Rikosten vanhentumisajat otetaan huomioon syyttäjän työssä
Koronakriisi on aiheuttanut ruuhkaa tuomioistuimissa. Erikoissyyttäjä Yrjö Reenilä sanoo, että jos uhri on huolissaan rikosasiansa käsittelyaikataulusta, hän voi tarvittaessa kysyä tilanteesta syyttäjältä, jolle asia on jaettu, ja kertoa samalla vanhentumisvaarasta. Rikoksen vanhentuminen tuomioistuinten ruuhkan takia ei kuitenkaan Reenilän mielestä ole tosiasiallinen uhka.
Koronatilanteen vuoksi tuomioistuimet ovat ruuhkautuneet ja rikosprosessi etenee hitaammin kuin tavallisesti. Onko ihmisten huoli syyteoikeuden vanhentumisesta perusteltu ja onko riski todellinen?
Yrjö Reenilä: Ei ole perusteltu. Jos sovittu pääkäsittely on keväällä 2020 koronavirustilanteen vuoksi peruutettu, syytetty on melko varmasti saatu haastetuksi tuohon peruttuun pääkäsittelyyn. Kun syytetty on saatu haastetuksi, syyteoikeuden vanhentuminen on saatu katkaistuksi. Mikäli haastamista ei ole saatu tehdyksi, riski on olemassa.
Otetaanko vanhentumisajat huomioon poliisin ja syyttäjän työssä. Millaisia ohjeistuksia asiasta on?
Reenilä: Luonnollisesti otetaan huomioon molempien työssä.
Syyttäjälaitoksessa käytettävä Sakari-järjestelmä ilmoittaa, että asia on vanhentumassa, sekä määräpäivän, jolloin asia vanhentuu. Järjestelmää pitää käyttää, ja ilmoitus on asiakohtainen, mutta mitään muistutusta esimerkiksi sähköpostiviestillä ei ole. Järjestelmä ei kuitenkaan ole aukoton. Jos esimerkiksi samassa asiassa on useita rikosnimikkeitä, järjestelmä ilmoittaa vain, että jotakin on vanhentumassa. Ja järjestelmä ottaa huomioon vain aikaisimmin vanhentuvan asian. Tällöin pitää itse katsoa, mikä epäilty rikos tai mitkä epäillyt rikokset ovat vanhentumisvaarassa.
Valtakunnansyyttäjä on antanut yleisen ohjeen Syyttäjän tehtävien kiireellisyys ja etusijajärjestys (VKS:2016:4). Sen mukaan syyteoikeuden vanhentumista koskeva rikoslain 8 luku sisältää syyttäjäntehtävässä huomioitavia määräaikoja koskevia säännöksiä. Edelleen ohjeen mukaan, vaikka noiden säännösten ensisijaisena tarkoituksena ei ole säännellä rikosasioiden käsittelyn kiireellisyyttä, saavat säännökset syyteoikeuden vanhentumisen lähestyessä kiireellisyysperusteen luonteen ja velvoittavat syyttäjää asettamaan vanhentumassa olevan asian etusijalle muihin tehtäviinsä nähden.
Poliisin puolelta asia pitää varmistaa, mutta käsittääkseni ensisijaisesti jutun tutkijan ja viime kädessä tutkinnanjohtajan pitää huolehtia, ettei epäillyn rikoksen syyteoikeus pääse vanhentumaan esitutkinnan aikana. Lue lisää: Korona vaikuttaa poliisin ja käräjäoikeuden työhön – ruuhkan purku voi kestää vuosia
Voiko uhri tehdä asiassa jotain?
Reenilä: Rikoksen uhri voi halutessaan kysyä asiansa käsittelystä ja käsittelyaikataulusta syyttäjältä, jolle asia on jaettu, ja kertoa samalla vanhentumisvaarasta.
Minkä verran käytännössä sovelletaan rikoslain 8 luvun 4 §:ää, jossa säädetään syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisesta?
