Thank you George!

Kuvittelin viettäväni tavallisen mökkiloman järven rannalla, mutta sinä George veit minut matkalle melkein maailman ympäri. Yhteinen taival alkoi ensimmäisen lomaviikkoni lauantaina, kun otit yhteyttä Tinderissä. Viestinvaihto oli vilkasta ja siirtyi parin päivän jälkeen LinkedIn-ystäväpyyntöön ja WhatsApp-tulitukseen ja jo kolmantena päivänä WhatsApp-puheluihin. Kuvasi oli miellyttävä, mutta todella komeaksi mieheksi paljastuit vasta myöhemmin.

Tuntui, että jokin tässä on pakko olla vialla, ei voi olla noin hyvää olemassa. Ajattelin, että olet varmaan erityisen lyhyt. Kysyin kohteliaasti puhelimessa, että oletko lyhyt. Vastasit, että et todellakaan ole ja sitten sain muutaman koko miehen esittävän kuvan ja näyttäviä olivat.

Kerroit heti alkuun, että olet jäähdyttelemässä kansainvälistä uraasi ja myymässä osaksi omistamaasi yritystä. Suomeen sinut pysyvästi olivat tuomassa sukujuuret ja Tapiolassa asuva masentunut, tukea tarvitseva pikkusisko. Kerroit luvanneesi äidillesi ennen hänen kuolemaansa, että tuet siskoasi tarvittaessa. Edesmennyt portugalilainen isäsi kasvatti sinut vanhempiesi eron jälkeen. Synnyinmaasi Portugalin kerroit jättäneenne, kun olit viisivuotias. Yliopistotutkintosi oli Englannista, mittayksiköt kerroit aina brittiläisen yksikköjärjestelmän mukaan. Olit opiskellut myös Amerikassa stipendillä. Sinulla ei ollutkaan brittiaksenttia.

Keskusteluidemme alkuvaiheessa totesit, että luottamus ja rehellisyys ovat sinusta tärkeitä piirteitä suhteessa ja täytin kaikki vaatimuksesi luotettavalle kumppanille, mielestäsi en pettäisi sinua.

Kuudennen päivän iltaan mennessä olimme jo sopineet, että lauantaina olevan syntymäpäiväsi kunniaksi tarjoan sinulle piknikin Suomenlinnassa. Torstai-illan puhelu tosin keskeytyi, kun sinulle tuli toinen puhelu. Mutta, soitit sitten seuraavana yönä puoli neljän aikaan todella hätääntyneesti, että yhtiökumppanisi todennäköisesti yrittää jotenkin huijata sinua kiinalaisten kanssa lauantaina New Yorkissa käytävissä neuvotteluissa. Tuttavuuden alkuun olit jo kertonut, että olette liikekumppanisi kanssa myymässä yritystänne.

Tuolloin torstain aamuyöllä kuuntelin huolesi ja mietin, että miten ehdit ajoissa tapaamiseen pitämään puoliasi. Selvitin lentoaikatauluja ja laitoin ne sinulle. Soitit ja kiitit ja kysyit käytännön teknisiä neuvoja. Aamulla kuuden aikaan soitit taas ja kerroit varanneesi lennot samalle päivälle, perjantaille, mutta lentäväsi Lontoon kautta, jotta saat selvitettyä asioita ja napattua mukaan henkilökohtaisen avustajasi Jamesin. Saman miehen, joka oli vakuutellut omaan hyvään kokemukseensa perustuen, että Tinderin kautta sinäkin löydät sydämesi valitun. Se, että juuri minä olisin sydämesi valittu, alkoi varmistua sähköpostitse saadussa ensimmäisessä rakkauskirjeessä.

Matkasi aamuna ehdotin, että tulen lentokentälle edes vilkuttamaan ja näkemään, onko mies, joka on liian hyvä ollakseen totta, totta. En kuitenkaan tiennyt tarkkaa lentoaikaasi kohti Lontoota, joten jätin väliin. Ja sitä paitsi selvisi, että sinulle oli tullut kova kiire kentälle, olit nukahtanut aamusta ja muutoinkin stressaantunut. Myös siskosi oli poissa tolaltaan tästä kaikesta. Sinun mukaasi minulla ja minun ystäväpiirilläni tulee olemaan hyvä vaikutus masentuneeseen siskoosi, olit siitä kovin varma.

Lontoosta sain raportointia asioiden etenemisestä ja kuvan, jossa olet etualalla ja Big Ben -kellotorni taustalla. Sitten lensit saman tien kohti New Yorkia yhdessä Jamesin kanssa. Alkuun New Yorkista ei kuulunut mitään, mutta sitten aloit soittelemaan ja kertomaan neuvotteluihin valmistautumisesta ja niiden etenemisestä. Tällä kertaa sain kuvasi New Yorkista, sinä etualalla ja pilvenpiirtäjiä taustalla. Sain myös upean videon Time Squarelta kuvattuna, minusta olit filmitähtimäisen komea siinä. James on sinun mukaasi todella hyvä kuvaaja. Hieman ihmettelin, että yhdessä mainostaulussa luki May 19, olihan nyt jo heinäkuu.

