Ihmiskaupan uhrien oikeusturva ei toteudu

Rikosuhripäivystyksen kannanotto kansainvälisenä ihmiskaupan vastaisena päivänä 30.7.2020.

Ihmiskaupan uhri jää Suomessa edelleen usein ilman oikeutta.

Ongelman mittakaava on laaja. Rikosuhripäivystyksellä oli kesäkuussa runsaat kolmesataa ihmiskaupan ja sen kaltaisen hyväksikäytön uhriksi joutunutta asiakasta. Melkein kaikki ovat joutuneet uhriksi Suomessa.

Valtaosaa asiakkaista on hyväksikäytetty työssään. Osaa on hyväksikäytetty seksuaalisessa tarkoituksessa, pakotettu avioliittoon tai hyväksikäytetty muuten lähisuhteessa. Jotkut asiakkaat on pakotettu rikolliseen toimintaan.

Suomessa on haasteita tunnistaa kaikkia hyväksikäytön muotoja.

Rikosuhripäivystys pitää tärkeänä, että viimeaikaisen uutisoinnin seurauksena ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytön yleisyyteen on herätty ja ongelma on otettu tosissaan.

Julkisuudessa on ollut esillä etenkin ravintola- ja siivousala, jonka lisäksi hyväksikäyttöä esiintyy muun muassa maataloudessa ja rakennusalalla. Ongelmaan puuttumiseksi on ehdotettu useita toimenpiteitä, joita edistetään monialaisissa työryhmissä.

Rikosuhripäivystys on kuitenkin edelleen huolestunut siitä, miten harvoin apua hakeva hyväksikäytön uhri saa oikeutta.

”Asiakkaamme pelkäävät usein hakea apua tilanteeseensa”, sanoo Rikosuhripäivystyksen ihmiskaupan uhrien auttamistyön koordinoiva erityisasiantuntija Pia Marttila.

Kun asiakkaat rohkaistuvat ilmoittamaan rikoksesta, he kohtaavat monenlaisia esteitä.

”Useat asiakkaamme on käännytetty pois poliisiasemalta, kun he ovat menneet ilmoittamaan hyväksikäytöstä. Kun näin tapahtuu, voi vakavakin rikos jäädä tutkimatta.”

Esimerkiksi työperäisen ihmiskaupan uhri saattaa Marttilan mukaan tuoda apua hakiessaan esille lähinnä sen, että hänelle ei ole maksettu palkkaa. Poliisissa tällaisia tilanteita on saatettu pitää palkkariitoina, eikä tapauksia ole lähdetty selvittämään.

Heikoimmassa asemassa olevien työntekijöiden oikeuksia turvaavan lainsäädännön soveltamisessa on puutteita

Alipalkkausta itsessään ei ole Suomessa kriminalisoitu. Ulkomaalaisten työntekijöiden syrjintä vaikkapa alipalkkauksen, ylipitkien työpäivien tai vapaapäivien epäämisen muodossa on kuitenkin kriminalisoitu esimerkiksi työsyrjintänä tai kiskonnantapaisena työsyrjintänä. Silti tällaiset tapaukset tulkitaan usein siviilioikeudelliseksi palkkariidaksi tutkimatta, voiko taustalla olla rikos.

Rikosuhripäivystys julkaisee tänään ihmiskaupan vastaisena päivänä uudistetun sivun, jossa kerrotaan siitä, mistä työvoiman hyväksikäytössä on kyse.

Kun hyväksikäyttötapaukset jäävät tutkimatta, voi työnantaja jatkaa laitonta toimintaa: yhden lievältäkin kuulostavan tapauksen taustalla voi olla systemaattinen toimintamalli, jossa töihin palkataan heikossa asemassa olevia ulkomaalaisia työntekijöitä. Heille saatetaan maksaa vain osasta heidän tekemistään työtunneista tai heitä pidetään töissä pari kuukautta ilman aikomustakaan maksaa palkkaa. Kun he valittavat tilanteestaan työnantajalle, otetaan tilalle toinen työntekijä, jonka kohdalla sama kaava toistuu.

Tällaista liiketoimintaa harjoittavat työnantajat voivat myydä palvelujaan halvemmalla ja saattavat näin hinnoitella rehellisesti toimivat yrittäjät pois markkinoilta. Tämä johtaa siihen, että heikossa työmarkkina-asemassa olevilla työntekijöillä on entistä harvempia vaihtoehtoja työllistyä työhön, jossa noudatetaan edes työehtosopimuksen minimisäännöksiä.