Reenilä: Käsittääkseni melko vähän. Säännöksessä lueteltujen seikkojen täytyy täyttyä, jotta syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamista voidaan hakea. Säännöstä ei ole alun perin tehty sitä varten, että sitä järjestelmällisesti käytettäisiin lyhimpien vanhentumisaikojen tapauksessa. Lyhin vanhentumisaika: Jos rangaistusasteikko on sakosta (sisältää myös rikesakon) enintään vuoteen vankeutta, syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa.
Jos rikosten käsittelyajat tuomioistuimessa venyvät vuosien päähän, voiko syytetty saada syytteen vuotta tai kahta ennen istuntoa, jotta vanhentuminen saadaan katkaistua? Lisääkö tämä riskiä, ettei syytetty saavu paikalle?
Reenilä: En osaa sanoa, haastetaanko syytetty kahden vuoden päästä suunniteltuun istuntoon, se pitäisi tarkastaa tuomioistuimista. On kuitenkin mahdollista, että syytetty haastetaan ilman mitään tarkkaa pääkäsittelypäivää, jotta syyteoikeuden vanhentuminen saadaan katkaistuksi. On inhimillistä, että haastettu unohtaa pääkäsittelypäivän, jos se on vasta kahden vuoden kuluttua.
Vaikka syytetty jäisikin pääkäsittelystä pois, hänelle voidaan soittaa ja yrittää saada hänet vapaaehtoisesti saapumaan myöhemmin samana päivänä pidettävään pääkäsittelyyn. Hänet voidaan myös määrätä noudettavaksi samaan tai myöhempään pääkäsittelyyn. Täytyy muistaa, että saataessa syytetty haastetuksi ennen syyteoikeuden vanhentumista, on vielä toinen määräaika eli rangaistuksen tuomitsemisen estävä vanhentuminen, joka samalla tavalla kuin syyteoikeudenkin vanhentuminen, sisältää eri vanhentumisaikoja.
Esimerkki: 30.9.2020 tehdyn pahoinpitelyn (rangaistusasteikko sakosta enintään kahteen vuoteen vankeutta) syyteoikeus vanhentuu 30.9.2025 eli viidessä vuodessa. Jos syytetty saadaan haastetuksi ennen 30.9.2025, rangaistus voidaan tuomita tuomioistuimessa vielä kymmenen vuoden kuluessa tekopäivästä eli viimeistään 29.9.2030.
Onko rikoksen vanhentuminen tosiasiallinen ongelma? Vai johtuuko vanhentuminen useimmiten käytännössä kuitenkin siitä, että epäilty pakoilee, eikä häntä saada haastettua ajoissa?
Reenilä: Ei ole mielestäni todellinen ongelma. Useimmiten epäilty rikos pääsee vanhentumaan lyhimmän vanhentumisajan ollessa kysymyksessä inhimillisen erehdyksen vuoksi eli ei ole huomattu, että rikos vanhentuu kahdessa vuodessa.
Toinen vaihtoehto on, että epäiltyä rikosta on alun perin tutkittu vakavammalla rikosnimikkeellä, ja esitutkinnassa saadun selvityksen perusteella tai syyteharkinnassa rikosnimike muuttuu lievemmäksi. Esimerkiksi epäiltyä rikosta on aluksi tutkittu pahoinpitelynä, jonka vanhentumisaika on viisi vuotta, mutta se muuttuukin lieväksi pahoinpitelyksi, jonka vanhentumisaika on kaksi vuotta.
Kolmas vaihtoehto on, että esitutkinnassa rikoksen tekoaika on merkitty pitkäksi ja että syyteharkinnassa se katsotaankin lyhyemmäksi.
RIKUteema on Rikosuhripäivystyksen verkkojulkaisu. RIKUteeman 1/2020 aiheena on korona ja sen vaikutukset rikosuhriasioihin. Tilaa uutiskirje, niin saat RIKUteeman suoraan sähköpostiisi.
