Laki suojelee asianomistajaa

Laadukas esitutkinta ja uhrin suojeleminen oikeusprosessin aikana tukevat uhrin toipumista

Suomen lain mukaan jokainen ihminen on syytön siihen saakka, kunnes toisin todistetaan. Oikeusprosessi on kokonaisuudessaan pitkä ja raskas operaatio uhrille. Uhria voidaan kuitenkin suojella koko oikeusprosessin ajan eri toimin.

Erilaisia rikoksia tehdään koko ajan ja erityisesti netissä ne lisääntyvät. Uhreja on myös erilaisia ja joskus rikoksen uhri voi kokea pelkoa ja turvattomuutta jo esitutkinnan aikana. Mikäli uhri kokee, että joku pelottelee tai uhkaa häntä tai yrittää kostaa hänelle, uhrin tulee kertoa tuntemastaan asiasta viranomaisille mahdollisimman pian.

Tällaisissa tapauksissa viranomaiset arvioivat, tarvitseeko uhri suojelua esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Samalla viranomaiset arvioivat yhdessä uhrin kanssa, mitä toimenpiteitä uhrin suojeleminen vaatii. Suojelutoimenpiteiden arvioinnissa otetaan huomioon uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet, olosuhteet ja rikoksen laatu. Esitutkinnan aikana uhri voi pyytää esimerkiksi samaa sukupuolta olevan poliisin suorittamaan kuulustelut.

Vastakuulustelun merkitys

Helsingin käräjäoikeudessa vuoden 2010 syyskuusta lähtien työskennellyt käräjätuomari Riikka Rask kertoo, että rikosprosessi koostuu esitutkinnasta, syyteharkinnasta, oikeudenkäynnistä sekä rangaistuksen täytäntöönpanosta.

– Rikosasiassa asianomistaja on yksi osapuoli oikeudenkäynnissä, jossa on tarkoitus selvittää, mitä on tapahtunut, onko teossa kysymys rikoksesta ja kuka on syyllistynyt kyseiseen rikokseen. Asian selvittäminen voi joskus olla asianomistajalle vaikea tilanne ja tämä pyritään ottamaan huomioon erilaisin suojelutoimenpitein ja järjestelyin. Asianomistaja ei useinkaan tiedä näistä mahdollisuuksista, ja myös tästä syystä on tärkeää, että asianomistajalla on oikeudenkäynnissä avustaja, joka osaa tuoda suojeluntarpeen esille prosessin eri vaiheissa, Rask painottaa.

Käräjätuomari Rask jatkaa, että yleisesti kaikkien kannalta olisi tärkeää, että rikosasiat saadaan tutkittua laadukkaasti ja että syyteharkinta ja oikeudenkäynti toteutuvat joutuisasti.

– Asian viipyminen pitkään on varmasti yksi suurimpia epäkohtia koko rikosprosessin aikana. Painottaisin vastaajan vastakuulustelun asianmukaisen toteutumisen merkitystä myös asianomistajan aseman kannalta. Mikäli vastakuulusteluoikeus esitutkinnassa laiminlyödään, siitä aiheutuu ongelmia oikeudenkäynnissä. Jos vastakuulustelua ei ole toteutettu laadukkaasti, se voi joko heikentää mahdollisuuksia käyttää asianomistajan tallennettua kertomusta näyttönä oikeudenkäynnin aikana tai johtaa esitutkinnan täydentämiseen ja lisäesitutkintaan. Nämä puolestaan taas viivästyttävät oikeudenkäyntiä, hän huomauttaa.

Käräjätuomari Rask kertoo, että asianomistajaa voidaan suojella rikosprosessin ajan eri tavoin. Itse oikeudenkäynnin aikana asianomistaja voi joissakin tapauksissa puhua näkösuojan takaa tai ilman, että syytetty on samassa tilassa (ns. pelkäävän todistajan tila).

– Ennen oikeudenkäynnin alkamista voidaan myös järjestää odotustilanne ja saliin meneminen siten, että asianomistaja ei joudu kohtaamaan vastaajaa. Pääsääntöisesti tällaisiin toimiin ryhdytään pyydettäessä. Seksuaalirikokset käsitellään pääsääntöisesti yleisön läsnä olematta ja asiakirjat määrätään salassa pidettäviksi. Muiden rikosasioiden käsittely on pääsääntöisesti julkista.

– Esitutkinnassa tehtyä tallennetta asianomistajan kuulemisesta käytetään pääsääntöisesti silloin, kun asianomistaja on alle 15-vuotias, mutta myös erityisen suojelun tarpeessa olevien 15–17-vuotiaiden kohdalla tämä on mahdollista. Tietyin edellytyksin myös yli 18-vuotiaiden seksuaalirikosten uhrien esitutkinnassa tehtyä videotallennetta voidaan käyttää. Mahdollisuuksia käyttää videotallennetta on lisätty, joten on entistä tärkeämpää, että esitutkinnassa vastaajan vastakuulusteluoikeudesta on huolehdittu asianmukaisesti eli vastaajalla on käytössä avustaja tai puolustaja, joka on voinut harkita, onko vastaajalla tarvetta esittää asianomistajalle kysymyksiä. Jos tämä laiminlyödään, asianomistajan kertomuksen vastaanottaminen näyttönä on vastaajan vastakuulusteluoikeuden puuttumisen takia ongelmallista, Riikka Rask painottaa.

Tietojen suojeleminen medialta

Media nostaa mielellään esille yksittäisiä tapauksia ilman, että tapahtuneen teon yksityiskohdista tiedetään juuri mitään. Lähtökohtaisesti media ei koskaan saa käyttöönsä salassa pidettäviä tietoja, joten puhtaasti julkisen tuomion perusteella ei voida päätellä tarkkaan, miten oikeus on kyseiseen tuomioon päätynyt.

Käräjätuomari Rask selventää, että tuomioistuin voi määrätä asianomistajan henkilöllisyyden salassa pidettäväksi rikosasiassa, joka koskee arkaluonteista tai yksityiselämään liittyvää seikkaa. Lisäksi tuomioistuin voi asianomaisen pyynnöstä tai muusta painavasta syystä johtuen määrätä oikeudenkäyntiasiakirjat joko osittain tai kokonaan salassa pidettäväksi niiltä osin, kun ne sisältävät arkaluonteista tietoa rikoksen uhrista, hänen yksityiselämästä ja terveydentilasta tai sellaista tietoja uhrista, joiden antaminen rikkoisi hänen oikeuksiaan.

– Asianomistajan nimen salaaminen ei käsittääkseni vääristä julkista tietoa. Itse pyrin kirjoittamaan tuomiot aina siten, että perustelut ovat mahdollisimman julkiset. Tällöin vain asianomistajan henkilöllisyys ja tiedot, joista asianomistajan henkilöllisyyden voisi päätellä, ovat salassa pidettäviä. Usein perustelut on mahdollista kirjoittaa siten, että vain asianomistajan nimi ja ehkä myös todistajan nimi on korvattu julkisessa versiossa kirjaimella, mutta muuten perustelut ovat samat julkisessa ja salassa pidettävässä versiossa, hän painottaa asiaa käräjäoikeuden kannalta.

Uhria täytyy tukea koko prosessin ajan

Sisäministeriön Rikoksen uhrin suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirjan mukaan suojelutarpeen arviointimenettelyn tarkoituksena on hyvissä ajoin tunnistaa uhrin suojelutarve ja määrittää uhrin esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä tarvitsemat erityiset suojelutoimenpiteet.

Arvioinnin tehtävänä on tunnistaa sellaiset asianomistajat, joiden kertomuksen saamista näytöksi voidaan helpottaa rikosprosessin aikana toteutettavilla suojelutoimilla. Arvioinnin päämääränä on hankkia viranomaisen näkemys siitä, voitaisiinko prosessin aikana toteutettavilla toimilla helpottaa asianomistajan asemaa tapahtumista kertovana uhrina. Näin voidaan edistää osapuolten täysipainoista osallistumista prosessiin, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista ja aineelliseen totuuteen pääsemistä. Esitutkintavaiheessa tehty arviointi ei kuitenkaan sido tuomioistuinta.

Oikeuspsykologian ja kriminaalipsykologian dosentti, psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholm psykologi- ja lakiasiaintoimisto PsyJuridicasta kertoo pitävänsä erittäin tärkeänä, että uhreja suojellaan koko oikeusprosessin ajan.

– Sanoisin, että usein on jopa välttämätöntä uhrin psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, että hänellä on mahdollisuus todistaa esimerkiksi sermin takaa. Katson, että mahdollisuus uhrin suojelemiseen jo lähtökohtaisesti alentaa kynnystä rikosilmoituksen tekemiseen. Suomessa on viime vuosina edistytty uhrin suojelemisasiassa merkittävästi erityisesti rikosuhridirektiivin myötä. Tällä hetkellä toimistossamme uhrien suojeluun liittyvät huolenaiheet liittyvät pääasiallisesti siihen, että he eivät tiedä mitä oikeudenistunnossa tapahtuu ja miten syyttäjä tai puolustuksen oikeudellinen avustaja heitä kohtelee istunnossa. Olen kehittänyt tätä varten erityisen valmistelumenetelmän oikeuden istuntoon, eli Cope for court -menetelmän, hän kuvailee.

Häkkänen-Nyholm jatkaa, että psykologinen valmistelu oikeuskäsittelyyn lisää kuultavan henkilön itsevarmuutta ja kertomuksen uskottavuutta, laajentaa todistajankertomusta ja vähentää kertomuksessa esiintyvien virheiden määrää sekä vähentää rikosuhrin ennakkoon kokemaa ahdistusta.

– Valmistelun tehtävänä on auttaa tuomaan ihmisestä parasta itseään esiin kuulemistilanteessa. Sellaisissa tapauksissa, joissa asianomistaja on joutunut esimerkiksi puolustuksen oikeudellisen avustajan ahdistamaksi tai hänelle on muusta syystä jäänyt oikeuskäsittelystä haitallisia muistoja, voidaan ne työstää myös kehittämälläni Cope after court -menetelmällä. Meneillään oleva tutkimuksemme viittaa siihen, että asiakkaat kokevat menetelmän erittäin hyödylliseksi. Työssäni erittäin palkitsevaa on se, että asiakas voi olla hyvinkin ahdistunut oikeudessa tapahtuneista asioista, kuten esimerkiksi syytöksistä epäluotettavuudesta, mutta menetelmän jälkeen hän kykenee palautumaan nopeammin ja jättämään oikeusprosessin taakseen, hän tiivistää.

Häkkänen-Nyholm korostaa, että hän itse näkee erityisen tärkeänä kehittämistyön todistajan suojelemisen osalta ja toivoo, että oikeusturvan toteutumisen kannalta tulevaisuudessa koulutettaisiin lisää tuomareita ottamaan huomioon, miten psyykkinen trauma vaikuttaa kertomukseen ja kuulemiseen.

– Käynnissä oleva tutkimuksemme Helsingin yliopistolla viittaa siihen, että tuomarikunnassa tästä on hyvin erilaisia näkemyksiä eli joidenkin mielestä esimerkiksi trauma vaikuttaa siten, että kertomus on johdonmukaisempi, kun taas toisten mielestä se on epäjohdonmukaisempi, Häkkänen-Nyholm huomauttaa lopuksi.

Teksti: Minna Korva-Perämäki

Kuvassa Helinä Häkkänen-Nyholm. Kuva: Kari Pekonen.

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 1/2018.

Avaa koko lehti (pdf)