Viharikosten uhrit toivovat selkeää apua rikosprosessiin

Vaikka vihapuheesta ja viharikoksista keskustellaan yhteiskunnassa nykyään enemmän, ihmiset eivät edelleenkään aina tunnista niitä, sanoo Janette Grönfors.

Viharikosten uhrit harvoin ilmoittavat kokemastaan rikoksesta poliisille. Tähän on useita syitä, joita on viime vuosina selvitetty. Niitä ovat viharikoksen tunnistamisen vaikeuden lisäksi uhrin epäluottamus viranomaisia kohtaan sekä viharikosten arkipäiväisyys. Uhri voi myös pelätä rikosilmoituksen aiheuttamia seurauksia omalle turvallisuudelleen tai olla muuten niin järkyttynyt tapahtumasta, että rikosilmoitus jää tekemättä.

”Rikosprosessiin mukaan lähteminen nojaa paljon siihen, miten rohkea, reipas ja jaksavainen ihminen viharikoksen uhriksi jouduttuaan on”, pohtii Janette Grönfors, sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija ja Romaniasiain neuvottelukunnan pääsihteeri.

Rikoksen uhrien oikeuksien toteutumisen kannalta on tärkeää, että uhri voi turvallisesti tehdä rikosilmoituksen ja tarvittaessa asia etenee tuomioistuimeen – ja että rikosilmoituksen tekemiseen saa riittävästi tukea.

Grönforsin mukaan jokaisessa vähemmistöryhmässä elää erilaisia ihmisiä, eikä heitä voi kategorisoida samanlaisiksi. Jotkut ovat kokeneet syrjintää, toiset eivät. Ihmisillä vähemmistöryhmissä on myös erilaisia taustoja, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Jotkut romanit tai muut etniset ja kulttuuriset vähemmistöt eivät ehkä haluakaan kuulua suomalaiseen yhteiskuntaan. Toiset taas jätetään sen ulkopuolelle.

”Se, miten uhri kohdataan, kun hän kertoo rikoksesta, on merkittävää.”

Niinpä myös uhrien kaipaama tuki rikosprosessin aikana vaihtelee ja on yksilöllistä. Yleensä kaikki viharikosten uhrit toivovat selkeää apua rikosprosessiin.

”Nyt viranomaiset ja vähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät välttämättä aina kohtaa, eikä viharikoksen uhriksi joutunut ihminen saa sitä kokemusta, että hän on tullut kuulluksi tai häntä ymmärretään. Se, miten uhri kohdataan, kun hän kertoo rikoksesta, on merkittävää. Jos kohtaaminen on ikävä, hän ei välttämättä kerro rikoksesta uudelleen. Jos ikäviä kohtaamisia kertyy useita, tämä lisää ennakkoluuloja viranomaisia kohtaan ja jättää pitkällä aikavälillä ihmiset ulkopuolelle”, Grönfors sanoo.

Hänen mukaansa on tärkeää, että olisi joku ei-viranomainen, joka tulisi vastaan, kohtaisi, kuuntelisi ja neuvoisi ihmisiä, jotka pohtivat, ovatko joutuneet viharikoksen uhriksi. Tätä työtä tekevät eri vähemmistöjen ja etnisten ryhmien etujärjestöt, mutta jos tätä tehtäisiin myös keskitetymmin RIKUssa, voisi sekin osaltaan madaltaa kynnystä tehdä rikosilmoitus.

Oikeusministeriö vahvistaa viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksia puuttua vihatekoihin

Oikeusministeriön koordinoimissa hankkeissa on tehty strategista työtä vihapuhetta ja viharikoksia vastaan erilaisten yhteistyökumppaneiden kanssa jo vuodesta 2017 lähtien. Tällä hetkellä oikeusministeriön Vertaisina vihaa vastaan -hankkeessa pyritään vahvistamaan viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksia puuttua vihatekoihin ja haitallisiin ennakkoluuloihin. Hankkeessa myös lisätään tietoa viharikosten uhrien tarpeista, erilaisista tukimekanismeista ja raportointikanavista.

