Auttajan ja väkivaltaa kokeneen maahanmuuttajataustaisen naisen kohtaamisen pitäisi olla sellainen, että se luo toivoa ja auttaa pääsemään eteenpäin – eikä ainakaan vahvista traumaa. Tähän päästään, kun ammattilaisilla on mahdollisuus uhrikeskeiseen ja sensitiiviseen työskentelyyn, kertovat SARAH-hankkeen Julia Korkman ja Sanni Mäkinen.
SARAH-hanke auttaa maahan muuttaneita naisia, jotka ovat kokeneet sukupuolistunutta väkivaltaa. Euroopan kriminaalipoliittisen instituutin vetämä hanke toimii neljässä EU-maassa. Suomessa sitä toteuttaa Setlementti Puijola. Lue lisää: SARAH: Safe, Aware, Resilient, Able and Heard – protecting and supporting migrant women victims of gender-based violence
Sanni Mäkinen
Setlementti Puijolan Sanni Mäkinen on kohdannut yli 200 maahanmuuttajataustaista naista viime vuonna alkaneen hankkeen aikana. Kahdenkeskisissä kohtaamisissa ja ohjatuissa ryhmätapaamisissa ihmisille on tärkeää nähdyksi ja kuulluksi tuleminen.
”Työni on ihmisen vierellä kulkemista väkivallasta tietoiseksi tulemisessa ja väkivaltakokemusten käsittelyssä. Vaikka aihe on vakava, on tärkeä, että esimerkiksi ryhmätapaamisissa voidaan keskittyä yhdessä olemiseen ja siihen, että irrottaudutaan hetkeksi kaaoksesta. Se herättää toivoa”, Mäkinen sanoo.
Toivoa on myös SARAH-podcasteissa, joissa maahan muuttaneet naiset keskustelevat sukupuolistuneesta väkivallasta ja rohkaisevat myös kuulijoita puhumaan:
Sukupuolistuneella väkivallalla tarkoitetaan väkivaltaa, joka eroaa muodoiltaan, yleisyydeltään tai seurauksiltaan sukupuolen mukaan. Sukupuolistuneen väkivallan kokemuksia ovat muun muassa kunniaan liittyvä väkivalta, seksuaalinen väkivalta, ihmiskauppa, sukuelinten silpominen, pakkoavioliitto, lähisuhdeväkivalta ja häirintä.
Tunnen oloni mukavaksi. Aiemmin olin traumatisoitunut kaikesta, mitä minulle oli tapahtunut, mutta nyt oloni on ok. Tunnen oloni huojentuneeksi tapaamisen aikana. (Lainaus hankkeen asiakkaalta)
Huolenaiheet ovat yllättävän samanlaisia niin Kuopiossa kuin Kreikassakin
Julia Korkman
Hanketta koordinoivan Euroopan kriminaalipoliittisen instituutin HEUNIn Julia Korkmanin mukaan niin tieteellisessä tutkimuksessa kuin käytännön työssäkin näkyy, että sukupuolistuneesta väkivallasta on vaikea puhua. Järjestelmän näkökulmasta on välillä vaikea käsittää, että uhrilla on vaikeuksia sanoittaa kokemaansa. Moni ei ymmärrä, että on joutunut rikoksen uhriksi ja tilanteeseen pitäisi puuttua.
Sanni Mäkinen kertoo, että suurin osa maahan muuttaneista ja väkivaltaa kokeneista naisista ei ole ilmoittanut kokemastaan väkivallasta mihinkään.
”Moni on jopa joutunut viranomaisten väkivallan kohteeksi. Tätä vasten voi miettiä, miltä naisista tuntuu, jos aiempien traumaattisten kokemusten päälle viranomainen ohittaa koko ihmisen ja hänen asiansa?”, Mäkinen sanoo.
Korkman sanoo, että huolenaiheet ovat yllättävän samanlaiset eri puolilla Eurooppaa, vaikka Kuopiossa ja Kreikassa tilanne onkin monin tavoin erilainen.
