Nopea poistuminen Siirry sisältöön

Miten uhria voi auttaa suuren rikostapahtuman jälkeen? Kriisityön asiantuntija vastaa

Riikka Vikström.

Riikka Vikström

Suuret rikostapahtumat, kuten terrorismi ja joukkosurmat, ovat rikoksia siinä missä muutkin väkivaltarikokset, ja niiden uhrit ovat yhtä lailla rikoksen uhreja.

Näitä rikoksia yhdistää muun muassa se, että väkivallan kohteena on usein suuri joukko ihmisiä, jotka joutuvat yleensä kohteeksi sattumalta.

Tulevan Vantaa-Keravan hyvinvointialueen terapiakoordinaattori Riikka Vikström vastasi kysymyksiimme siitä, miten uhreja autetaan suuren rikostapahtuman jälkeen sekä miten niihin voitaisiin jatkossa varautua yhä paremmin.

Vikström on aiemmin työskennellyt 12 vuotta johtavana kriisityöntekijänä Helsingin ja Vantaan sosiaali- ja kriisipäivystyksissä.

Mitä kaikkea tukea psykososiaalinen tuki kattaa?

”Moni ei ehkä tunnistakaan, kuinka laaja psykososiaalisen tuen tehtäväkenttä on. Lyhyesti sanottuna se kattaa kiireellisen sosiaalityön ja akuutin kriisityön.

Kiireellisen sosiaalityön tehtäviin kuuluu ihmisen perustarpeista huolehtiminen: majoitus, ruoka, vaatteet ja kotiinpaluuseen tarvittavien matkalippujen maksaminen.

Akuutin kriisityön osuus taas on se, että tavoitetaan rikostapahtuman uhriksi joutuneet ihmiset, rauhoitetaan heitä ja vahvistetaan heidän turvallisuuden tunnettaan esimerkiksi mahdollistamalla yhteydenotto läheisiin sekä tarvittaessa autetaan uhrit kotiin.”

Mitä uhrien auttamiseksi tapahtuu psykososiaalisen tuen näkökulmasta heti iskun jälkeen, ensimmäisten parin vuorokauden aikana?

”Ensimmäinen ja tärkein asia on, että me tavoitamme ihmiset, jotka ovat jollakin tavalla altistuneet rikostapahtumalle. Osa tavoitetaan sairaalalla, osa tapahtumapaikalla ja osa heidän kotonaan.

Tavoittamiseen liittyy viestintä. Rikostapahtuman jälkeen voidaan esimerkiksi avata puhelinlinja omaistiedustelua varten, kuten sairaalat usein tekevät. Siitä on tärkeä viestiä. Esimerkiksi Turun puukotusten jälkeen avattiin puhelinlinja, jonka avulla saatiin avun piiriin yli sata ihmistä.

Kun ihmiset on tavoitettu, on tärkeää tehdä altistumisen määrittely. Eli esimerkiksi onko autettava henkilö ollut itse paikan päällä, onko hän itse loukkaantunut tai nähnyt jonkun muun menehtyvän.

Avun piiriin kuuluvat myös ne, joiden läheinen on menehtynyt, loukkaantunut tai altistunut vakavasti.”

Miten akuutti apu uhrien perheenjäsenille järjestetään kaoottisissa tilanteissa heti rikostapahtuman jälkeen, kun osa uhreista on vielä sairaalahoidossa ja kuolonuhreja tunnistetaan?

”Suuren rikostapahtuman jälkeen voidaan viranomaisten johdolla avata kriisikeskus. Turun puukotuksen jälkeen heti seuraavana päivänä Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoiset jakoivat torilla tietoa ja tarjosivat apua ihmisille. Kriisikeskus pyritään avaamaan sellaiseen paikkaan, johon on helppoa ja turvallista tulla. Jos kriisipisteestä ei viestitä hyvin, ihmiset eivät välttämättä löydä sinne.

Kriisikeskuksessa aloitetaan sitten psykososiaalisen tuen koordinointi. Selvitetään, mitä ovat uhrien tärkeimmät tarpeet, kuinka paljon on ihmisiä, joiden pitää päästä kotiin ja miten kotiin pääsy järjestetään. Samalla organisoidaan kriisiapua, jota tarjotaan ensimmäisenä menehtyneiden omaisille ja heille, joilla on voimakkaita stressireaktioita.

Lisäksi suuronnettomuustilanteissa sairaalaan voidaan perustaa omaispiste. Yleensä omaispiste perustetaan siihen sairaalaan, jossa on eniten loukkaantuneiden omaisia. Menehtyneiden omaiset ovat ihan ykkösryhmä ja heidän tavoittamisensa on kaikista kiireellisin asia. Menehtyneiden omaiset tavataan yleensä kotona.

Näen tosi tärkeänä, että kriisikeskuksia ja omaispisteitä perustetaan. Uhrien turvallisuuden tunnetta vahvistaa se, että omaiset ovat lähellä. Myös yhteistyö eri toimijoiden kesken on tosi tärkeää. Esimerkiksi psykososiaalinen tuki tekee yhteistyötä sairaalan kanssa.

Avun tarjoaminen ja tilanteen seuraaminen proaktiivisesti on tärkeää. Kaikki eivät välttämättä tarvitse apua, mutta jokaiselle pitää tarjota sitä. Etenkin potentiaalisesti traumaattisten tapahtumien, kuten terrori-iskujen jälkeen, jälkihoitosuunnitelma tulee tehdä kuukausiksi, jopa vuosiksi eteenpäin, sillä uhrin reaktiot voivat tulla paljon tapahtumien jälkeen.

