon kontaktin saaminen on haastavaa. Yleensä siinä vaiheessa kun Etsivä lähityö onnistuu auttamaan jossain arkipäiväisessä asiassa yhtä porukan jäsentä, alkavat myös muut kertoa avoimemmin mahdollisista ongelmistaan. Joidenkin tukea tarvitsevien avuntarpeet ovat ratkaistavissa oikea-aikaisilla ja asianmukaisilla tukitoimilla, mutta sitten on myös heitä, joiden ongelmien juuret ovat monisyisempiä ja jopa monisukupolvisia, tiimistä kerrotaan.
– Heidän elämäntilanteensa tasapainottaminen on vaikeampaa ja usein heidän kohdallaan työmme keskittyy lähinnä elämänlaadun parantamiseen. Jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja hyvään kohteluun palveluissa. Tahdomme säilyttää kaikkien tapaamiemme henkilöiden kohdalla toivon näkökulman; voimme esimerkiksi viedä tukea tarvitsevan päihdekatkolle yhä uudestaan, jos hän on itse siihen valmis, Etsivän lähityön tiimi painottaa.
Itsensä kohtaamisen pelko
Yli kolmekymmentä vuotta sitten oman päihteillä höyrystetyn elämän ja asunnottomuuden taakseen jättänyt 68-vuostias Kari Nykänen kertoo auttavansa kodittomia ja muita syrjäytyneitä oman tarinansa avulla.
– Olen nähnyt elämän raadollisuuden niin pohjalta kuin vain mahdollista ja selvinnyt siitä katsomalla totuutta silmiin ja ottamalla tukea vastaan. Kun ymmärrän itse, mistä syrjäytymiskierteessä on usein kyse, pystyn kokemuksieni ja empatian avulla keskustelemaan muille vastaavassa tilanteessa oleville niin sanotusti samalla tasolla, hän kuvailee.
Nykänen jatkaa, että syrjäytyneiden kohtaamissa on erityisen tärkeää luonnollinen empaattisuus ja läsnä olo, sillä apua tarvitsevilla on yleensä voimakas ennakkoasenne eri viranomaisia kohtaan.
– Kun ihminen on ajautunut tarpeeksi pohjalle, hän alkaa pelkäämään kaikkea, jopa itseään. Häpeän tunne omasta tilasta on valtava ja vaikeinta on tuolloin katsoa itseään peilistä ja vieläpä uskaltaa puhua omista ongelmistaan niiden oikeilla nimillä. Suurin uhka ihmiselle on ihminen itse, hän painottaa.
Ruokajonoja ja köyhyyttä
Nykänen kertoo nähneensä köyhyyttä ja kurjuutta läpi elämänsä. Hän on selviydyttyään itse alkanut auttamaan muita eri järjestöjen ja yhdistysten kautta.
– Olen toiminut järjestyksen valvojasta uskottuun mieheen ja eri järjestöjen puheenjohtajasta ruokajonon ruuan jakajana. Kaiken tämän takana on pyyteetön halu auttaa syrjäytyneitä ja syrjäytymisvaarassa olevia ihmisiä. Hätä voi olla kenellä tahansa.
Nykänen kertoo asuneensa itse kadulla vuosia ja turruttaneensa ajatuksiaan ja talvella kylmyydestä huutavaa kroppaansa eri aineilla.
– Voisi sanoa, että olen kokeillut kaikkea muuta paitsi kenkälankkia. Päädyttyäni reilu kolmekymmentä vuotta sitten sairaalaan elimistöni ei polttanut enää mitään ja vaikka olin ollut juomatta liki viikon, promillearvot veressä näyttivät vielä liki kolme promillea, hän muistelee.
Nykänen painottaa olevansa hyvin huolissaan tämän päivän heikompiosaisten tilanteesta, pitkistä ruokajonoista ja nuorista, jotka ajautuvat syöksykierteeseen työttömyyden seurauksena.
– Ihmisille pitää tarjota sellaista työtä, mitä ne tykkää oikeasti tehdä. Yhteiskuntamme työttömyys on tekemällä tehtyä ja syy siihen on yksinkertaisesti rahan maksimointi. Yhteiskuntamme voisi paljon paremmin, jos se olisi inhimillinen ja ihmisläheinen. Täällä eivät toisistaan välittävät ihmiset pärjää, hän sanoo pettyneenä.
Nykänen kertoo haastattelun lopussa alkavansa valmistautumaan Herttoniemen seurakunnan Myllypuron kirkolla järjestettävään Asunnottomien yöhön.
– Valtakunnallisesti Asunnottomien yö järjestetään kerran vuodessa, mutta Myllypurossa Kodittomien yöt jatkuvat kerran kuukaudessa läpi talven. Elintarvikkeiden jako Myllypurossa on aina tiistaisin ja torstaisin. Kodittomien yössä ihmiset saavat käydä saunassa, he saavat ruokaa läpi yön ja nukkua turvallisesti seurakuntasalin lattialle pedatuilla patjoilla. Kodittomat saavat myös puhtaat vaatteet päälleen.
– Turvassa ja lämpimässä vietetyn yön jälkeen kodittomille iskee karu aamu auringonnousun myötä ja kodittomat saavat aamupalan lisäksi hyvää matkaa toivotuksen astuessaan ovesta ulos. Toivottavasti osa heistä palaa kuukauden päästä takaisin, Nykänen lopettaa huokaisten syvään ja toivoo, että olisi vielä voimaa perustaa yhdistys, mikä hoitaisi kaikkia ihmisiä ja antaisi heille suunnaksi terveellisen elämäntavan.
Teksti: Minna Korva-Perämäki
Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 3/2017.