Hankkeessa toteutetaan parhaillaan ministeriöiden välistä mentorointiohjelmaa syrjinnän ja viharikosten vastaisen työn valmiuksien kehittämiseksi. Ohjelma on herättänyt paljon kiinnostusta useissa eri ministeriöissä. Aiemmissa hankkeissa on saatu paljon tarpeellista tietoa vihapuheesta ja -rikoksista sekä muun muassa koulutettu poliiseja, syyttäjiä ja tuomareita eli lisätty eri viranomaisten asiantuntemusta ilmiöstä. Sen lisäksi on tehty selvityksiä häirinnän ja vihapuheen vaikutuksista vähemmistöihin.

Viharikoksia ja vihapuhetta on vaikea tunnistaa

Vihapuhe tarkoittaa viestintää, joka lietsoo vihaa yhtä ihmistä tai ihmisryhmää vastaan. Viharikos taas on henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehty rikos, jonka motiivina on ennakkoluulo tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista ominaisuutta kohtaan. Viharikos voi olla mikä tahansa rikokseksi säädetty teko. Motiivi ratkaisee. Teko voi olla esimerkiksi kunnianloukkaus, laiton uhkaus, pahoinpitely tai vahingonteko. Vihateko taas on teko, jossa on vihamotiivi, mutta se ei välttämättä ole rikos.

”Vihapuhe, vihateko ja viharikos – ihmiset eivät erota niitä toisistaan.”

Grönfors sanoo, että vaikka vihapuheesta ja viharikoksista keskustellaan yhteiskunnassa nykyään enemmän, ihmiset eivät edelleenkään aina tunnista niitä.

”Vihapuhe, vihateko ja viharikos – ihmiset eivät erota niitä toisistaan, mikä on kovin ymmärrettävää. Ihmiset, jotka kokevat epäsopivaa käytöstä jatkuvasti, eivät erota, milloin kyse on mistäkin. Ongelma ei varsinaisesti ole se, että tietoa ei ole. Sitä on paljonkin, mutta asiat ovat epämääräisiä ”, Grönfors kertoo.

Vertaisina vihaa vastaan -hankkeen hankepäällikkö Nada Al Omair tuo esille, että vihapuhe ei aina ole rikoslain määrittelemä rikos. Se voi kuitenkin olla yhdenvertaisuuslain tai tasa-arvolain kieltämää häirintää. On myös hyvä muistaa, että kaikilla viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta.

Sekä Al Omair että Grönfors toteavat, että Suomessa lainsäädäntö velvoittaa kohtelemaan kaikkia yhdenvertaisesti. Syrjimättömyyden edistäminen on yhteinen tehtävä yhteiskunnassa.

Viharikosten uhrien ääni kuuluviin

Vertaisina vihaa vastaan -hankkeessa töitä jatketaan vuoden 2024 loppuun saakka. ”Tällä hetkellä kartoitetaan uhrien tarpeita ja tehdään asiantuntijahaastatteluja, joiden tuloksia julkaistaan ensi vuonna,” Al Omair kertoo.

Suunnitelmiin kuuluu vielä opintomatka hankkeen yhteistyökumppanimaahan Kroatiaan, ja aiheena on muun muassa romaneihin kohdistuvat viharikokset. Eri puolilla Suomea järjestetään myös yhteisökahveja, joissa käsitellään romaneihin kohdistuvaa vihapuhetta ja -rikoksia.

”Hienoa hankkeissa on ollut se, että uhrit ovat saaneet äänen. Siitä ei ole kauan, kun puhuttiin vain ihmisistä, jotka tekevät rikoksia. Harvoin siitä, miltä uhrista tuntuu tai millaisia vaikutuksia rikoksella hänen elämäänsä on. Tämä on tosi positiivinen muutos. Kun uhri saa kasvot, se vaikuttaa laajasti mielipiteisiin”, Grönfors sanoo.

Teksti: Johanna Sakko

RIKUteema on Rikosuhripäivystyksen verkkojulkaisu. RIKUteeman 1/2023 aiheena on rasistiset rikokset. Tilaa uutiskirje, niin saat RIKUteeman suoraan sähköpostiisi.

Viharikosten uhrit toivovat selkeää apua rikosprosessiin

Oikeusministeriö vahvistaa viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksia puuttua vihatekoihin

Viharikoksia ja vihapuhetta on vaikea tunnistaa

Viharikosten uhrien ääni kuuluviin

Lue lisää