Ohjeita rikoksen uhrin läheisille

Millaisia psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia rikoksen uhrille voi koitua rikoksesta?

Rikos on yleensä aina yllätys, eikä sen kaikkiin seurauksiin voi varautua etukäteen. Fyysisten ja taloudellisten seurauksien lisäksi uhri kokee usein myös psyykkisiä ja sosiaalisia seurauksia – erityisesti kun on kyse väkivaltarikoksista.

On normaalia reagoida epänormaaliin tilanteeseen. Ihmisen oma historia, elämäntilanne, voimavarat sekä tapa käsitellä tapahtunutta vaikuttavat reagointitapaan. Voimakkaita tunteita aiheuttaa myös ajatus, mitä olisi voinut tapahtua. Joillekin ihmisille rikoskokemus aiheuttaa pientä harmia, toisille se on hyvinkin järkyttävä traumaattiseen kriisiin johtava kokemus.

Turvattomuuden, pelon ja ahdistuksen tunteet ovat tavallisia. Ihminen joutuu yllättäen tilanteeseen, jota hän ei uskonut itselleen tapahtuvaksi. Rikoskokemus voi tuntua epätodelliselta ja painajaismaiselta. Ahdistus vie kohtuuttomasti tilaa mielessä, aiheuttaen tuskaa ja arvottomuuden tunnetta. Syyllisyys ja häpeä kietoutuvat toisiinsa.

On hyvin tavallista, että uhri kokee syyllisyyttä tapahtuneesta ja uskoo osaltaan itse aiheuttaneensa tai mahdollistaneensa rikoksen. Tavallisia ajatuksia voivat olla: ”Jos en olisi ärsyttänyt häntä…”, ”Jos en olisi mennyt sinne… ”. Häpeäntunteet voivat estää uhria kertomasta tilanteestaan kenellekään. Häpeän tunnetta on vaikea itse hallita. Vaikka järjellä tietää, että tapahtunut ei ole omaa syytä, häpeä ei siitä huolimatta helpota. Syyllisyyden tunteeseen liittyy toisinaan myös epäily, että ympäristö syyllistää. Herkistyneessä tilassa esimerkiksi poliisin tai muiden auttajien kysymykset voidaan kokea syyllistävinä. Suojautuakseen näiltä tunteilta, uhri saattaa käyttää puolustusmekanismeja. Kokemuksen kieltäminen on yksi esimerkki psyyken tavoista lievittää tuskaa.

Uhri saattaa myös pelätä rikoksen tekijää. Pelko voi liittyä rikoksen toistumiseen tai ajatukseen kostosta. Rikoksentekijän kohtaaminen voi tuntua ylivoimaiselta. Peloistaan huolimatta uhri joutuu yleensä tapaamaan tekijän viimeistään oikeudenkäynnissä.

Rikoksen uhrilla voi olla myös masennusta, syömishäiriöitä tai itsetuhoista käyttäytymistä. Itsemurha-ajatukset ja -yrityksetkin ovat mahdollisia, kuten myös päihteiden ja/tai lääkkeiden väärinkäyttö. Ajatus tuskan helpottumisesta tulevaisuudessa ei aina tuo lohtua, sillä traumaattisen kokemuksen jälkeen ihmisellä ei välttämättä ole kykyä hahmottaa tulevaisuuttaan. Uhri voi kokea itsensä voimattomaksi ja ulkopuoliseksi, jolloin normaalit, arkipäivään liittyvät keskustelut eivät jaksa kiinnostaa. Vihan, aggression, masennuksen ja ahdistuksen tunteet voivat vaihdella ja katkeruus tai kostonhalu saattaa ”myrkyttää mielen”.

Traumaattisesta kokemuksesta johtuen uhrin kyky ajatella ja toimia järkevästi voi heikentyä, jolloin annetun tiedon ymmärtäminen vaikeutuu. Toimintaohjeet saattavat unohtua tai ne muistetaan väärin. Käyttäytyminenkään ei ole aina oman edun mukaista. Esimerkiksi seksuaalisen väkivallan uhri saattaa käydä suihkussa välittömästi, vaikka olisi kuullut että peseytymistä tulisi välttää ennen lääkärin tutkimusta.

Myös rikokseen liittyvät muistikuvat voivat olla sekavia tai uhri ei muista tapahtuneesta juuri mitään. Järkyttävä tapahtuma saattaa lamaannuttaa toimintakykyä osittain tai lähes kokonaan. Keskittymiskyky ja kiinnostus aivan tavallisiin arkisiin tehtäviin voi heikentyä, puhumattakaan vaativista opiskelu- tai työtehtävistä.

Miten voit auttaa läheistäsi, joka on joutunut rikoksen uhriksi?