Neuvotteluiden lomassa ehdit paitsi viestittelemään, soittelemaan niin myös kirjoittamaan lisää ihania kirjeitä tulevaisuuttamme kuvaillen. Olimmehan niin toisillemme sopivia ja niin samalla aaltopituudella. Harvoin suomalainen nainen saa rakkauskirjeitä, jotka ovat kaunista kieltä ja ilman kirjoitusvirheitä. Tosin hieman vaivaannuttavalta tuntui lukea niin ”siirappisia vuodatuksia”, mutta kaikki kauniit kirjeet olen tallentanut koneeni muistiin. Ja vaikka tein googlella tekstivertauksia, en löytänyt vastaavuuksia, joten olit ihan itse ne laatinut.

New Yorkin neuvotteluissasi kaikki meni hienosti siihen asti kunnes oli jäljellä enää kaksi projektikohdetta, toinen Nepalissa, jota tunsin jonkin verran, ja toinen Sri Lankassa, jota en tuntenut lainkaan. Sinä satuit olemaan vastuussa juuri siitä Sri Lankassa olevasta. Aikaa projektin loppuun viemiseen oli enää vajaat kaksi viikkoa, joten sinulla ja Jamesilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin valmistautua matkalle kohti Sri Lankaa ja sen viidakkoa. Sinne rakensitte uskomattomalla tehokkuudella uutta rautatietä. Pääsitte perille lauantaina tai jotakin, aikavyöhykkeet vain viuhuivat matkallasi.

En saanut jokailtaista tunnin puhelua matkantekosi aikana. Edellinen kerta, kun en sitä saanut oli, kun puhelimesi jäi Lontoosta matkustaessasi vahingossa JFK-terminaaliin ja josta joku ystävällinen sielu, niin kuin häntä kuvasit, sen kiertotietä sai sinulle palautettua.

Pääsit Sri Lankan työmaallesi malariaa vastaan rokotettuna ja tarvittava insinööritakkikin mukanasi. Asuitte asuntovaunuissa, koska hotelleja siellä ei ollut. Internet ei toiminut, mutta WhatsApp toimi jotenkin satelliitin kautta? Lauantaina jo käynnistitte Jamesin kanssa projektin loppukiriä, kuulin sinulta joitakin teknisiä seikkoja ja sain pari videoklippiä. Joko linja oli huono siellä keskellä ei mitään Sri Lankan vuoristoista viidakkoa, tai en niistä sitten mitään muuten ymmärtänyt.

Sunnuntaina teillä oli kova vauhti päällä, ja maanantaina ja tiistaina. Kovassa touhussa puhelimesi putosi rintataskusta ja melkein meni epäkuntoon, sillä ei voinut enää ottaa kuvia. Unohdit lähes syödä ja nukkua et ehtinyt. Yhtenä päivänä kerroit syöneesi sushia, minusta se oli outo valinta viidakossa, joten selitit jotakin vuoristojokien kaloista. Työmaalla hommat etenivät vauhdilla, valmista tulisi kuun loppuun mennessä ja kohtaisimme ilmoittamasi aikataulun mukaan Vantaalla lentokentällä 1.8. heti aamusta.

Meillä olisi aikaa vain yksi päivä, koska minulla oli lentolippu Espanjaan ostettuna jo seuraavaksi päiväksi. Olit tosiaan jo aiemmin ehdottanut, että ostan sinullekin lipun, jonka sitten maksat minulle. Nyt ehdotit, että voisit tosiaan tulla Espanjaan kanssani ja ettei lippu varmaan maksaisi enempää kuin 500. Valuutasta en saanut puhelussa selvää, mutta se oli joko dollaria tai puntaa.

Amerikassa olit asunut todella pitkään, koska olit ollut siellä naimisissakin, joten ei ihme, että puhetapasi oli jostain Atlantin yläpuolelta; ei oikein amerikkalainen eikä brittiläinen, mutta kuulostit oikein miellyttävältä ja sivistyneeltä. Olisin kuitenkin kuviesi perusteella olettanut sen olevan erilainen, jotenkin erityyppisen. Toisaalta ehkä pehmensit ääntäsi, kun puhuit juuri minulle. Lisäksi muistit lähes aina lähes kaiken mistä olimme aikaisemmin puhuneet, eli olit kuunnellutkin. Joskus tosin tuntui tai kuulosti siltä, että näpyttelit tietokonettasi samaan aikaan. No, varmaan kirjasit itsellesi ylös kaiken tärkeän, ettei sinulta vaan unohtuisi uudesta rakkaudestasi mitään oleellista. Kuinka huomaavaista. 

Keskiviikkona tapahtui sitten se, mitä kiireisellä rakennustyömaalla voi pahimmillaan tapahtua. Taitamaton paikallinen ajoi trukilla toisen paikallisen kuoliaaksi ja vahingoitti kahta muuta. Et halunnut tiedottaa onnettomuudesta ketään yhtiössäsi ja pelkäsit, että lehdistö saisi vihiä. Maineesi saisi tahran. Kuolleen omaiset vaativat rahallista korvausta, poliisi pidätti Jamesin ja sinä etsit kuumeisesti neuvotteluratkaisua. Kuulostit niin uupuneelta ja tuskaiselta, lupasin henkistä tukeani, mitä se sitten auttaisikaan.

