Mikä on rikosuhridirektiivi?

Direktiivi 2012/29/EU (”uhridirektiivi”) säätää rikoksen uhrien oikeuksista koskien heille annettavaa tietoa, tukea ja suojelua sekä heidän osallistumistaan rikosoikeudellisiin menettelyihin. Uhridirektiivissä on 32 EU:n jäsenvaltioita velvoittavaa artiklaa jaettuna kuuteen lukuun.

Suomessa ehdotusten mukainen direktiivin täytäntöönpano on tuonut mukanaan muutoksia lainsäädäntöön, mutta vaikuttaa uhrin asemaan merkittävästi myös muilla tavoilla. Pääosa lakimuutoksista astui voimaan 1.3.2016.

Direktiivit ovat yksi EU-lainsäädännön muoto. Yleensä kansallinen täytäntöönpano vaatii lainsäädännön muokkaamista niin, että sen sisältö vastaa direktiivin sisältöä. Lisäksi täytäntöönpanoon voi liittyä muuta direktiivin vaatimien toimenpiteiden toteuttamista. EU:n komissio seuraa direktiivien täytäntöönpanoa jäsenmaissa.

Uhridirektiivin täytäntöönpano Suomessa

Täytäntöönpanoa koskevia ehdotuksia valmisteli Suomessa vuosina 2013–2015 kaksi eri tahoa: 1) oikeusministeriön asettama lainsäädäntömuutoksiin keskittynyt työryhmä ja 2) kolmen ministeriön (OM, STM, SM) yhteisesti asettama laajapohjainen uhripoliittinen toimikunta.

Lakityöryhmän ehdotus ja siitä annetut lausunnot olivat perusta 15.10.2015 annetulle hallituksen esitykselle eduskunnalle ”laiksi esitutkintalain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi” (HE 66/2015 vp ). Muutoksia tehtiinkin yhteensä kymmeneen eri lakiin koskien uhrin oikeuksia tietoihin, asiakirjojen käännöksiin ja suojeluun. Ehdotetut lait tulivat voimaan 1.3.2016. Jo tätä ennen muutoksia oli direktiivin edellytysten täyttämiseksi tehty myös oikeudenkäymiskaareen.

Uhripoliittinen toimikunta puolestaan valmisteli uhridirektiivin täytäntöönpanoa niiden toimenpiteiden osalta, joihin ei liity lainsäädäntöä. Toimikunnan loppuraportissa ”Lainsäädännöstä hyviin käytäntöihin - esitys uhrin aseman kehittämiseksi ”  on kahdenlaisia ehdotuksia:

  • Toimikunta ehdotti, miten direktiivin tavoitteiden toteutumista voitaisiin edistää muullakin kuin lainsäädännöllä. Tässä yhteydessä se ehdotti, että perustetaan työryhmiä kehittämään erilaisia hyviä käytäntöjä (esimerkiksi menettelytapoja) uhrin aseman parantamiseksi.
  • Toimikunta teki myös esityksen direktiivin uhrien tukipalveluita koskevien velvoitteiden täytäntöön panemiseksi. Toimikunta määrittely sen vähimmäistason, jonka direktiivi tukipalveluilta vaatii, ja käsitteli näiden palveluiden järjestämistä, rahoitusta ja tuottamista.

Väliraportissaan toimikunta teki esityksen rikosuhrimaksua koskevan lainsäädännön valmistelemiseksi. Rikosuhrimaksua koskeva laki hyväksyttiin eduskunnassa keväällä 2015.

Merkittävimmät lakimuutokset

Velvollisuus ilmoittaa uhrin oikeuksista

Esitutkintalain 4 luvun uusi 18 § velvoittaa esitutkintaviranomaista ilmoittamaan asianomistajalle hänen oikeuksistaan liittyen tukipalveluihin, neuvontaan, tulkkaukseen ja käännöksiin, korvauksiin, suojeluun, kulukorvauksiin sekä tietoihin asian käsittelystä rikosoikeudellisessa menettelyssä. 18 §:ssä on yhdeksän kohtaa, joista ”esitutkintaviranomaisen on ilmoitettava asianomistajalle ilman aiheetonta viivytystä siinä laajuudessa kuin se on erityisesti asianomistajan henkilöön liittyvät seikat ja rikoksen laatu huomioon ottaen tarpeen”.

Henkilökohtainen arviointi

Esitutkintalain 11 luvun uusi 9 a § velvoittaa esitutkintaviranomaista tekemään asianomistajasta henkilökohtaisen arvioinnin sen selvittämiseksi, onko hän erityisen suojelun tarpeessa ja tarvitseeko hän erityisiä suojelutoimenpiteitä esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana. Arviointi tehdään yhteistyössä uhrin kanssa ja siinä otetaan huomioon uhrin henkilökohtaiset ominaisuudet, olosuhteet ja rikoksen laatu.

Esitutkinnassa nämä erityiset suojelutoimenpiteet koskevat kuulustelutiloja ja kuulustelijaa, esimerkiksi hänen sukupuoltaan. Oikeudenkäynnissä toimenpiteet tarkoittavat muun muassa uhrin kuulemista näkösuojan takaa, videoyhteyden avulla taikka ilman syytetyn tai yleisön läsnäoloa. Uhrin kuulustelu voidaan joissakin tapauksissa tallentaa videolle ja tallennetta käyttää todisteena oikeudenkäynnissä.

Henkilökohtaista arviointia varten poliisilla on käytössä erillinen lomake. Lisäksi poliisille on tehty ”Rikoksen uhrin suojelutarpeen arviointimenettelyn käsikirja”, joka sisältää ohjeita henkilökohtaisen arvioinnin laatimisesta sekä uhrin ohjaamisesta tukipalveluihin.

Ohjaaminen tukipalveluihin

Esitutkintalain 4 luvun 10 §:ään lisättiin asianomistajan erityisen suojelun tarve ja hänen henkilökohtaiset ominaisuutensa uusina perusteina, joiden nojalla esitutkintaviranomaisen on tarjottava asianomistajalle hänen yhteystietojensa välittämistä tukipalveluiden tarjoajalle. Aiemmin perusteena oli vain rikoksen luonne.  Näin ollen direktiivin myötä vahvistui myös poliisin velvollisuus ohjata rikoksen uhreja tukipalveluihin.

Lisäksi lainsäädäntö muutettiin siten, että viranomaisten tulee ilmoittaa rikoksen uhrille, silloin kun hän on sitä itse pyytänyt, vangin tai tutkintavangin vapauttamisesta tai poistumisesta, kun kyse on tietyistä lakiin kirjatuista henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvista rikoksista tai seksuaalirikoksista.

Direktiivin myötä lisääntyivät myös rikoksen uhrien oikeudet asiakirjojen käännöksiin.

Oikeusministeriön johdolla on valmisteltu esite Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista (suomeksi |på svenska), missä on otettu huomioon direktiivin uhrin asemaan tuomat parannukset.

Koonti direktiivin tuomista lakimuutoksista | Lagändringar för genomförandet av brottsofferdirektivet