Blogi
Se oli ihan tavallinen työpäivä. Olin uppoutunut työtehtävään, kun puhelin kilahti saapuneen sähköpostin merkiksi. Automaattiviesti Wilma-järjestelmästä ei herättänyt sen enempää huolta ennen kuin luin tarkemmin: väkivaltatilanne lapseni koululla. Maailma pysähtyi.
Suomessa koulua on totuttu pitämään verrattain turvallisena ympäristönä. Silti meilläkin on tapahtunut useita kouluhyökkäyksiä, joista moni on päättynyt surullisesti yhden tai useamman ihmisen ennenaikaiseen kuolemaan. Uskallan väittää, että jokainen vanhempi saa kylmiä väreitä nähdessään otsikoita vakavista väkivallanteoista koulussa ja vakuuttaa itselleen, että kyse on harvinaisesta ilmiöstä ja ettei se sentään meidän lasten kouluun voi osua.
Kouluhyökkäyksen tapainen äkillinen väkivaltatilanne pysäyttää. Tavallinen ilta harrastusten, kavereiden, läksyjen tai perheen parissa vaihtuu sairaalan loisteputkiin, kriisityöntekijän kanssa keskusteluun tai seinän tuijotteluun pohtien, että kohteeksi olisi voinut joutua itse.
Varsinaisten väkivallan uhrien ohella kouluhyökkäys koskettaa kaikkia oppilaitoksessa opiskelevia ja heidän läheisiään. Turvallisuuden tunteen järkkyminen voi näkyä esimerkiksi ahdistuksena, nukkumisvaikeuksina tai pelkotiloina, mutta myös keskittymisvaikeuksina tai erikoisillakin tavoilla, kuten pienillekin asioille nauramisena tai itkemisenä.
Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa reagoida järkyttävään tapahtumaan. Ei ole myöskään yhtä ainoaa oikeaa tapaa toipua. Toinen tarvitsee aikaa ja tilaa, toiselle arjen jatkuminen mahdollisimman muuttumattomana auttaa käsittelemään vaikeaa tilannetta. Tärkeintä on, ettei ahdistavien ajatusten kanssa jää yksin. Moni keskustelee tapahtumista oman lähipiirin kanssa, mutta myös ammattimaista keskusteluapua on tarjolla (katso linkit alla).
”Mä en saa laittaa pitkää viestii mut oon ok ja turvassa luokassa.” Tästä viestistä maailma jatkoi taas pyörimistään. Äänet, värit ja tuoksut palasivat. Samalla tunsin hirveää ahdistusta ja selviytyjän syyllisyyttä siitä, että joku toinen vanhempi sai toisenlaisen viestin. Joku ei lähtenyt lastaan vastaan koululle, vaan sairaalaan.
Olen sanomattoman helpottunut siitä, että tässä tapauksessa selvittiin ilman kuolonuhreja. Samalla mielessä on valtava kiitollisuus siitä, että meidän perheessämme selvittiin säikähdyksellä ja iltaohjelma ei vaihtunut sairaalan käytävien mittaamiseen.
Meillä, kuten lukuisissa muissakin kodeissa, on halattu lasta kiusaantuneeseen ”äh, riittää jo”-vaiheeseen asti. Pelko kuitenkin jäi. Tulee menemään pitkään, ennen kuin uskallan seuraavan kerran toivottaa hyvää koulupäivää ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
Tukea ja neuvoja Pirkkalan Vähäjärven kouluhyökkäyksen jälkeen
RIKU tarjoaa tukea ja käytännön neuvoja rikoksen uhreille, heidän läheisilleen ja todistajille:
- Rikosuhripäivystys 116 006 (ma-to klo 9-18 ja pe 9-16)
- RIKUchat (ma-to klo 9-18 ja pe 9-16)
Muita palveluita:
- MIELI Kriisipuhelin 09 2525 0111
- Sekasin-chat
- Kirkon palveleva puhelin 0400 221 180
- MLL:n Lasten ja nuorten puhelin päivystää numerossa 116 111. Chat-kanava on osoitteessa nuortennetti.fi
- MLL:n vanhempainpuhelin ja chat
- Apuu-chat lapsille ja nuorille
- VanhemmuudenApuu-chat-palvelu alaikäisten vanhemmille