Torstai meni neuvotteluissa, mutta perjantaina olit saavuttanut ratkaisun, tosin James oli edelleen pidätettynä. Perjantai-iltapäivänä minulle selvisi, että olet todella varakas mies.
Pyysit, että toimisin sihteerinäsi ja siirtäisin pankkitililtäsi rahaa agenttisi tilille USA:han. Antamallasi tunnuksella pääsin tilillesi. Siirron tietojen suhteen olin kömpelö, sillä olen todella huono tavaamaan, joten pyysin sinua lähettämään kaiken myös WhatsApp-viestinä.

Tein kaiken kuten pyysit, mutta sitten tilisiirto pysähtyi, kun pankki ei tunnistanut palvelintani. Hätäännyit kovasti ja sovimme, että soitat pankkiin ja pyydät selvitystä. Normaalisti varmaan kaikki tiedot olisivat kadonneet näkyvistäni, mutta näppäilin kaiken uudestaan ja otin varmuudeksi vielä print screen -kuvat tilistäsi, olin hyvä sihteeri. Olinhan luotettusi, vahingossa lähetit passisi etusivusta muutamaa päivää aikaisemmin kopion ja olit tietysti huolissasi siitä, ettei se vaan joutuisi vääriin käsiin.

Odotellessani sinun soittavan takaisin ja kertovan, kuinka menetellä tilisiirron kanssa tarkistin ihan muutoin vaan, että tiedot passissasi ja pankin tilitiedoissa olivat aivan samat, luonnollisesti. Passisivusikin on hyvässä tallessa, en tuhonnut sitäkään viestiä. Hieman omituista oli, että yrityksesi, jonka olin jo saanut tietooni LinkedIn-profiilistasi oli listattuna huijariyritysten joukkoon amerikkalaisella sivustolla, sillä ei ollut oikeaa liikevaihtoa ja sivusto väitti, että referenssisi oli kopioitu toisaalta. Käyttämääsi palvelintakin käytti vain muutama muu, esimerkiksi jokin ugandalainen taho.

Melkein tunnin odottelun jälkeen selvitit puhelimessa, että pankin kanssa järjestely veisi ainakin viikon ja sinä halusit asioiden järjestyvän sekä Jamesin putkasta ja päästä tapaamaan minua. Epätoivoisena kysyit, josko minä voisin avustaa rahallisesti.

Kerroin, että valitettavasti en voi auttaa rahallisesti. Sain vielä myöhemmin perjantai-iltana WhatsApp-viestin, jossa kerroit arvostavasi tukeani. Kuitenkaan en jaksanut käydä enempiä keskusteluita kanssasi, joten suljin yöajaksi puhelimeni. Lauantai-iltana olit jo hädissäsi, miten minulla menee, kun et ollut saanut yhteyttä. Viestien vaihdossa kävi ilmi, että et nuku ja olet niin stressaantunut tilanteestasi ja tarvitset tukea.

Vastasin, että voisin kysyä ystävältäni, joka saattaisi olla Sri Lankassa juuri nyt työasioissa ja auttaa sieltä käsin. Olin epärehellinen, eihän minulla oikeasti ole sellaista ystävää. Se ei kuitenkaan haitannut, koska kieltäydyit ehdottomasti ottamasta vastaan moista apua. Selvensit, että apu, jota oikeasti tarvitset, on rahallista ja pienistäkin puroista muodostuu virta. Ehdotit myös, että voisinhan minä Suomessa vielä ennen tiistain lähtöäni Espanjaan käydä pankissa pyytämässä lainaa. En siitä innostunut.

Sunnuntai-iltana laitoin puhelimen päältä. Arvasin, että maanantaina saisin vielä kuulla sinusta George. Sainhan minä: olit edelleen niin epätoivoinen. Kerroit, ettet pääse lähtemään sieltä ennen kuin hoidat velkasi. Pyysit vielä kerran apuani, siis rahallista. Kun viimeisessä viestissäni kirjoitin, etten koskaan yhdistä ystävyyttä ja lainaamista, niin viimeinen viestisi minulle oli, että näinkö jätät hyvän miehen kärsimään? En vastannut, koska se tosiasia oli jo kaiketi selvinnyt sinulle. Jätän.

Haluan kuitenkin sanoa: Thank you George, ei pelkästään matkasta kanssasi, mutta siitä, että sain päivitettyä englannin kielen taitoani ja olla osana tosielämän live-teatterissa ja näytellä mielenkiintoista roolia!

JK. Erilaisten sattumien kautta minulle selvisi myös, että muistutat erehdyttävästi erästä italialaista näyttelijää. Olettekohan läheistäkin sukua?

Thank you George -kertomus perustuu tositapahtumiin ja sen kirjoittaja haluaa pysyä nimettömänä.

Avaa koko lehti (pdf)

Kirjoitus on julkaistu RIKU-lehdessä 2/2018