”Harmillisen usea kertaalleen hyväksikäyttötilanteesta irtaantunut ja apua hakenut päätyy myös vastaavaan tilanteeseen uudelleen”, sanoo Marttila.

Epävarma oleskelustatus tekee uhreista alttiita hyväksikäytölle

Erityisen alttiita tällaiselle hyväksikäytölle ovat ulkomaalaiset työntekijät, joiden oma tai perheen oleskeluoikeus Suomessa riippuu työstä. Rikosuhripäivystys on aiemmin tuonut esille, että irtaantuminen hyväksikäyttötilanteesta saattaa johtaa oman tai perheenjäsenten oleskeluluvan epäämiseen.

Erityisen vaikeassa asemassa ovat myös turvapaikanhakijat, jotka pelkäävät palautusta kotimaahansa ja joutuvat parempien vaihtoehtojen puuttuessa tarttumaan epämääräisiin työtarjouksiin, joilla luvataan työntekijän oleskelulupaan oikeuttava työsopimus.

”Tällaisten sopimusten eteen asiakkaamme ovat joutuneet työskentelemään ilmaiseksi ja ilman lakisääteisiä vapaita tai jopa maksamaan työsopimuksesta työnantajalle”, Pia Marttila kertoo.

Häntä huolestuttaa se, että hyväksikäytölle altistavat tekijät saatetaan kääntää uhria vastaan.

”Joidenkin kohdalla asiakkaan tarinan uskottavuuteen on voinut vaikuttaa se, että hän on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen. Kokemuksemme mukaan moni ymmärtää joutuneensa hyväksikäytetyksi juuri siinä vaiheessa, kun luvattua oleskelulupaa ei tulekaan – ja päätyy ilmoittamaan asiasta viranomaisille silloin, kun toivoa oleskeluluvasta tai sen jatkosta ei enää ole.”

Hyväksikäytön torjuminen vaatii erikoistumista

Jos työperäistä hyväksikäyttöä aletaan tutkia, tutkinnat etenevät usein hitaasti. Poliisiin tarvitaankin lisää tietämystä työsyrjintärikoksista ja ihmiskaupasta sekä aiheeseen erikoistuneita tutkijoita.

Helsingin poliisissa vuodenvaihteessa aloittanut työperäiseen hyväksikäyttöön erikoistunut ryhmä on näyttänyt, että erikoistumisesta on hyötyä. Tutkinnat on aloitettu aiempaa tehokkaammin ja rikoksen uhria on tiedotettu paremmin siitä, miten tutkinta etenee.

Erikoistumisen myötä rikosten tunnusmerkistön tuntemus kehittyy ja kentän tuntemus vahvistuu, kun vihjetieto kerääntyy yhteen paikkaan. Tämä parantaa poliisin kykyä paljastaa rikoksia, jolloin vastuu ilmoittamisesta ei ole vain seuraamuksia pelkäävillä rikoksen uhreilla.

Jos ihmiskauppaan ei puututa, se ajaa Marttilan mukaan hyväksikäyttöä entistä enemmän maan alle.

”Kun työntekijät näkevät rikollisten yritysten jatkavan toimintaansa normaaliin tapaan rikosilmoituksista huolimatta, heille saattaa syntyä käsitys, että hyväksikäyttö on valtion hyväksymää. He saattavat kokea, että heillä ei todellisuudessa ole muita vaihtoehtoja kuin suostua jopa epäinhimillisiin työoloihin”, Marttila sanoo.

”Tieto huonoista kokemuksista rikosprosesseissa leviää helposti muillekin samassa tilanteessa oleville. Syntyy suuri ryhmä ihmisiä, jotka kokevat, ettei suomalaisen oikeusvaltion tuoma suoja koske heitä.”

Lisätietoja

Pia Marttila, ihmiskaupan uhrien auttamistyön koordinoiva erityisasiantuntija
Rikosuhripäivystys
040 630 9669
pia.marttila@riku.fi

Työvoiman hyväksikäyttö

Rikosuhripäivystys parantaa rikoksen uhrin, hänen läheisensä ja rikosasian todistajan asemaa tuottamalla matalan kynnyksen tuki- ja neuvontapalveluita. RIKUn palvelut ovat käytettävissä 31 palvelupisteessä ympäri maata – kasvokkain, puhelimitse ja verkossa. Palvelut ovat maksuttomia ja RIKUun voi ottaa yhteyttä myös nimettömänä. RIKUn perustoimintaa rahoittaa oikeusministeriö. Ihmiskaupan uhrien erityistukipalvelua rahoittaa STEA.