”Monilla naisista on akuutteja huolenaiheita, ja moni on itse keskellä turvapaikkaprosessia”, hän kertoo.
Mäkisen mukaan on tärkeä kysymys, kuinka viranomaisprosessit ja muiden ammattilaisten kohtaamiset voivat toteutua traumainformoidusti ja kuinka ne voisivat olla niin sensitiivisiä, että kenenkään kokemusta ulkopuolisuudesta tai näkymättömyydestä ei vahvistu.
Minulla ei ole ketään, jolle puhua ja saada purettua ajatuksiani. Tukitapaaminen on minulle todella tärkeää. Kun palaan kotiin, tunnen oloni paremmaksi. Kyllä, minulla on ongelmia, mutta ainakin saan jakaa ne jonkun kanssa.
Joskus uhrin on käytävä mullistava ajatusketju läpi, että voi suunnata eteenpäin
Lukuisat ammattilaiset, muun muassa Maahanmuuttoviraston työntekijät, poliisit, asianajajat, sosiaali- ja terveysalalla sekä järjestöissä työskentelevät kohtaavat maahan muuttaneita ja sukupuolistunutta väkivaltaa kohdanneita naisia. Ammattilaisilla tulisi olla keinot työskennellä joustavasti, sensitiivisesti ja traumainformoidusti, jotta väkivaltaa kokeneella on tilaa käydä tarvittaessa läpi kokemaansa ja keskittyä nykyhetkeen ja tulevaan. Tämä vahvistaa resilienssiä ja auttaa miettimään, miten päästä eteenpäin.
”Voi olla tilanne, että henkilö on asunut Suomessa parikymmentä vuotta ja elää väkivaltaisessa suhteessa. Koko tämän ajan hänelle on toistettu väärää tietoa hänen oikeuksistaan. Hän luulee, että jos hän tekee rikosilmoituksen, lastensuojelu vie lapset pois, koska hän on itse käyttänyt mielenterveyspalveluita. Meidän tulisi huolehtia siitä, että ihmiset ovat tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan väkivallan uhreina ja turvapaikanhakijoina”, Sanni Mäkinen sanoo.
Tietoisuuden lisääminen ei ole yksinkertaista. Tietoa ei voi kaataa toisen päähän ja olettaa, että tilanne korjaantuu. Mäkisen mielestä on tarjottava rinnallakulkijaa ja keskustelutukea niille, jotka sellaista kaipaavat.
Mäkinen puhuu asiakkaan kanssa ja kysyy aluksi, tietääkö tämä, mitä on sukupuolistunut väkivalta. Keskustelu väkivallasta alkaa yleisellä tasolla, mutta usein käynnistyy monimutkainen ja mahdollisesti mullistava ajatusprosessi.
”Jos uhrille kerrotaan, että Suomessa on rikos kurittaa lasta, niin jollekin se tarkoittaa, että hänen äitinsä on tehnyt rikoksen tätä kohtaan. Jos hän suostuu tietoiseksi tulemisen prosessiin, voi joutua käsittelemään myös sen, että on lyönyt omaa lastaan. Se voi tarkoittaa, että joutuu käsittelemään koko oman elämänsä, koska joillakin väkivalta on ollut koko elämän läsnä. Iso ajatusprosessi on kuitenkin pakko käydä läpi, että on voimavaroja lähteä esimerkiksi rikosoikeudelliseen prosessiin. Tehdä rikosilmoituksen, irtautua. Suunnata elämä johonkin muuhun”, Mäkinen sanoo.
Tämä tarkoittaa sitä, että myös suhteessa ammattilaisiin sekä turvapaikka- ja rikosprosessiin kosketuspintojen pitäisi olla sellaisia, etteivät ne aiheuta lisää traumaa.
”Suomessakin viranomaisten pitäisi olla entistä sensitiivisempiä tämän tematiikan suhteen. Oikeusjärjestelmän ja esimerkiksi Migrin pitäisi huomioida, että tällaisten asiakkaiden kanssa työskennellessä vaaditaan erityistä sensitiivisyyttä, jotta ihminen tulee oikeasti ymmärretyksi ja päästään puhumaan itse asiasta”, Julia Korkman sanoo.