Tärkeää on myös varautua avun tarpeeseen oikeudenkäyntien ja vuosipäivien aikaan.”

Miten näet RIKUn roolin tässä kokonaisuudessa? Entä miten uhrien ohjaaminen RIKUn palveluihin saataisiin toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla?

”Mielestäni myös RIKU voisi olla paikan päällä kriisikeskuksissa antamassa tietoa toiminnastaan ja mahdollisuudesta auttaa ja tukea ihmisiä näissä tilanteissa. Se, että ihmisille jaetaan suuren rikostapahtuman jälkeen jotain esitteitä ei saa heitä hakeutumaan RIKUn palveluihin.

Sairaalan ja psykososiaalisen tuen työntekijöiden tehtävä on yhtä lailla ohjata uhreja RIKUn palveluihin kuin kriisiapuun.”

Nähdäänkö Suomessa riittävän selkeästi se, että myös suurissa rikostapahtumissa, kuten terrori-iskuissa, uhrit ovat myös rikoksen uhreja, joilla on erityisiä oikeuksia ja tarpeita rikoksen uhreina?

”Tiedostetaan, mutta ei riittävän varhaisessa vaiheessa. Olisi hyvä, jos jo kriisin akuuttivaiheessa tunnistettaisiin, että RIKU on tilanteessa auttava toimija. Toki on tärkeää tehdä akuutissa vaiheessa ensin kriisityötä ja huolehtia perustarpeista, mutta olisi myös hyvä, että ihmisillä olisi tieto RIKUsta jo alkuvaiheessa.”

Onko psykososiaalisen tuen toimintamallit mielestäsi järjestetty valtakunnallisesti yhdenmukaisella tavalla vai onko toimintojen järjestämisessä suuria alueellisia eroja?

”Tämä on haastava kysymys. Resurssit ovat alueellisesti hyvin erilaiset ja toimintamalleissakin on eroa Pohjois- ja Etelä-Suomen välillä. Myös väestöpohjat ovat erilaiset.

Uudenmaan alueella on viisi ympäri vuorokauden toimivaa sosiaali- ja kriisipäivystystä, jotka tekevät yhteistyötä, mutta Suomessa on myös paljon päivystyksiä, jotka toimivat yksinään ilman tukea multa päivystyksiltä. Uudellamaalla myös on aivan erilainen päivystysvalmius, koska pienempiäkin onnettomuuksia tapahtuu todella paljon enemmän.

Nythän ollaan isojen uudistusten ja muutosten äärellä, kun Suomeen perustetaan sote-uudistuksen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon valmiuskeskuksia, joten on kiinnostavaa nähdä miten ne yhdenmukaistavat toimintaa.”

Mitkä ovat mielestäsi suurimmat kehittämistarpeet rikoksen uhrille tarjottavan psykososiaalisen tuen osalta?

”Kyllä se valitettavasti on niin, että suurin kehittämistarve on moniviranomaisyhteistyössä ja sen johtamisessa. Aina todetaan, kuinka tärkeää on, että tunnistetaan ja tiedetään kaikkien toimijoiden palvelut. Mutta sitten kun tapahtuu jotain isoa ja on kaaos, jokainen keskittyy vain omaan toimintaansa.

Ajattelen, että iso suuronnettomuustilanne vaatii sitä, että viranomaiset toimisivat yhteen ja toiminta olisi selkeästi johdettua ja tilannekuvaa koottaisiin yhdessä. Kyse ei ole pelkästään viranomaisista, vaan kolmas sektori on myös mukana siinä. Erityisesti SPR, RIKU ja MIELI ry ovat tässä isossa roolissa.

Toinen merkittävä kehityskohde on sellainen viestintä, jolla saadaan suuronnettomuuden jälkeen koottua tietoa siitä, ketkä ovat olleet paikan päällä ja mikä heidän vointinsa on. Ihmisten tavoittaminen tällaisessa tilanteessa on isoin haaste.

Esimerkiksi Manchesterissa Isossa-Britanniassa vuonna 2017 tehdyn itsemurhaiskun jälkeen viranomaiset avasivat nettisivut, jonne ihmiset pystyivät kirjautumaan ja kertomaan siellä, jos he esimerkiksi olivat loukkaantuneet tai heidän läheisensä oli menehtynyt. Tällaisen viestinnän kehittäminen on jäänyt Suomessa vähän kesken.”

Teksti: Antti Kylmänen
Kuva: Riikka Vikström

RIKUteema

RIKUteema on Rikosuhripäivystyksen verkkojulkaisu. RIKUteeman 2/2022 aiheena on uhrien tukeminen laajoissa rikostapahtumissa. Tilaa uutiskirje, niin saat RIKUteeman suoraan sähköpostiisi.

Lue lisää RIKUn palveluista

Lue lisää

Pääkirjoitus: Uhrien oikeudet on turvattava myös isoissa kriiseissä
Terrorismi haastaa oikeusjärjestelmän
Kuka on asianomistaja terrori-iskussa tai muussa laajassa väkivaltaiskussa?
Blogi: Yllättävästä ja laajasta rikostapahtumasta selviytynyt uhri on myös rikosprosessin asianomistaja
Uhrit saavat tukea laajoissa rikostapahtumissa Rikosuhripäivystyksestä entistä paremmin