RIKU-lehti 4/2009

pdf-lehti

Viinaa ja väkivaltaa – mutta myös katumusta ja muutosta

Nuorten elämään tuppaavat kuulumaan eriasteiset hölmöilyt ja päihdekokeilut. Osalla nuorista hölmöt teot pahenevat rikoksiksi asti ja päihteidenkäytöstä tulee ensin tapa, sitten ongelma.

Tampereen sosiaalipäivystyksessä tunnetaan alkoholin ja nuorten tekemien rikosten yhteisvaikutus.

– Alkoholilla on osuutta tosi suureen osaan nuorten rikoksia, sanoo Sosiaaliasema Paussin sosiaalityöntekijä Jenni Vadén. Hänen mukaansa nuori voi tehdä rikoksen esimerkiksi äkkipikaistuksissaan tai mielenterveysongelmista johtuen, mutta useimmiten rikollisiin tekoihin sysää holtiton alkoholinkäyttö.

Vadénin asiakkaat ovat rikoksista epäiltyjä tamperelaisnuoria, 15-18-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Vadénin työhön kuuluu osallistuminen alaikäisten nuorten poliisikuulusteluihin ja käräjäoikeuden istuntoihin. Hän tekee myös syyttäjänviraston pyytämät henkilötutkinnat.

Katujen kertomaa

Tyypillistä nuoren tekemää väkivaltarikosta ei Vadén oikein osaa kuvailla. Hän sanoo olevansa sisällä nuorten kokemuksissa ja tarinoissa, ja jokaisella tapauksella on omat erityispiirteensä ja lisäsävynsä. Nuorille ominaista on kuitenkin laajan kaveripiirin kanssa liikkuminen. Useimmiten he roikkuvat kaupungilla porukoissa, jolloin joukon mukana on helpompi ajautua ryypiskelyyn ja rikoksiin. Isoissa porukoissa voidaan myös yllyttää muita rötöksiin.

– Kun porukassa kehkeytyy tappelu, useampi tilanteessa mukana ollut voi myös olla syyllistynyt itse tekoon. Mukaan saattaa lähteä sellaisiakin, jotka eivät muuten syyllistyisi pahoinpitelyihin.

– Poikien välinen, kahdenkeskinen tappelu voisi olla esimerkkinä tyypillisestä tapauksesta. Toisinaan epäillään molempia. Toisinaan toinen osapuoli on ollut selvästi ylivoimaisempi, joten uhri ja tekijä erottuvat toisistaan.

Nuorelle itselleen syy tappeluun voi olla hyvinkin selvä, vaikka ulkopuolisesta motiivi saattaa tuntua näennäiseltä. Kaverin tai tyttöystävän puolustaminen voi nuoresta itsestään tuntua oikeutukselta väkivaltaiseen tekoon.

Jo yksi lyönti ja se ensimmäinen pahoinpitely voi aikaansaada pahaa jälkeä. Pojilla on voimaa tai heillä saattaa olla kokemusta esimerkiksi kamppailulajien harrastamisesta. Pojat joutuvat tyttöjä helpommin tappeluihin. Tyttöjen väkivaltakäyttäytymiseen on kuitenkin ilmaantunut uusia, poikien tappeluille ominaisia piirteitä. – Lyödään polvella päähän tai potkitaan uhria. Jäljet voivat olla todella vakavat, Vadén kuvailee.

Tyttöjen käyttämä väkivalta on silti pääsääntöisesti lievempää. He ottavat avukseen kynnet ja hampaat, mutta eivät yleensä lyö kovaa. Toisaalta tytöt taitavat kiusaamisen ja nöyryyttämisen. He lähtevät helpommin yllytyksestä muun joukon mukaan, kun porukassa päätetään kurmuuttaa yhtä kohdetta.

Lue Elina Välimäen artikkeli kokonaisuudessaan RIKU-lehdestä 4/09.

Voit Ladata koko lehden luettavaksi pdf-muodossa tästä