Olen iloinen, että hän selitti minulle hyvin yksityiskohtaisesti, mitkä ovat oikeuteni ja mahdollisuuteni täällä.
Myös ammattilaisia on tuettava
Hankkeessa on tarjottu tukea myös ammattilaisille, jotka työskentelevät maahan muuttaneiden sukupuolistunutta väkivaltaa kohdanneiden naisten kanssa. Ammattilaisten tukemista vaikeassa työssään pidetään hyvin tärkeänä asiana.
”Pitää huolehtia, että ammattilaiset saavat tukea. Se on vakavasti otettava riski, että esimerkiksi hyvät poliisit tai asianajajat väsyvät ja lähtevät pois tai kyynistyvät”, Korkman sanoo.
Tukea voi tarjota esimerkiksi kokemuksista ja hyvistä toimintatavoista yhdessä keskustelemalla.
”Empatiasta keskusteleminen on tärkeää. On tärkeä ymmärtää väkivaltaa kokeneiden henkilöiden tilannetta, mutta tunnetasolla ei välttämättä kannata mennä mukaan kokonaan – ammattilaiset tarvitsevat omat suojamekanisminsa, kuten tietty älyllinen suhtautuminen sekä perehtyminen asiatietoon kuten tutkimuskirjallisuuteen, terapiamenetelmiin ja niin edelleen”, Korkman sanoo.
SARAH-hankkeen kokemuksia hyödynnetään esimerkiksi Maahanmuuttovirastossa. Vaikka Maahanmuuttoviraston tehtävä haastatteluissa on selvittää ihmisen syytä hakea turvapaikkaa, sukupuolistuneen väkivallan kokemukset voivat olla keskeisiä. Sisäministeriön kanssa on myös pohdittu, miten oppeja voi hyödyntää poliisin koulutuksessa.
”Yksi konkreettinen asia, missä voisi parantaa, on tulkkien kouluttaminen. On oikeusturvaongelma, että tulkkien laatu on vaihtelevaa. Tähän on tulossa onneksi muutoksia hyvää suuntaan, kun aletaan edellyttää, että haavoittuvassa asemassa olevien uhrien kuulusteluissa hyödynnetään rekisteröityneitä oikeustulkkeja. Tulisi pohtia tulkkien ja poliisien yhteisiä koulutustilaisuuksia, joissa kumpikin ammattiryhmä voisi hyötyä toisen osaamisesta ja kaikille voisi opettaa sensitiivisiä, näyttöön pohjautuvia kuulustelumenetelmiä”, Korkman sanoo.
Kuvat: Julia Korkman: Teemu Mattsson, Sanni Mäkinen: Aili Miettinen
Teksti: Lauri Hovi
SARAH-hanke
- SARAH-hankkeen nimi tulee sanoista safe, aware, resilient, able ja heard.
- Suomessa, Kreikassa, Saksassa ja Italiassa toteutettavaa hanketta koordinoi Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI. Suomesta hankkeessa on mukana Setlementti Puijola.
- Tavoite on lisätä tietoa sukupuolistuneesta väkivallasta sekä väkivaltaa kokeneiden oikeuksista. Hankkeessa nostetaan esille haasteita, joita maahan muuttaneet naiset kohtaavat tavoitellessaan heille kuuluvaa tukea.
- Hankkeessa on muun muassa kehitetty menetelmä vaikuttavuuden arviointiin sukupuolistunutta väkivaltaa kokeneiden tukemistyössä ja tuotettu politiikkasuosituksia (policy brief).
Lue lisää
Rikosuhripäivystys 116 006
Naisiin kohdistuva väkivalta
”Tätä matkaa ei enää tarvitse kulkea yksin” – näin lähisuhdeväkivallan uhri sai apua Rikosuhripäivystyksestä
”En olisi halunnut enää elää niitä hetkiä” – rikosprosessin pitkittyminen vaikeuttaa lähisuhdeväkivallan uhrin toipumista