Jos vasta epäilet läheisesi joutuneen rikoksen uhriksi, voit kysyä häneltä hienovaraisesti, onko kaikki hyvin? Voit kertoa myös havainnoistasi hänen käytöksessään.
Jos läheisesti kertoo sinulle rikoskokemuksestaan, anna hänelle kannustavaa palautetta siitä, että hän on uskaltanut puhua asiasta.
Jos kysymys on lähisuhdeväkivallasta, kerro hänelle tarvittaessa lähestymiskiellon mahdollisuudesta ja tehkää yhdessä turvasuunnitelma.
Älä hämäänny uhrin normaalilta ja varsin tehokkaaltakin vaikuttavan käytöksen vuoksi. On tavallista, että ensimmäisinä päivinä rikoksesta kokemus ei tunnu juuri miltään. Shokki suojaa ihmisen mieltä raskailta tunteilta. Yleensä joidenkin päivien, viimeistään muutaman viikon kuluttua uhri alkaa reagoimaan tapahtuneeseen.
Älä odota tiettyä tapaa reagoida. Ihmisten reagointitavat vaihtelevat paljon.
Ole läsnä ja valmiina auttamaan ja ohjaamaan uhria tarvittaessa ammattiapuun.
Kerro uhrille, että kysymyksessä on rikos ja hänen etunsa mukaista olisi tehdä rikosilmoitus. Mitä nopeammin poliisi saa tiedon, sitä helpommin rikos on selvitettävissä ja uhrin turvallisuus jatkossa varmistettavissa.
Jos uhri ei halua tehdä rikosilmoitusta, motivoi häntä kuitenkin kriisiapuun tai muihin rikosuhripalveluihin. Ensijärkytyksestään selviydyttyään hän saattaa motivoitua myös rikosilmoituksen tekoon.
Anna uhrille mahdollisuus puhua kokemastaan ja usko hänen tarinaansa. Ensimmäisellä kontaktilla on suuri vaikutus siihen, miten uhri jatkossa suhtautuu kokemaansa ja puhuu siitä.
Jos uhri ei ole halukas puhumaan – älä pakota. Kerro, että olet käytettävissä, kun hän on valmis puhumaan.
Älä syyllistä tai vähättele uhrin kokemusta. Jos häntä moralisoidaan ja arvostellaan, hän saattaa sulkeutua kokonaan ja kieltäytyä kaikesta avusta.
Voit silti keskustella hänen valinnoistaan ja varmistaa, että uhri on tietoinen eri näkökulmista. Keskustelun luottamuksellinen ja arvostava sävy ratkaisee.
Painota, että rikoksen tekijä on vastuussa rikoksesta – ei uhri.
Suostu puhumaan myös pelosta. Sen kieltäminen tai vähätteleminen mitätöi uhrin kokemuksen ja loukkaa häntä. Pelkoa ei voi selittää pois järkisyillä. On tärkeää kertoa realiteeteista, mutta esimerkiksi yleistäminen rikoksen tekijän koston harvinaisuudesta ei lohduta uhria – onhan myös harvinaista joutua rikoksen uhriksi. Pelosta puhuminen lievittää ahdistusta ja auttaa hallitsemaan sitä.
Huomioi, että lukeminen, ulkoilu, liikunta ja musiikin kuuntelu tai muut harrastukset voivat helpottaa oloa.
Anna uhrille kirjallista tietoa avunlähteistä ja auta konkreettisesti niiden löytämisessä. Uhrin keskittymiskyky ja muistaminen voivat olla heikkoa tässä tilanteessa.
Ymmärrä, että kynnys avun vastaanottamiselle voi olla korkea. Älä lannistu, vaikka uhri ei heti suostuisikaan apuun.
Älä tuomitse uhria hänen elämän valinnoistaan, vaikka ne eivät mielestäsi olisikaan aina hänen etunsa mukaisia. Esimerkiksi parisuhteessa väkivallan kohteeksi joutunut ei aina jätä väkivaltaista kumppaniaan. Koeta ymmärtää ja hyväksyä, että uhri tekee ratkaisunsa omasta näkökulmastaan parhaalla mahdollisella tavalla.
Pyri olemaan pitkämielinen. Joskus uhri haluaa puhua tapahtuneesta yhä uudelleen. Saatat kokea sen hämmentävänä ja jopa kyllästyttävänä – ”johan nämä asiat on käyty läpi”. Asiasta puhuminen auttaa jäsentämään kokemusta ja selviytymään siitä.
Älä kiirehdi toipumista. Anna uhrin toipua omassa tahdissaan. Toipumiseen vaadittava aika vaihtelee eri ihmisillä.
Ole lämmin ja tilaa antava tuen tarjoaja. Koeta hillitä mahdollista uteliaisuuttasi, äläkä ryhdy ylihuolehtimaan. Kysy suoraan, millaista tukea uhri haluaa sinulta.
Älä jätä uhria yksin. Pysy hänen rinnallaan, vaikka etääntyminen voisi joskus tuntua helpommalta.
Rajaa tarvittaessa omaa osallistumistasi. Jakakaa tukijan taakkaa muiden läheisten kanssa.
Arjen rutiinit ja niissä tukeminen ovat myös tärkeitä auttamisen muotoja. On tavallista, että uhri ei ole jaksanut huolehtia juuri näistä asioista.
Muista, että rikoksen uhri on myös tavallinen ihminen, vanhempi, ystävä, sisarus, työ- tai opiskelutoveri yms. Hän ei välttämättä halua tulla kohdelluksi jatkuvasti rikoksen uhrina. Kohtele häntä normaalisti arjen tilanteissa.
Tehkää yhdessä hyvältä tuntuvia asioita. On tärkeää, että teillä on myös muuta tekemistä ja ajateltavaa.
Tunnista myös omat rajasi ja huolehdi omasta jaksamisestasi. Järkyttävä tapahtuma koskettaa myös läheisiä ja usein reaktiot voivat olla samanlaisia kuin uhrillakin.
Huomioi, että usein läheiset kokevat syyllisyyttä, etteivät ole voineet estää tapahtunutta, ja avuttomuutta siitä, miten osata auttaa, tai vihaa, miksi näin piti käydä. Ne ovat normaaleja tunteita. Tunteiden jakaminen muiden läheisten tai jonkun ulkopuolisen kanssa voi helpottaa oloa.
Myös läheiset voivat saada tukea ja neuvontaa sekä tarvittaessa oman tukihenkilön Rikosuhripäivystyksestä. Tukihenkilöitä voi kysyä Rikosuhripäivystyksen palvelupisteistä tai täyttämällä yhteydenottopyynnön palveluumme.

Lue lisää

Muualla verkossa

Lähisuhdeväkivallan uhriksi joutuneen naisen läheiselle suunnattu Naisten Linja ry:n opas suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi