Petoksia torjutaan teknologialla, mutta rikollinen iskee ihmismieleen

Voisiko petoksia estää esimerkiksi pakollisella rahansiirron viiveellä tai pankkien ja viranomaisten välisen tiedonvaihdon vapauttamisella? Finanssiala ry:n Niko Saxholm ja tietokirjailija Petteri Järvinen ovat yhtä mieltä siitä, että ainakin ihmisten tietoisuuden lisääminen pysäyttää huijauksia.

Pankkeja ja muita finanssialan toimijoita edustavan Finanssiala ry:n petos- ja rikostorjunnan johtaja Niko Saxholm on sitä mieltä, että tehokkain yksittäinen muutos petosten torjumiseksi olisi pankkien ja viranomaisten välisen tiedonvaihdon vapauttaminen. 

”Suomessa pankit eivät tällä hetkellä saa jakaa keskenään tietoa epäillyistä muulitileistä, mikä vaikeuttaa huijausten torjumista. Useat muut EU-maat toimivat jo toisin, mikä antaa niille paremmat keinot pysäyttää rahavirrat ajoissa”, Saxholm sanoo. 

Jos tietokirjailija ja tietoturva-alan konkari Petteri Järvinen saisi päättää, hän ottaisi rahansiirtoihin käyttöön pakollisen viiveen.  

”Esimerkiksi 24–48 tunnin odotusaika antaisi ihmisille mahdollisuuden reagoida. Tämä lisäisi erityisesti iäkkäiden turvaa tilanteissa, joissa huijarit painostavat toimimaan nopeasti.” 

”Jos asiakas on hyväksynyt maksun, pankin velvollisuus on välittää se”

Petteri Järvisen mukaan verkkopetokset on rikollisuuden laji, jossa uhria syyllistetään herkästi. Jos lompakko viedään, kukaan ei kysele, miksi sitä kannettiin mukana. Mutta huijauksissa ensimmäinen kysymys on usein, mitä uhri teki väärin, Järvinen sanoo. 

Saxholm sanoo, että pankin virallinen tehtävä on maksujen välittäminen, ja asiakkaan tehtävä on tietää, mitä on tekemässä.  

Pankit tunnistavat poikkeavaa maksukäyttäytymistä seuraamalla siirtojen kohteita, tiheyttä ja summia. Usein ne pystyvät torjumaan vahingot ennen rahan liikkumista. Pankit myös auttavat asiakkaita tunnistamaan riskejä. 

”Haaste syntyy silloin, kun asiakas saadaan hyväksymään tai tekemään maksu huijarin ohjeiden mukaisesti. Pankki ei näe maksujen taustalla olevia keskusteluja tai syitä. Se voi ainoastaan havaita ja tunnistaa poikkeamia ja kysyä niistä”, Saxholm sanoo. 

Huijaukset perustuvat manipulointiin

Molempien asiantuntijoiden mukaan petokset perustuvat yleensä vahvaan psykologiseen vaikuttamiseen. Uhria manipuloidaan niin, että rikolliset saavat hänet toimimaan juuri halutulla tavalla. 

Syksyllä 2025 voimaan tullut pikamaksuasetus tuo yhden keinon riskien tunnistamiseen: maksun saajan tilinumeron ja nimen on täsmättävä. Jos ne eivät täsmää, sovellus ilmoittaa: ”Oletko aivan varma, että haluat tehdä siirron?” 

Petteri Järvinen on huolissaan siitä, että uuden maksuasetuksen myötä raha liikkuu entistä nopeammin. Ihmiset eivät välttämättä ehdi huomata huijauksia, sillä rahat siirtyvät sekunneissa. 

Huijareita uudistus ei estä. He osaavat usein ennakoida, mitä uhreille pitää näissä tilanteissa sanoa. Valppaana on siis oltava: miksi teen tämän maksun ja kenelle rahat oikeasti menevät? 

Saxholm kertoo tapauksista, joissa pankki on soittanut ja varoittanut siirron tekemisestä. Tästä huolimatta siirto on tehty, koska uhri on saatu niin vahvasti uskomaan huijarin kertomaa tarinaa. 

Lahjakorttihuijauksia pitäisi pystyä estämään jo kaupassa

Molemmat asiantuntijat ajattelevat, että tietoutta huijauksista olisi hyvä lisätä myös kauppoihin. Moni huijaus tapahtuu lahjakorteilla: uhria pyydetään ostamaan lahjakortteja ja lähettämään ne eteenpäin.  

Asiantuntijat toivovat, että kaupat olisivat valveutuneita ja epäilyttävissä tilanteissa kysyisivät, mihin lahjakortteja ollaan ostamassa. 

Sekä Järvinen että Saxholm korostavat, että mitä useampi ihminen pysähtyy asian äärelle, sitä todennäköisemmin huijaus havaitaan ajoissa. 

Koko torjuntaa ei siis voida sysätä pankkien, viranomaisten tai yksittäisten ihmisten harteille. On kaikkien yhteinen tehtävä olla valveutuneena.   

Myös somepalveluiden on kannettava vastuunsa

Saxholmin mukaan vastuuta huijauksista tulisi kohdistaa myös sosiaalisen median alustoille, sillä huijaukset tapahtuvat pitkälti kanavissa, joihin pankeilla ei ole pääsyä. 

Huijarit rakentavat vakuuttavia feikkiprofiileja, aidonnäköisiä sijoitussivustoja ja kokonaisia todellisuuksia. Uhrin ympärille luodaan Facebook-ryhmiä, keskusteluja ja profiileja, jotka vaikuttavat aidoilta.  

Todellisuudessa keskustelua käyvät botit keskenään, ja usein uhri on ryhmän ainoa oikea ihminen. Kaikki tapahtuu luotettavan oloisessa ympäristössä. Tällä hetkellä rakkaushuijauksia tehdään eniten asiantuntijoiden suosimalla LinkedIn-sivustolla, Saxholm kertoo. 

Valhetta voi olla vaikeampi tunnistaa digitaalisessa ympäristössä. Kasvokkain on helpompi lukea esimerkiksi kehonkieltä ja muuta nonverbaalista viestintää. Se voi auttaa tekemään valistuneemman päätöksen, kannattaako toisen ihmisen juttuja uskoa vai ei. 

Järvisen mukaan kyseessä on kasvava ongelma digitaalisessa ympäristössä, joka näkyy selvästi tilastoissa. Huijarit ovat ovelia ja toimivat usein kansainvälisesti. Tietoisuutta aiheesta tulisi levittää mahdollisimman laajalle. 

”Rakkaus- ja sijoitushuijauksissa ihmistä vastassa ei ole virheellinen järjestelmä, vaan manipuloiva rikollinen. Uhri ei koe olevansa rikoksen kohde, vaan rakkauden täyteisessä suhteessa tai sijoittamassa johonkin lupaavaan”, Saxholm sanoo. 

Teksti: Salla Hyvönen

RIKUteema on Rikosuhripäivystyksen verkkojulkaisu. RIKUteeman 1/2026 aiheena on petokset. Tilaa uutiskirje, niin saat RIKUteeman suoraan sähköpostiisi.